Aikuisena yliopistoon

Yliopisto-opiskelun, työn ja perhe-elämän yhdistäminen onnistuu kyllä, mutta vaatii itsekuria, läheisten tukea ja hyviä organsointitaitoja.

Itse olin 32v kun aloitin opinnot. Lapsia silloin neljä 2-8v. Kävin koko opiskeluajan kokopäivätyössä ja käytin tietysti loma-ajoista aika suuren osan opiskeluun.

Jos mahdollista, kannattaa opintoja suorittaa etukäteen avoimessa. Sillä tavoin saa tuntuman yliopisto-opintoihin ja samalla helpotusta omaan opinto-ohjelmaan. Jos ei voi suorittaa sitä ainetta, jota on menossa opiskelemaan, voi tehdä yleisopintoja sisään. Ainakin suullinen ja kirjallinen viestintä ja kieliopinnot on kaikille pakollisia. Osan opinnoista voi usein suorittaa myös kesäyliopistossa tai avoimessa. Aikataulut sopivat usein paremmin työssäkäyvän opiskelijan rytmiin. Riippuu tietysti paljon alasta, johon olet hakeutumassa. Mm. yhteiskuntatieteissä on paljon näitä mahdollisuuksia.

Ei kannata ahnehtia liikaa. Tee itsellesi oma henkilökohtainen opiskelusuunnitelma, jonka mukaan etenet. Itse tein sen virheen, että otin alkuinnostukessani liikaa kursseja, jolloin varsinaiseen ajattelun kehittymiseen ei aina jäänyt riittävästi aikaa. Tentit ja tehtävät sain kyllä suoritettua, mutta se ei kuitenkaan ole opiskelun päätavoite.

Jos mahdollista, kannattaa pitää opintovapaata. Sinulla on oikeus 2:n vuoden opintovapaaseen. Jos työnantajasi suostuu, kannattaa ottaa ensin vuorotteluvapaata, koska sen lisäksi sinulla on vielä oikeus opintovapaaseen. Aikuisena opiskeleminen on niin paljon tehokkaampaa, että todennäköisesti suoritat koko tutkinnon kolmessa vuodessa, jos opiskelet päätoimisesti. Työn ohella se vie paljon pidempään. Itselläni maisterin tutkinnon suorittaminen vei työn ohella 5 vuotta, kun taas ystäväni (38v) teki saman homman alle kolmessa vuodessa päätoimisesti opiskellen.

Ennen kaikkea tarvitset läheistesi tukea. Jos sinulla on lapsia, on puolison tuki ehdottoman välttämätöntä. Opiskelu vaatii pitkää pinnaa ja joustavuutta molemmilta. Kriiseihinkin on syytä varautua. Jos toinen osapuoli on vähemmän koulutettu, voi toisen opiskelu tulla jonkinlaiseksi uhkaksikin.

Suosittelen lämpimästi aikuisena opiskelua. Elämänkokemus auttaa opintojen läpiviemisessä ja opiskelijaelämä ei häiritse opintojen etenemistä. Perheellekin kannattaa varata aikaa. Ihminen oppii aika kekseliääksi ja löytää kyllä niitä tilaisuuksi, jos vaan haluaa. Minulle sopi parhaiten se, että meni illalla lasten kanssa aikaisin nukkumaan (klo 20-21) ja heräsin sitten aamulla 3-4:n aikaan lukemaan. Aamuihmisenä olin silloin virkeimmilläni ja mikä ihana rauha.

Onnea ja menestystä sulle.

Itse olen suorittanut jos jonkin moisia opintoja ja tutkintoja työn ohessa (mm. toinen akateeminen tutkinto ja tohtoriopintoja). Mitä enemmän olen opiskellut sitä helpommin opinnot ovat sujuneet.

Uskon, että omalla kohdallani avaintekijöitä ovat olleet itselleni sopiva rytmitys ja hyvä opiskelutekniikka. Kun tekee realistisen aikataulun ja pitää siitä kurinalaisesti kiinni, niin opinnot sujuvat (lähes) kuin tanssi. Rytmi on molemmissa tärkeää :)

Aikuisena opiskelu on huomattavasti helpompaa kuin suoraan koulun penkiltä. Tämän olen huomannut myös opettaessani sekä aikuis- että nuoriso-opiskelijoita.

Opiskeluniloa!

Hei,
Onneksi olkoon et ole paikallesi luutunut!
Kyllä opiskelu onnistuu töiden ohessa; itse tein viime vuoden 3- vuoroa, on 3 lasta ja mies - ja ilman miestähän ei olisi tullut mitään....

Ikäni alkaa vielä kolmosella ja nautin tästä aika paljon - tästä elämästä nimittäin, kivaa on oppia uutta ja toisaalta tehdä samalla työtä.

Parasta on saada yhä uusia ystäviä :)

harrastuksena.Jotkut golffaa....sie luet ja viisastut.

Kyllä tämä haave kovasti kutkuttaa - nyt vielä enemmän, kiitos kommenttien ja rohkaisujenne.

Täällä myös yksi työssäkäyvä ja opiskeleva kannustaa aloittamaan opiskelut rohkeasti. Itse olen 35v ja lapsia kolme kappaletta joista yksi vaikeasti kehitysvammainen. Moni on ihmetellyt että miten jaksan ja ehdin, mutta olen huomannut että päinvastoin yleistä oletusta saan lisävoimia opiskelusta ja jaksan arkea paremmin. Opiskelu on ihanaa ja omat lapsetkin pitävät normaalina sitä että opiskellaan koska meillä mummikin opiskelee työn ohessa.
Mielestäni tärkeää on se, että puoliso on mukana ja tukee, ymmärtää, auttaa, vie lapsia harrastuksiin, antaa opiskelijalle joskus omaa aikaa jne. Henkinen tuki on myös tärkeää ja kannustaa kummasti eteenpäin.

Eli samaan kastiin kuulun...

Sen halusin vain sanoa, että sujuu ehkäpä joo kuten jotkut ovat sanoneet.

Kuitenkin itsellä tuohon vaikuttaneet seikat:
1. minkälainen työ on opiskelun ohessa..toiset voivat tukea toiset taas hajoittavat liikaa keskittymistä= riippuu työstä ja yksilöstä minun mielstä

2.aina se lisää opiskelu aikaa yleensä

3.mutta mielstäni lopputyön teko vaatis aika rauhallista aikaa itselle....moni on keskeyttänyt työnteon silloin hetkeksi...mutta vaikeaa antaa lopullista vastausta.


oikean tyyppinen duuni = liukuva työaika.,,sopivat tuntimäärät....sellannen joka ei vie keskittymiskykyä pois opiskelusta... voi olla ok! jos työ vetää liikaa piippuun eli ei jaksa kunnolla keskittuuopiskeluun sen lisäksi niin ei se sit voi kovin hyvin onnistus.

Tuo ORGANISOINTI voisi olla se tärkeä joka itseltä on puuttunut...tiukka aikataulu asioille...muuten venyy ja venyy...tässä esimerkki!

Aloitin kolmen vuotta sitten opiskelun helsingin yliopistossa. Aluksi yritin yhdistää täysipäiväisen työnteon ja opiskelun mutta ei onnistunut joten otin yhden päivän opintovapaata eli ma-to teen normaalisti töitä ja perjantaina käyn yliopistolla. Työnantaja joustaa sen verran että maksaa täydenpalkan vaikka teenkin neljäpäivästä viikkoa. Perhettä ei ole joten en voi sitä kommentoida. En kadu, arki on mielekkäämpää kun on jotain mitä tavoitella. Olen varastopäällikkö joten en tästä hirveästi ylene vaikka tutkinnon suoritan.

Kyllä opiskelu onnistuu myös aikuisena ja perheellisenä. Itse aloitin opiskelun 30 vuotiaana kahden lapsen isänä, kolmas syntyi opintojen puolivälissä ja neljäs hiukan ennen valmistumista. Vaatihan se paljon perheeltä, joustoa kun isi/äiti tekee kotona tehtäviä ym, mutta suhteellisen helppoa se on.

Itse sain aikuisopintorahaa koulutus- ja erorahastolta, tuloihin sidottua kuten ansiosidonnainenkin, toimeen tultiin ihan hyvin, tosin meillä ei ollut velkaa ja vaimo oli aluksi töissä.

Työnantaja suhtautui hyvin, sain olla lukukaudet opintovapaalla ja kesät töissä. Opintojen loppuvaiheessa palasin töihin ja samalla hoidin opinnot loppuun, tein 5-vuorotyötä, jolloin minulla oli mahdollisuus vaihtaa työvuoroja muiden kanssa, tämäkin etuus siis opiskelujeni takia. Koulusta en ollut poissa kuin kerran työn vuoksi.
Tuki kannattaa ottaa vain lukukausien ajaksi ja tehdä töitä kesäisin, koska tukikuukaudet ovat rajoitetut.

Ota lastenhoita kotiin. Kelan kuuluu maksaa yksityisen hoidon tukea. Itse olen perheessä ja Kela maksaa mulle .
Äiti voi rauhassa opiskella, isä tehdä töitä ja minä hoidan lapset ja kodin ja kaikki ovat tyytyväisiä.Kodinhoito ei kuulu mulle mut on se kiva tehdä kotityöt saa äiti olla lasten kanssa
ja tehdä kouluhommat. Toivottavasti löydät kivan hoitajan. Eikun Kelaa soittaa.

Kyllä opiskelu onnistuu työn ohella, mutta vaatii aika paljon. Vapaapäivät ovat ohi, ainakin osittain ja toisinaan yöunet jäävät vähiksi. Itse työskentelen täysipäiväisesti, opiskelen yliopistossa ja lapsiakin on. Lapset ovat pieniä ja hoitopaikkakin osa-aikainen.
Luonnollisesti opiskelutahti ei ole kovin tiivis. Onneksi yliopistossa (riippuen tiedekunnasta ja pääaineesta) voi suorittaa luentoja suurimmaksi osaksi "kotoa käsin" luentopäiväkirjoina, jotka tosin ovat suuritöisiä. Tenttiinkin voi lukea ruuanlaiton yhteydessä......

Tuossa ekan sivun otsikossa luki "kuinka aikuisopiskelija yhdistää yön opiskelun ja perheen"; no leikki leikkinä. Haasteita kaiken tuon yhdistäminen teettää; yön myöhäisimmät tunnit menevät opiskelulle. Paljon auttaa jos puoliso ottaa enemmän vastuuta kotitöistä, näin opiskelijalle jää aikaa perheelle illalla. Itse olen aikoinani onnistuneesti onnistunut yhdistämään nuo kaikki mutta aika lailla se voimia vaati, puolisko kun ei oikein osannut kantaa isompaa vastuuta noista raha- ja kotityö asioista. Opiskelin kahdessa paikkaa samanaikaisesti ja tein vielä duunia ohessa -tosin duuni freelance -pohjalta, duunista johtuen ei mitään tukia tullut. Tosin duunista sai enemmän rahaa kuin mitä tuet olisivat olleet. Koita sopia työnantajasi kanssa että otat vaikka yhden päivän viikossa vapaata opiskelujasi varten, se on yleensä aika helppo sopia jos opintosi vähänkään tukevat työtäsi. Onnea tuleville opinnoille

"Onneksi yliopistossa (riippuen tiedekunnasta ja pääaineesta) voi suorittaa luentoja suurimmaksi osaksi "kotoa käsin" luentopäiväkirjoina, jotka tosin ovat suuritöisiä. Tenttiinkin voi lukea ruuanlaiton yhteydessä......"

Näin kirjoitti eräs keskustelijoista. Ei voi muuta kun ihmetellä, mihin tasoon on vajonnut akateeminen maailma. Tenteistä pääsee läpi helposti, eikä kovinkaan paljon työtä vaadi.

Tohtori- ja maisteritehtailu on päivän sana, kun valmistuvien mukaan rahaa tulee laitoksille. Eräässä terveydenhoitoalan henkilöstölehdessä Helsingin yliopiston lääkiksen proffa kirjoitti ja haukkui opiskelija-aineksen. Oli kuulema niin surkeeta, mutta oli pakko päästää läpi tenteistä kun ei millään voinut jättää nalkkiin.

Onkohan tää porukka nyt kuntien ja kaupunkien terveysasemilla ;)

Harkkatöinä kun tulee tietojärjestelmien toteuttamista, niin mitenköhän onnistuu. Ensin otetaan teoriatausta hallintaan ja sen jälkeen tehdään töitä. Suunnitellaan ja toteutetaan.

kyllä ne osaa vastata, nehän ovat ajaneet (varsinkin) opiskelijat niin ahtaalle. rahaa ne ei halua sijoittaa opiskelijoihin, joista myöhemmin tulee paremmin palkkattuja työntekijöitä/yrittäjiä, mutta opiskeluajoista ollaan heti napisemassa....niinpä opiskelijat ei ole kuin ihmisiä...ei yli ihmisiä!kyllä siinä hieman voi opiskeluajat venyä kun joutuu käymään illat ja viikonloput töissä.
eikä sekään vielä mitään....no sitten kun pärjäät noin niinkuin ihan jotenkuten rahallisesti...kehään astuu kela....eikä mikään anssi kela...vaan tämä rahastuslaitos kela...siinähän koitat opiskella, käydä duunissa, maksaa kelalle opinto tukia takaisin 15% korolla...näin hyvin on asiat hoidettu suomen maassa, näin hyvin suomen valtio "sijoittaa" tuleviin veronmaksajiin.

Niin silloin voisi olla viisasta lykätä iltaopintoja - normaalin työn päälle siis...

Ei kannata ajaa perhe-elämää liian tiukoille. Koskee niin perheen äitejä kuin isiäkin.

Käyn töissä opiskelen ja hoidan perheen siinä sivussa ja olen huomannut että kiirettä pitää. Kyllä yhteiskunta vaatii ihmisiltä aika paljon että saa perheelle elannon ja pysyy kuitenkin työssä tehtävien tasolla .Onko tämä oikei tulevaisuuta ajatellen? Minusta yhteiskunnan pitäisi tulla vastaa yh koska heitä on vain yksi ja kuitenkin meitä on niin paljon tässä yhteiskunnassa ja tulevaisuutahan me kasvatamme.

HEi te aikuisiällä yliopistoon menneet! itsekin moista suunnittelen, eniten asiassa on mietityttänyt työn, opiskelun ja vapaa-ajan yhdistäminen, mutta uskon siitä selviäväni.
Ystäväni sen sijaan totesi, että "onpa kiva sitten olla itse varsinaisen isoäidin roolissa, kun kaikki muut opiskelijat ovat kaksikymppisiä". En tuota tullut edes ajatelleeksi, mutta asia alkoi totta puhuen ahdistaa. Millaisia kokemuksia teillä on? Oliko muita aikuisia, oliko ikärasismia?

Itse olen huolinta-alalla ja päällikkötasolle jo kivunnut eli etenemismielessä en oikeastaan haaveile lisäopiskeluilla vaan haluan vaihtaa alaa kokonaan. Näiden tällä alalla olovuosien aikana olen tiukasti tullut siihen tulokseen että näissä hommissa ei pahemmin pysty joustamaan muuta kuin omasta ajastaan työn hyväksi eli en kyllä pysty yhdistämään toisen alan opiskelua kokopäivätyöhöni ja olisin kovin kiinnostunut kuulemaan minkä alan ihmisiä te aikuisopiskelijat oikein olette ja jos vielä kykenette samalla jatkamaan kokopäivätyötä ja opiskelun (perheestä puhumattakaan!). En tosiaan voi muuta kuin nostaa hattua teille perheellisille ketkä opiskelette ja käytte vielä töissäkin, en kaiketi osaa organisoida vapaa-aikaani asiallisesti.

Jos ei ole perhettä opiskelu ei todennäköisesti ole ongelma. Mutta eri asia on viihtyykö aikuisena kaksikymppisten kanssa.
Yliopistossa on nykyään läsnäolopakko pääosassa kursseista. Onko opiskelu aikuisena hyödyllistä jos ei koulutus tähtää varmasti parempaan tai uuteen työpaikkaan, on hyvä kysymys? Voihan sivistystä hankkia itsekin, ei koulutus kenestäkään "sivistynyttä" tee.
Suomessa on tämä kummallinen ajattelu että opintoja kumarretaan. Tekeekö tutkinto oikeasti päteväksi työhön? Onko koulun penkillä koulutettu pätevämpi oikeasti kuin toinen joka on oppinut alansa työtä tekemällä ja itse tutkimalla?
Suoraan sanoen oletteko ajatelleet kuinka paljon koulupiirejä pyöritetään vain työllistämään opettajia ja muuta organisaatiota koululaitoksen ympärillä?
Kannatan siis itseopiskelua. Ja esim. kielen opiskelusta voin sanoa että itse sen oppii parhaiten jos haluaa. Voin sanoa tämän koska olen opiskellut myös yliopistossa.

Minä olen opiskellut viimeiset 25 vuotta, aloitin myöhään eli vajaa kolmekymppisenä. Ensimmäisen tutkinnon, hoitoalalta, sain kokopäiväisenä opiskelijana mutta sen jälkeen olen opiskellut monimuotoisesti yliopistotutkintoon saakka. Lapsia on kolme ja he aikuistuivat siinä äidin opiskelujen rinnalla.

Nyt on useampi tutkinto plakkarissa ja teen asiantuntijatyötä. Viimeksi valmistuin tämän vuoden helmikuussa kasvatusalan ammattilaiseksi. Vielä tekisi mieli opiskella, siitä tulee elämäntapa ja onhan se hyödyllistä sekä mielenkiintoista. Ikää on kohta 60.