oon 19 vuotta täyttäny likka.. kaikki pitäis olla viellä edessäpäin, mutta jo nyt tuntuu et kaikki olis ohi. joka päivä on samanlainen.käyn baareissa noin 2 kertaa kuussa.sielläkään ei koskaan tapahdu mitään. käyn töissä se antaa lohtua pahinpaan yksinäisyyteen,mutta kun tulen omaan kotiini ku kaan ei ole odottamassa.. elämässäni on mies jolla on avovaimo ja pieni tyttölapsi..silti hän sanoo rakastavansa minua ja ymv. ne ovat vain "pano reissuja" joista kyllä nautin sillä ilmankaan en voisi olla.minua raastaa omatunto kun ajattelen kuin se mies pettää koko perhettään minun kanssani ja sanoo ettei hän ole onnellinen siinä suhteessa ja lapsikin on vain olemassa.olen hänen elämänsä rakkaus ja meillä on ihanaa..kerran pari viikossa. se ei silti ole ongelmani. miten voi elää jos ei usko enää rakkauteen ja on toivottoman yksinäinen ja tietää tunnin tarkkuudella mitä seuraavalla viikolla tapahtuu, sillä joka päivä on samanlainen...armoton vitutus on koko ajan päällä ja masennus on hirveä.. tälläistäkö loppu elämä on??? ei perkele!
miten olis?
joulu on perseestä!
1149
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mulla olis oiva ratkaisu sun paskaan elämään!
ensinnäkin jätät sen kusipää-miehen joka pettää naistaan. sellasiin mulkeroihin ei pidä sekaantua! ku se ennemmin tai myöhemmin tulee ilmi. ja sitten kaikkiin sattuu: suhun ja siihe perheeseen. eli pelasta mikä pelastettavissa on!
toisekseen, jos et ilman munaa selviä ni runkkaa vaikka tai hommaa tekomuna! "ilmankaan en voi olla"...voi v*ttu! kyllä voit olla!
ja sitten kun oot päässy eroon siitä pettäjämiehestä, ni hommaat sellasen kunnollisen miehen jonka kans oot onnellinen.
en sano että helppoo olis mutta näin sun on pakko tehdä!
eli NÄIN!