Miksi tämä adoptio-asia mielletään vain ulkomaita koskevaksi? Onko adoptiostakin tullut trendi, siinä määrin, että niin kovin hanakkaan otetaan lapsia kiinasta ym. kun täällä kotoSuomessakin lapsia on pilvin pimein ilman vanhempia. En todellakaan ole rasisti, mutta mietin että eikö kaikenlainen maailman parantaminen ja auttaminen kannattaisi aloittaa läheltä ja edetä siitä kauemmas, jos resurssit riittävät? Koska jos meistä jokainen huolehtisi lähellä olevista avun tarvitsijoista, maailma olisi paljon parempi paikka kaikille. Itse olen kiinnostunut adoptoimaan Suomesta ja haluaisinkin saada paljon kommentteja ja kokemuksia myös täältä.
adoptio suomesta
Kaunis mieli
96206
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kotimaan adoptio kestää erittäin kauan. Monella se on kestänyt yli 5 vuotta. Se on erittäin pitkä
"odotusaika". Ulkomaan adoption keskimääräinen odotusaika on n.2-3 vuotta.
Hei!
Jos kotimaan adoptio ei kestäisi niin kauan ja olisin varma, että saisimme lapsen sitä kautta, ilman muuta adoptoisimme kotimaasta, mutta kun tähän ei voi luottaa. Ja ei lapsia suomessa ole adoptioon niin paljon, että kaikille riittää kuitenkaan.
Meillä on jo ikää yli 30 ja mitä suuremmalla todennäköisyydellä jäisimme lapsettomiksi, jos aloittasimme kotimaan adoption. Tässä syy miksi me ei voida edes ajatella kotimaan adoptiota.
Olisi ihana saada suomalainen vauva ikäinen (8 viikkonen) vauva kotiin, mutta tässäkin asiassa täytyy ajatella järjellä, ei sydämmellä.
Ja eihän tässä ole mitään muuta joutunut tekemäänkään sen jälkeen kun on kuullut, ettei omia lapsia voi saada, kuin ajatella järjellä, muuten olisi pää haljennut.
Sinun ajatus on todella kaunis ja järkevä ja jos sinulla riittää voimia ja ikää kotimaan adoptioon ottakaa lapsi kotimaasta. Se on hienosti tehty, niin mekin haluaisimme tehdä.
Niin, adoptoijia olisi Suomessa sadoittain vuosittain, mutta kotimaasta adoptoitavia lapsia vuodessa noin 30.
Mikähän yhtälö tähän nousee?
Trendipuheet saa kyllä heittää romukoppaan näillä ajoilla, mitkä tähän prosessiin kuluu.
Oikein huvittaa tämä koko ajatus, että jotkut tällaista kirjoittavat ja luulevat.
Lisäksi seuraava kysymys mielessä lie, että miksikähän eivät adoptoijat adoptoi suomalaisista lastenkodeista, kun siellä on lapsia niin valtavasti?
Tähän vastaus, että kun suomalaiset vanhemmat, joiden lapset on huostaanotettu, eivät lapsistaan luovu ja sen vuoksi lapset elävät lastenkodeissa.
Miksi ei sijaisperheeksi aleta?
Siksi, että se ei ole adopiota, siinä eletään lapsen bioperhe mukana ja aika harva haluaa perhettään kasvattaa myös usein aika arvaamattomissa oloissa elävällä "toisella" perheellä. He kun tuppaavat olemaan aika arvaamattomia.
Adoptio ei myöskään ole hyväntekeväisyyttä, siinä perhe haluaa lapsen perheeseensä ja adoptio ei ole biolasten syntymään verrattavissa, tässä lähdetään eri tilanteesta vaikkakin vanhemmuus sinänsä on samanlaista suurimmaksi osaksi kuin bioperheissä. Joten adoptoidessa saa ja joutuu tekemään toiveita lapsesta, mikä on oikein lastakin kohtaan, lapsi tulee perheeseen, johon on haluttu juuri sen ikäinen lapsi. Minusta on aivan oikein saada toivoa asioita, aina eivät ne kuitenkaan aivan toteen käy.
Ei ole lapsen hyvä joutua perheeseen, jossa olisi ollut toive jostain aivan muusta kuin mitä perheeseen tullut lapsi olisi.
Nämä asiat eivät ole aivan yksiselitteisiä ja jokainen aodptoija joutuu miettimään monelta eri kantilta asiaa.
Kaiken kukkuraksi tämä koko prosessi kestää vuosia ja vaikka adoptoitavia lapsia olisi vaikka miten maailmalla, yllättäen myöskään ulkomaisissa adoptiomaissa joutuu odottamaan jonoissa vuoden luokkaa vähintään kotimaan neuvontaan kuluneen noin vuoden lisäksi. Resurssit näiden asioiden hoitamiseen on mitättömät sekä täällä kotimaassa että ulkomailla: vähät ihmiset tekevät, minkä voivat.
Kunhan asioihin tutustuu, huomaa, että huh, tämähän on järjetöntä: adoptoijia olisi, adoptoitavia lapsia olisi, mutta eikös vaan joku kumma asioiden hoidossa oleva kapularatas ole hidas kuin mikä:
1. kapula: adoptioneuvonta : jonot neuvonnan aloitukseen, uudet keksityt rajoitukset toisen neuvonnan aloitukseen, kasvattaa lasten ikäväliä kohtuuttomasti
2. kapula: adoptiolautakunta uusine rajoituksineen viime vuosina
3. kapula: ulkomaiden hitaat prosessit (tähän nyt ei voi mitään tehdä edes)
Ketään ei jalosta vuoden jonotus neuvontaan
Ketään ei jalosta Pelastkaa lapset ry:n "sääntö" vuoden kestävä neuvonta- adoptioon lähtevät pääsääntöisesti ovat miettineet adoptiota ja siihen lähtemistä vuosia ennen kuin ilmoittautuvat neuvontajonoon.
Yhtäkään lasta lastenkodissa ei jalosta adoptoijien odotuttaminen jonoissa vuotta-kahta.
Tätä on tämä kaunis mieli adoptioissa, vaikka miten haluaisit antaa lapselle kodin, näillä ajoilla vain minimaalinen osa kotia tarvitsevista lapsista oikeasti saa kodin. Hitaissa prosesseissa useat lapset kasvavat adoptioiän ohi ja jäävät lastenkotiin kasvatettaviksi ja joutuen loppujen lopuksi kadulle, usein vain minimaalisen koulutuksen saaneina. Siinäpä sitä on tulevaisuutta kerrakseen.
Tällaista tämä realiteettipuoli vaan on.
Joka tapauksessa ne lapset, jotka kodin saavat, saavat mahdollisuuden kunnon elämään.
... kattavasta ja hienosta, hyvin informatiivisesta vastauksesta. Täytyy kuitenkin korostaa, että kyseessä ei ole minun uskomiseni/luulemiseni trendeilyyn, tiedän myös "lastenkodissa" työskentelevänä ammattilaisena joitain elämän realiteetteja. Luonteelleni en kuitenkaan voi mitään, mietiskely ja tietynlainen kyseenalaistaminen kuuluvat ihmisenä kasvamiseen. Herää kysymys, että eikö adoptio voi olla molempia, hyväntekeväisyyttä sekä ihmisten tarvetta vanhemmuuteen? Mutta, olen vasta-alkaja tässä asiassa, ehkäpä näillä keskustelupalstoilla pystymme jokainen asiallisesti avartamaan toistemme näkemyksiä. Muistakaa myös, että kysyjä ei aina ole kysymystensä kanssa yhtä. Suvaitaan siis ns. typerätkin ajatukset.
Auttamis-ja pelastushalu ovat huonoja syitä adoptioon, sillä ne saattavat lapsen kiitollisuudenvelkaan adoptiovanhempiaan kohtaan, eikä lapsen kuulu olla sellaisessa asemassa suhteessa vanhempiinsa. Lapsen tulee olla vapaa tuollaisista painotaakoista. Siksi ainoa hyvä syy adoptioon on mielestäni "itsekkyys": halu ja ilo nauttia (ja välillä kärsiäkin) lapsen kanssa elämisestä ja hänen kasvunsa tukeminen sekä oma ihmisenä kasvu tässä vuorovaikutussuhteessa.
Niinhän se on biologisten lastenkin kanssa, siksi niitä "hankitaan", ei siksi että halutaan pelastaa joku tai tehdä maailmaa paremmaksi.
lapsia pilvin pimein adoptoitaviksi. Noin 30 lasta vuodessa ei toden totta ole paljon; kaikki halukkaat eivat saa kotimaista adoptiolasta vuosienkaan odotuksesta huolimatta.
Suomessa on kuitenkin koko ajan yli 10 000 lasta ja nuorta sijaishoidossa. Monille sijaisperhettä kaipaaville lapsille on erittäin vaikea löytää perhettä.
Sijaishoito on eri asia kuin adoptio. Tiedän. Mutta mielestäni jokaisen adoptioon aikovan tulisi miettiä, miten ne eroavat toisistaan. Miten ne eroavat toisistaan esimerkiksi lasten näkökulmasta?
..tavalla. Sijoituksessa lapsen suhdetta vanhempiinsa tuetaan ja tilanteen parantuessa heidät voidaan sijoittaa takaisin koteihinsa. Sijaisperhe tekee myös jatkuvaa työtä lapsen vanhempien ja suvun kanssa. Omasta lapsesta ei ole siis kyse samalla tavalla kuin adoptiossa, vaikka adoptiossakin olisi ihanteellista jos lapsen halua esimerkiksi biologisten sukulaisten löytämiseksi tuettaisiin. Lapselle ei esimerkiksi saa haettua passia matkaan varten ilman lupaa. Sijaisperheen elämä on tällä tavoin paljon rajatumpaa. Adoptiossa lapsen yksi ja ainoa koti on adoptioperheen luona. Sijaisperheitä tarvitaan ilman muuta enemmän kuin tällä hetkellä on tarjolla. Se ei kuitenkaan ole välttämättä oikea vaihtoehto useallekaan adoptiosta haaveilevalle; adoptio ja sijaisperhetoiminta eroavat toisistaan senkin verran.
Meidän lainalapsella on jo toinen kymmenen vuoden passi käytössä. Passit eivät ole olleet minkäänlainen ongelma. Meidän lapsen kohdalla kotiin palaaminen ei myöskään koskaan ole ollut oikeastaan edes puheena. Bioisään ei ole mitään yhteyttä eikä hänen isyyttä ole edes vahvistettu. Bioäiti on järkevä nainen, jonka kanssa on helppo asioida. Hän sai lainalapsemme teininä. Paljon myöhemmin hän perusti uuden perheen. Koko ajan on toiminut yhteys, mutta liikaa hän ei ole halunnut omien tunteidensa takia lasta tavata. Nykyään lapsi vierailee bioäitinsä perheen luona. Asia on siis kaikille käsittääkseni ok. Bioäiti on sanonut, että ei halua repiä lasta perheestä, jossa hän on aina asunut eli meidän luona. Meillä on siis ns. pysyvä sijoitus, vaikka siitä ei ole tehty virallista sopimusta. Lapsi on jo teini-iässä ja kaikki on siis toiminut tähän asti hyvin. Meillä on myös yksi kotimaasta adoptoitu lapsi. Hänen kanssaan on ollut enemmän ongelmia ja toivoisin hänenkin löytävän bioperheensä jo nyt alaikäisenä. Asia ei ole lapselle tosiaankaan yhtä helppo kuin tuolle lainalapselle. Perinnön yms. takia saattaa olla, että adoptoimme lainalapsen myöhemmin. Tästä on jo bioäidin kanssa ollut puhetta. Silloin lapsi säilyttäisi tosin tutut nimensä eli myös bioäidin tyttönimen sukunimenään. Tämän kirjoitin, että joku pohtisi sijaisperhetoimintaa tältäkin kantilta. Ei se aina ole moniongelmaisten vanhempien kanssa riitelyä, ei tosiaankaan. Tiedän useita perheitä, joissa on mennyt näin kuin meillä. Ei meidän lainalapsellakaan muuten ole kuin yksi koti tai näin hän on sanonut. Varmasti hän rakastaa bioäitiään ja sisaruspuoliaan, mutta heidän kotinsa ei ainakaan vielä kuulemma tunnu kodilta. Ei tästä mene enää montaa vuotta, kun hän sitten muuttaa omaan kotiinsa. Elämä tuo ja elämä vie. Meillä ei ole yhtään biologista lasta, vaan siis lapsettomuustausta. Onnea tämä on ollut näinkin tämä lapsiperheen elämä ja varsin tavallistakin monin tavoin. En pidä adoptiota helpompana kuin nämä "helpot" sijoitukset. Tietenkin monilla sijaisperheillä on ollut paljon ongelmiakin. Toisaalta ihan hyvin adoptiolapsi voi viimeistään aikuisena hylätä adoptiovanhempansa. Ei lapsia voi omistaa. Ottakaa kunnolla selvää sijaisperhetoiminnasta ja käykää yhdysperheiksi lupautuneiden luona kylässä. Tämä ei sovi kaikille, mutta tähän liittyy myös ihan turhia ennakkoluuloja ja väärinkäsityksiä.