Lapsuuden metsä,se oli,
nuorta,norjaa ja sorjaa.
Meni vuosia luvattoman monta,
sieltä nyt itseni löydän.
Seisoo suuret naavaiset puut,
korkeuksiin latvanne kohoo.
Kasvannu oot sinä lapsuuden metsä,
niin ,etten samaks tuntis?
Syvä rauhallisuus huokuu,
olet monet myrskyt käyny.
Tyynen rauhallisena seisot,
juures olet syvään työntänny,
maaäidin poveen.
Sielussani värähtää,herkin.
Koen jotain samaa itsessä.
Lapsuuden metsä,
olet matkassani kulkenu.
Olet minut usein nähnyt,
luona lähteen.
Suolaiset kyyneleet,
on sekoittunnu,
kirkkaaseen veteen.
Sinä naavainen metsä,
katsot lempeästi.
Paikka on pyhä,
itken,lähelläs on hyvä olla.
Lentoon lähtee metso,
onko seki,se sama,
lapsuuden metso?
Istun lähteen äärellä,
niinkuin lapsenaki.
Tuohisesta lippaasta ,
lapsuuden lähteestä,
juon raikasta vettä.
Tie välillämme ,
ei ole umpeutunnu.
Lapsuuden metsä,
olet sielussani.
nuorta,norjaa ja sorjaa.
Meni vuosia luvattoman monta,
sieltä nyt itseni löydän.
Seisoo suuret naavaiset puut,
korkeuksiin latvanne kohoo.
Kasvannu oot sinä lapsuuden metsä,
niin ,etten samaks tuntis?
Syvä rauhallisuus huokuu,
olet monet myrskyt käyny.
Tyynen rauhallisena seisot,
juures olet syvään työntänny,
maaäidin poveen.
Sielussani värähtää,herkin.
Koen jotain samaa itsessä.
Lapsuuden metsä,
olet matkassani kulkenu.
Olet minut usein nähnyt,
luona lähteen.
Suolaiset kyyneleet,
on sekoittunnu,
kirkkaaseen veteen.
Sinä naavainen metsä,
katsot lempeästi.
Paikka on pyhä,
itken,lähelläs on hyvä olla.
Lentoon lähtee metso,
onko seki,se sama,
lapsuuden metso?
Istun lähteen äärellä,
niinkuin lapsenaki.
Tuohisesta lippaasta ,
lapsuuden lähteestä,
juon raikasta vettä.
Tie välillämme ,
ei ole umpeutunnu.
Lapsuuden metsä,
olet sielussani.
Vastaukset 6
Vanhimmat
puita halaamassa..Se on sitä nostalgiaa!
Metsä on ihana paikka.
Sinne on askeleeni vieny,
sielä olen saanu olla oma itseni.
Metsän syli avoinna ,
ei koskaa oo ylen katsonnu.
Syvimmät suruni ,
sielä itkenny.
Suurella kunnioituksella,
rakastan noita hiljaisia
pyhättöjä.
Lämmin aatos luokses,kiitos zagharias.Liisa
Mä punaisen tuvan luokse
saavun - emäntä ehtoinen
sisälle pyytää
käyn eteiseen, sisällä
tuvassa seitsemän poikaa
nään, osan jo miehiksi
varttuneen
tupa näyttää niin ahtaalta,
emännälle huikkaan - kiitos
mä jatkan matkaa ja käyn
pihanurmelle
kukkain ja metsäin ihana
tuoksu mua vasten tulvahtaa,
mieli kevenee ja jatkan matkaa
polkua seuraten
toisen hahmon polulla nään, kuka
lie, lähellä - mutta kaukana vielä
samalla polulla.
Voi kiitos,elämältä siltä,
ihana runos ,oii.
Sanojen sulonen virta ,
huh ,jopas sai minut,
ihan sekasi.
Hmm,ken se lienee,
hahmo sielä luonnon keskellä?
Sitähän ,sitä metsässäki unelmoi.
Suonsilmäkkeessä sen jo luulin
olevan,sieltäkö nousee,se elämäni mies?
Voikos olla tuoksua ihanampaa,
kuin kanervien ja suon tuoksu.
Polulla samalla,hymyilee.Liisa
Talo-vai tupa,aurinkoista päivää,
iloista mieltä metsäiselle polulle.Liisa
Lämmin kiitos kommentistäsi Liisa!
Täällä luonnon keskellä hyvinkin. Huomaan,
että luonto alkaa valmistautumaan
pikku hiljaa syyskesään päin, kun saa
vähemmän vettä ja valoa. Mutta vielähän me
nautitaan näistä ihanista päivistä.
Auringonpaistetta Sinulle! :)
Eilen ajellessa lapista päin kohti etelää.
Monin paikoin koivuissa keltaset lehdet.
Ei oo ihme jos kellastuu,kun koivuki hikoilee kuulemma 500litraa vuorokaudessa.
Sateet harvinaisen vähissä,kuiva suollaki.
Syksyähän kohti kesä on menossa,etelässä jo
pimeät illat.
Kesän muistoja jos talven kylmiin ,pimeisiin
hetkiin,nyt kerättäs.
Ilta-aurinko vielä paistaa ,sinulle samoin kiitos.
Ken lienee? talo-vai tupa.Liisa