Olen harkinnut opiskelevani röntgenhoitajaksi ja nyt kysyisinkin että mikä on palkka ja työtilanne Oulussa (ja muuallakin)? Ja lisäksi alan ihmiset; mitä olette pitäneet työstä? Kannattaako lähteä opiskelemaan kyseistä alaa? Ensin meinasin, että lähden opiskelemaan sairaanhoitajaksi, mutta luettuani täällä näitä keskusteluja kallistun ehkä mieluummin röntgenhoitajan puolelle... Sairaanhoitajan homma on raskasta ja alipalkattua, mutta miten on röntgenhoitajalla? Työskentelevätkö röntgenhoitajat myös viikonloppuisin ja pyhinä? Entä kuuluuko röntgenhoitajan hommiin yötyöt? Olisi kiva jos joku selventäisi minulle vähän näitä asioita ettei TAAS tulisi lähdettyä opiskelemaan väärää alaa :) Kaikkea muutakin voi alasta kertoa mitä mieleen tulee :)
Röntgenhoitajan työ?
kiinnostunut alasta
1931196
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Vielä lisäkysymys.... Millaiset ovat pääsykokeet (amk)?
TERE!
Mitään pitkävetisempää työtä en tiedä. Älä edes harkitse.
Täältä: www.rontgenhoitajaksi.urli.net/,
löytyy aika paljon aiheesta.
Työnkuva riippuu paljon siitä minkä kokoisessa laitoksessa työskentelee.
Työpaikasta riippumatta rtgh:n työ on mielestäni kuitenkin siisteintä hoitoalan hommaa, sanan siisti kaikissa merkityksissä.
Pieni erikoisala eli vaikuisia työpaikkoja on varmasti tarjolla. Isossa sairaalassa monipuolinen työnkuva ja kolmivuorotyö. Yövuoroissa ehtii nukkumaan koska kuvauksia ei yleensä öisin ole jatkuvasti. 3-4 tunnin unet yövuorossa ihan normaalia. Palkka talokohtainen, saattaa olla hieman sairaanhoitajan liksaa parempi johtuen nykyisestä työnvaativuusluokituksesta joka suosii poliklinikka tyyppistä työpistettä. Itsellä n. 2200e/kk (vuorotyölisineen).
Potilastyön kannalta varsin mukava työpiste röntgen on sillä potilaat tulee kuvauksiin osastoilta perseet pyyhittyinä tai polikliinisesti kotoa. Perushoitoa potilaat tarvitsevat röntgenissä harvoin, toki joskus alusastiaa tms. tarvitaan mutta pääasiassa potilaiden hoito röntgenissä on vähäistä: tarkoituksena on tehdä röntgentutkimus joka auttaa potilasta hoitavia lääkäreitä päättämään jatkohoidon tarpeesta.
Työn raskaudesta: Olen ollut rtg-hoitajana 6 vuotta eikä vielä kertaakaan ole työ tuntunut raskaalta.
Entä mites opiskeluissa kun kuulin että suurinosa tenttikirjoista on englanninkielisiä...pitänee siis olla tosi hyvä enkussa että tajuaa lukemansa???
Entä tietotekniikka, pärjääkö opiskeluissa tällainen itseoppinut joka ei kuitenkaan osaa käyttää läheskään kaikkia ohjelmia?
Matikka???
Tenttejä on nykyään aika vähän. Kurssit suoritetaan useimmiten kotiesseellä, ryhmätyönä etc. Toki anatomiasta, matematiikasta, kielistä etc. on tenttejä mutta valtaosa tenttimateriaalista saadaan luennoilta muistiinpanoina ja opeilta saatuna matskuna.
Ihmettelenpä jos joudut oikeasti tenttimään jonkin englanninkielisen kirjan. Jos jotain englannin kielistä joudut lukemaan niin siinähän sitä sitten oppii. Koulussa muuten on pakolliset englannin ja ruotsin kurssit joten ammattisanastoa oppii niillä.
Tietotekniikasta on omat pakolliset kurssit, joten kyllä ne wordit, excelit ja powerpointit siellä koulussa oppii. (et röntgenhoitaja opinnoissa kyllä muita ohjelmia tarvitse)
Matikkaa ja fysiikkaa on jonkin verran mutta tasoltaan ei hirveän vaativaa. Jos olet selvinnyt lukion lyhyestä matikasta niin rtgh-koulun matikka menee vas. kädellä.
No ainakin Oulussa tenttikirjat ovat osaksi englanninkielisiä. Onpa outoa jos sinä et ole joutunut yhtäkään kirjaa englanniksi lukemaan opiskeluissasi...kun meille ainakin sanottiin ettei tiettyjä osa-alueen kirjoja ole edes käännetty suomeksi.
En tosiaan muista lukeneeni yhtäkään englannin kielistä kirjaa ko. koulutuksessa mutta toisaalta eipä tullut muutenkaan kauheasti luettua:)
Taisi opettajat kertoilla luennoilla ne asiat joihin ei kirjoja löytynyt.
olen kuullut ennenkin, siis ettei siellä ole kirjoina samoja...joka hivenen "outua"...taitaa siis vaihdella aika hurjasti "taso" jne.
Niin kauan kun ihmiset tekee, voi olla vaikea saavuttaa täysin samaa vaatimustasoa joka paikassa.
Anja ei varmaan ihan helpolla Oulussa päästä:)
http://www.suomenrontgenhoitajaliitto.fi/romppu/index.html
www.rontgenhoitajaksi.urli.net/,
Kyllä kannattaa yrittää hakea rtghoitajaksi. Itse olen ollut sädehoidon röntgenhoitajana 4 vuotta enkä ole katunut pätkääkään, että valitsin kolmanneksi ammatikseni juuri rtghoitajan. Tässä ammatissa on paljon vaihtoehtoja mihin voi hakeutua töihin; isojen sairaaloiden röntgenissä työ on vaihtelevampaa kuin pienissä terveyskeskuksissa, isotooppiosastot työllistävät myös samoin sädehoito.
Opiskelusta: ilman lukiotakin pärjäsin koulussa tosi hyvin, eli no panic.
Itse valitsin rtghoitajan, koska hoitotyö kiinnosti, mutta kuitenkin tämä on siistimpää hommaa kuin sairaanhoitajan työ.
Mulla on kans just se että hoitoala kiinnostaa, mutta mieluummin tekisin sellaista vähän "siistimpää" hommaa. Mites sitte nuo pääsykokeet? Onko vaikeat ja mitä siellä on? Täytyykö olla hirveä matematiikka- ja fysiikkanero jos aikoo tälle alalle? Itsellä ainkin fysiikka on aina mennyt vähän yli hilseen ja matikassa oon semmonen keskinkertainen.
"Pääsykoe" on itseasiassa soveltuvuustesti, johon kuuluu kirjallisia tehtäviä (psykologisia testejä), haastatteluja (opettaja, psykologi) ja pienryhmätehtävä, jossa hakijoiden pitää tehdä 5-7 hengen ryhmässä annettu tehtävä.
Eli soveltuvuuskokeessa ei ole mitään mihin pitäisi lukea tai opetella jotain. Et voi vaikuttaa lopputulokseen oikein muuten kuin ottamalla rennosti ja olemalla oma itsesi.
Kaikkien näiden vastausten perusteella taidanpa hakea seuraavassa haussa röntgenhoitajakouluun :) Ala kuulostaa tosi mukavalta :) Kiitos kaikille kysymyksiini vastanneille :)
Hei lähdin tuossa 35 vuotiaana opiskelemaan röntgenhoitajaksi. Nyt olen 50 v ja minulla on takana kaksi muuta ammattia. En ole katunut. Työkokemusta hain julkiselta puolelta tähän ammattiin sellaiset perusosa-alueet. Yksityisellä sektorilla olen ollut n. 6 vuotta ja tällä hetkellä teen ainoastaan keikkaa. Teen välillä pitkiä työpäiviä ainakin 10 tuntia ja sovin itse kaikista töistäni, myös tuntipalkkoja sovin itse. En aio vaihtaa ammattia, enkä tätä työmuotoa. Ansiot ovat aika hyvät. Toisaalta minulla ei ole asuntolainoja, eikä pieniä lapsia elätettävänä.
Potilaat ovat siistejä ja kävelevät ulos ja sisään ominvoimin. Toivottavasti löydät sopivan ammatin ja voithan myöshemmin opiskella vielä toisenkin ammatin.
Olen kohta valmistuva röntgenhoitaja, tehnyt alan töitä opiskeluaikana keikkatyöläisenä yksityisellä sekä julkisen puolen sairaalassa kesätyöntekijänä.
Sen verran halusin lisätä, että on väärin sanoa, että työ on helppoa. Ei aina. Yksityisellä puolella potilaat ovat yleensä käveleviä, hyväkuntoisia "perusmallipotilaita", joiden kädet ja jalat vääntyy asentoon kuin asentoon eli helppo kuvata perusprotokollat. Julkisella puolella tilanne toinen. Tulee edellisenä päivänä lonkkaleikattuja potilaita kontrolliin, jolloin tilanne on se, ettei potilas itse saa itseään nostaa saatikka siirtyä sängyltä kuvauspöydälle. Pakko kuvata potilaan omassa vuoteessa ja rehkiä kuvauslevyt potilaan lantion alle nostaen potilasta käsivoimin ilmaan. Huh huh, sanon kyllä, että helppous kaukana. Sitten on nämä kipsiranteet, -kyynärpäät,-ja olkapäät, joita ei todellakaa ole helppo saada kuvattaviin asentoihin. Yritäppä siinä sitten käyttää kaikennäköistä tyynyä ja kiilaa apuna, lopputulos se että potilas on mitä kummallisemmassa asennossa kuvauksen aikana ja kuva on mitä on.
Sitten se piti vielä sanoa, että kyllä sitä fysiikkaa joutuu ihan kerrakseen opiskelemaan. Matematiikka ei taida olla kuin pari kurssia, ihan perusmatematiikkaa mitä lukiossakin oli lyhyellä puolella. Fysiikkaa ja laiteoppia tuleekin enemmän, ja pitää kyllä olla positronit ja elektronit hallussa. Perusröntgenlaiteoppi- ja fysiikka vielä menee, mutta kun sitten tulee isotooppi, tietokonetomografia ja magneettifysiikka niin pitää kiinnostusta kyllä olla. Että näin. Mutta joo, mukava alahan tää on, välillä ottaa päähän vaikeahkot tapaukset, mutta elämä on tätä :)
Juu, sanoisinpa kuitenkin, että ei tarvitse olla matikka ja fysiikka vielä "hanskassa" opiskeluja aloittaessa tai suunnitellessa, koska ainakin Kuopiossa fysiikkaa ja laiteoppia opettaa niin hyvä opettaja, että positronit ja elektronit tulee tutuiksi kun jaksaa käydä tunneilla. Kun suurinpiirtein tietää mikä atomi on, niin se riittää alkuun. Ei tarvitse siis sen takia olla harkitsematta röntgenhoitajan ammattia. Itse opiskelen röntgenhoitajaksi parhaillaan ja yhdyn siinä edellisen kommentteihin, että ei ne potilaat aina kävele tutkimuksiin omin jaloin tai eivät edes ole aina tajuissaan. Mutta joka työssä varmasti hyvät ja huonot puolet. Suosittelen tätä alaa kyllä henkilöille, jotka haluavat työskennellä hoitoalalla ihmisten kanssa, mutta eivät ehkä ihan niin läheisesti kuin esim. sairaanhoitajat. Potilastyötä tämäkin kuitenkin, joten soveltuvuutta pitää olla.
..sekä kertokaa kannattaako sosionomista vaihtaa röntgenhoitajaksi, vuosi opiskelua takana? Jos palkka samassa ei ole järkeä vaihtaa.