Laitan tämän tarinan sitten tänne, kun ei sitä stiliuksessa kerran julkaistukaan :P
Kirjoitusvirheitä löytyy ihan varmasti. Kommentteja voi pistää :)
Ensimmäinen kirjoittamani tarina.
--------------------------------------------------
Tämä tarina kertoo siis melko tavallisesta perheestä nimeltä Harmaasilmä. Nimi tälle perheelle tulee eräästä kirjasta, mutta palataanpa takaisin asiaan. Harmaasilmien perheeseen kuuluu äiti Ann, isäpuoli Jasper, teini Emily ja lapsi Matthew. Perheen oikea isä kuoli vuosi sitten, kun satelliitti tipahti hänen päällensä. Pian sen jälkeen Ann tapasikin Jasperin, joka lohdutti häntä syvässä surussa. Matthew vaipui masennukseen, mutta toipui pian. Emily näytti olevan ainoa, jota isän kuolema ei liikuttanut. He vihasivat toisiaan, voi kyllä, Emily ei voi koskaan antaa anteeksi sitä, mitä hänen isänsä teki hänelle. Nyt kerron perheenjäsenistä hieman enemmän, jotta pääsemmekin aloittamaan tarinaa.
Perheen äiti Ann on 36 vuotias lupaava lahjakkuus urheilija. Hän on juuri saanut ylennyksen. Annilla on kullankeltaiset hiukset, jotka kiiltävät aina kuin aurinko, oli hän missä vain. Hänen kuvankauniit kasvonsa kruunasi hänen jäänharmaat silmänsä, jotka näyttivät toisinaan elottomilta, toisinaan ne olivat elämää täynnä. Ann on yleensä vakavan sorttinen joka viihtyy yksin, mutta pirskeissä ja vähän jo humaltuneena innostuu usein, ja pitää leikkimisestä lastensa kanssa. Kun häneltä pyytää kotiläksyissä apua, voit olla varma, että hän tulee auttamaan, oli hänellä miten kiire tahansa.
Jasper on tämän perheen huumorintajuisin ihminen. Vaikka hän on vain isäpuoli, kaikki pitävät häntä oikeana isänänsä. Jasper sai vastikään uuden työpaikan tiedealan pohjalta. Hän oli siitä niin liikuttunut, että päätti juhlistaa sitä riehakkaasti. Jasper tanssikin villisti, jossa nähtiinkin hänen loistavat tanssiliikkeensä. Hänen tummanruskeat hiuksensa vain heiluivat puolelta toiselle, ja syvän ruskeat silmät vain säkenöivät kilpaa tähtien kanssa.
Emily on riehakas perheen teini. Hän saa vain kymppejä, mutta siihenkin on pitänyt pohjalta ponnistaa. Ann ja Jasper ovat usein auttaneet Emilyä kotitehtävissä, joten kunnia kuuluu myös heille. Emilyn lainvalvontaura onkin huipussaan, ja sillä hän saa myös perheelle lisätuloja. Hän rakastaa hattuja, siitä on todiste hänen pinkki hattunsa, joka peittää punaisia hiuksia. Kuten äidillänsäkin, Emilykin omaa jäänharmaat silmät.
Matthew on hyvin menestyvä lapsi. Kuten Emilykin, Matthew on myös täyden kympin oppilas. Karismaakin on tullut harjoiteltua, ja sen avulla hänellä onkin paljon hyviä ystäviä. Hän pitää erityisen paljon Merin seurasta, mutta on iloinen, kun Orlandokin saapuu leikkimään hänen kanssansa. Matthew ei pidä erityisen paljon koulusta, mutta onkin saavuttanut 10 todistuksen vain vanhempiensa painostuksella.
Nyt itse tarinaan, jonka tänään kirjoitan Emilyn näkökannassa. Katsotaan sitten, josko muutan jonkun toisen Simin näkökantaan sen.
Heräsin aamu kuudelta, kuten kaikkina muinakin päivinä, mutta olin erikoisen iloinen. Vihdoinkin olin saanut sen kauan odotetun oman huoneen. Se oli suuri, mutta silti siellä ei ollut paljoakaan tavaroita, koska heidän perheensä ei ole mikään rikas. Vain sänky, itämainen sermi ja vaatekaappi täyttivät muuten synkkää huonetta. Ne olivat kuin kauniita väriläiskiä siellä täällä huoneessa. Hymähdin tyytyväisenä tarkastettuani katseella huoneeni, ja marssin sitten alakertaan kurnivan mahan kera. Siellä äitini olikin jo paistanut räiskäleitä ison pinon. ”Ai, sinä heräsitkin jo!” Ann huudahti iloisena. ”Olen paistanut räiskäleitä, mutta ne saattavat olla jo hieman jäähtyneitä.” hän jatkoi. ”Mjoo, ei se mitään haittaa. Onko Matthew ja Jasper jo heränneet?” kysyin. Yleensä he olivat samaan aikaan heränneet, joskus Jasper oli minuakin aikaisemmin herännyt. ”Jasperilla on tänään vapaapäivä, ja hän tuli eilen erittäin myöhään töistä, joten hän nukkuu tänään vähän pidempään. Matthew ei ole vielä herännyt, mutta eiköhän hänkin sieltä sängystänsä kömmi pian pois.” Ann sanoi.
Otin lautasellisen räiskäleitä samalla kun mietin, miltähän se uusi työpaikka tuntuisi. Ajattelin nimittäin mennä vanhuksia auttamaan, mutta samalla minun pitäisi jättää työpaikkani uran huipulla. Kävin vielä santsaamassa aamiaista, kun Matthew tulikin pyjama päällä keittiöön. ”Huomenta!” sanoimme yhtä aikaa Annin kanssa iloisesti. ”Mmm..” Matthew mörähti. Naurahdin huvittuneena, sillä saman vastauksen saa aina vastaheränneeltä Matthewilta. Matthewin herättyä kunnolla, kilpailimme kumpi pääsee ensimmäiseksi vessaan. Hän voitti, joten jouduin menemään yläkerran kammottavaan vessaan. Ei siellä muuta kammottavaa ole, kuin torakat. Tein asiani nopeasti, ja meninkin alakertaan suihkussa käymään. Matthew soitti vielä nopeasti Orlandolle, ja kiiruhdimme bussiin kouluun samalla kun Ann huomasi että hänen kimppakyytinsä oli saapunut. Pysähdyin auttamaan äitiäni, ja laitoin hänen verryttelypuvun takin kaulukset hyvin. Hän kiitti, ja menimme kaikki töihin tai kouluun, paitsi Jasper, joka nautti ansaittua vapaapäivää.
Koulussa meni kuten aina. Olin yksikseni, ja Matthew yritti taas iskeä uutta tyttöä. Jep, hän oli se suosittu, minä se väheksytty, yksinäinen susi, kuten voisi hyvin luonnostella. Istuin keinussa jonkin aikaa, ja päätin katsastaa vielä kerran läksyni, muutakaan tekemistä kun ei ollut. En huomannut olenkaan, että viereeni oli tullut joku. Huomasin hänet vasta silloin, kun tervehti minua. Pelästyin, ja kaaduinkin keinusta maahan. Pari tyttöä sekä joukko poikia naurahti, kun minä nousin nolona maasta. Toppini oli aivan likainen, mutta kiitin itseäni, että olin ottanut varapaidan mukaan. Olin jo menossa hakemaan sitä, kun huomasin kuka minut oli pelästyttänyt. Poika. ”Oletko uusi täällä?” kysyin vähän ihmeissäni. ”Joo. Aattelinn tulla sun luokses, mut ilmeisesti haluat olla yksiksesi. Sori muuten jos pelästyit pahasti.” poika sanoi. ”Eeei se mitään, enkä mä mitenkää yksikseni HALUA olla, mutta ei kukaan halua olla mun kanssa täällä” kerroin vähän surullisesti. ”Ai. Muuten mun nimi on Joona. Entäs sun?” hän tokaisi. ”Mun vai? Emily.” sanoin tyhmänä. Ystävystyimme sen päivän aikana ja pyysinkin häntä kotiini koulun jälkeen, mutta Joona vain sanoi, että ei tänään voi tulla, koska heillä on muutto kesken. Olin onnellisempi kuin koskaan olin ollut.
Kun saavuin koulusta kotiin, Ann ei ollut vielä saapunut töistä. Tapasin Jasperin roskia viemästä, ja kerroinkin uudesta ystävästäni hänelle. Jasperkin oli iloinen, että olin saanut ystävän, ja halasimmekin toisiamme. Hän meni laittamaan ruokaa, ja sanoin että menen tekemään vähän puutarhahommia. Sain hommat valmiiksi, kun silmiini osui perhehautausmaamme. Sinne oli haudattu isoisän ja isoäidin lisäksi myös isäni. Menin hautojen luokse, ja muistelin isoäitiäni sekä isoisääni, kunnes tulin isäni kohdalle. ”Sinua minä en edes halua muistaa” mutisin yksikseni.
Menin lopulta sisälle. Huomasin äitini, ja kerroin hänellekin uudesta ystävästäni. Äitini ilahtui suunnattomasti. ”Siitä tulikin mieleeni Emily. Menehän katsomaan huoneeseesi!! Yllätyt varmasti!” äitini sanoi mysteerisesti. Kiipesin rappuset yläkertaan, ja menin huoneeseeni. Ensin en huomannut mitään erikoista, kunnes valot menivät automaattikytkimen ansiosta päälle. Näky oli mitä järkyttävin.
Jatkuu seuraavassa osassa!
Kirjoitusvirheitä löytyy ihan varmasti. Kommentteja voi pistää :)
Ensimmäinen kirjoittamani tarina.
--------------------------------------------------
Tämä tarina kertoo siis melko tavallisesta perheestä nimeltä Harmaasilmä. Nimi tälle perheelle tulee eräästä kirjasta, mutta palataanpa takaisin asiaan. Harmaasilmien perheeseen kuuluu äiti Ann, isäpuoli Jasper, teini Emily ja lapsi Matthew. Perheen oikea isä kuoli vuosi sitten, kun satelliitti tipahti hänen päällensä. Pian sen jälkeen Ann tapasikin Jasperin, joka lohdutti häntä syvässä surussa. Matthew vaipui masennukseen, mutta toipui pian. Emily näytti olevan ainoa, jota isän kuolema ei liikuttanut. He vihasivat toisiaan, voi kyllä, Emily ei voi koskaan antaa anteeksi sitä, mitä hänen isänsä teki hänelle. Nyt kerron perheenjäsenistä hieman enemmän, jotta pääsemmekin aloittamaan tarinaa.
Perheen äiti Ann on 36 vuotias lupaava lahjakkuus urheilija. Hän on juuri saanut ylennyksen. Annilla on kullankeltaiset hiukset, jotka kiiltävät aina kuin aurinko, oli hän missä vain. Hänen kuvankauniit kasvonsa kruunasi hänen jäänharmaat silmänsä, jotka näyttivät toisinaan elottomilta, toisinaan ne olivat elämää täynnä. Ann on yleensä vakavan sorttinen joka viihtyy yksin, mutta pirskeissä ja vähän jo humaltuneena innostuu usein, ja pitää leikkimisestä lastensa kanssa. Kun häneltä pyytää kotiläksyissä apua, voit olla varma, että hän tulee auttamaan, oli hänellä miten kiire tahansa.
Jasper on tämän perheen huumorintajuisin ihminen. Vaikka hän on vain isäpuoli, kaikki pitävät häntä oikeana isänänsä. Jasper sai vastikään uuden työpaikan tiedealan pohjalta. Hän oli siitä niin liikuttunut, että päätti juhlistaa sitä riehakkaasti. Jasper tanssikin villisti, jossa nähtiinkin hänen loistavat tanssiliikkeensä. Hänen tummanruskeat hiuksensa vain heiluivat puolelta toiselle, ja syvän ruskeat silmät vain säkenöivät kilpaa tähtien kanssa.
Emily on riehakas perheen teini. Hän saa vain kymppejä, mutta siihenkin on pitänyt pohjalta ponnistaa. Ann ja Jasper ovat usein auttaneet Emilyä kotitehtävissä, joten kunnia kuuluu myös heille. Emilyn lainvalvontaura onkin huipussaan, ja sillä hän saa myös perheelle lisätuloja. Hän rakastaa hattuja, siitä on todiste hänen pinkki hattunsa, joka peittää punaisia hiuksia. Kuten äidillänsäkin, Emilykin omaa jäänharmaat silmät.
Matthew on hyvin menestyvä lapsi. Kuten Emilykin, Matthew on myös täyden kympin oppilas. Karismaakin on tullut harjoiteltua, ja sen avulla hänellä onkin paljon hyviä ystäviä. Hän pitää erityisen paljon Merin seurasta, mutta on iloinen, kun Orlandokin saapuu leikkimään hänen kanssansa. Matthew ei pidä erityisen paljon koulusta, mutta onkin saavuttanut 10 todistuksen vain vanhempiensa painostuksella.
Nyt itse tarinaan, jonka tänään kirjoitan Emilyn näkökannassa. Katsotaan sitten, josko muutan jonkun toisen Simin näkökantaan sen.
Heräsin aamu kuudelta, kuten kaikkina muinakin päivinä, mutta olin erikoisen iloinen. Vihdoinkin olin saanut sen kauan odotetun oman huoneen. Se oli suuri, mutta silti siellä ei ollut paljoakaan tavaroita, koska heidän perheensä ei ole mikään rikas. Vain sänky, itämainen sermi ja vaatekaappi täyttivät muuten synkkää huonetta. Ne olivat kuin kauniita väriläiskiä siellä täällä huoneessa. Hymähdin tyytyväisenä tarkastettuani katseella huoneeni, ja marssin sitten alakertaan kurnivan mahan kera. Siellä äitini olikin jo paistanut räiskäleitä ison pinon. ”Ai, sinä heräsitkin jo!” Ann huudahti iloisena. ”Olen paistanut räiskäleitä, mutta ne saattavat olla jo hieman jäähtyneitä.” hän jatkoi. ”Mjoo, ei se mitään haittaa. Onko Matthew ja Jasper jo heränneet?” kysyin. Yleensä he olivat samaan aikaan heränneet, joskus Jasper oli minuakin aikaisemmin herännyt. ”Jasperilla on tänään vapaapäivä, ja hän tuli eilen erittäin myöhään töistä, joten hän nukkuu tänään vähän pidempään. Matthew ei ole vielä herännyt, mutta eiköhän hänkin sieltä sängystänsä kömmi pian pois.” Ann sanoi.
Otin lautasellisen räiskäleitä samalla kun mietin, miltähän se uusi työpaikka tuntuisi. Ajattelin nimittäin mennä vanhuksia auttamaan, mutta samalla minun pitäisi jättää työpaikkani uran huipulla. Kävin vielä santsaamassa aamiaista, kun Matthew tulikin pyjama päällä keittiöön. ”Huomenta!” sanoimme yhtä aikaa Annin kanssa iloisesti. ”Mmm..” Matthew mörähti. Naurahdin huvittuneena, sillä saman vastauksen saa aina vastaheränneeltä Matthewilta. Matthewin herättyä kunnolla, kilpailimme kumpi pääsee ensimmäiseksi vessaan. Hän voitti, joten jouduin menemään yläkerran kammottavaan vessaan. Ei siellä muuta kammottavaa ole, kuin torakat. Tein asiani nopeasti, ja meninkin alakertaan suihkussa käymään. Matthew soitti vielä nopeasti Orlandolle, ja kiiruhdimme bussiin kouluun samalla kun Ann huomasi että hänen kimppakyytinsä oli saapunut. Pysähdyin auttamaan äitiäni, ja laitoin hänen verryttelypuvun takin kaulukset hyvin. Hän kiitti, ja menimme kaikki töihin tai kouluun, paitsi Jasper, joka nautti ansaittua vapaapäivää.
Koulussa meni kuten aina. Olin yksikseni, ja Matthew yritti taas iskeä uutta tyttöä. Jep, hän oli se suosittu, minä se väheksytty, yksinäinen susi, kuten voisi hyvin luonnostella. Istuin keinussa jonkin aikaa, ja päätin katsastaa vielä kerran läksyni, muutakaan tekemistä kun ei ollut. En huomannut olenkaan, että viereeni oli tullut joku. Huomasin hänet vasta silloin, kun tervehti minua. Pelästyin, ja kaaduinkin keinusta maahan. Pari tyttöä sekä joukko poikia naurahti, kun minä nousin nolona maasta. Toppini oli aivan likainen, mutta kiitin itseäni, että olin ottanut varapaidan mukaan. Olin jo menossa hakemaan sitä, kun huomasin kuka minut oli pelästyttänyt. Poika. ”Oletko uusi täällä?” kysyin vähän ihmeissäni. ”Joo. Aattelinn tulla sun luokses, mut ilmeisesti haluat olla yksiksesi. Sori muuten jos pelästyit pahasti.” poika sanoi. ”Eeei se mitään, enkä mä mitenkää yksikseni HALUA olla, mutta ei kukaan halua olla mun kanssa täällä” kerroin vähän surullisesti. ”Ai. Muuten mun nimi on Joona. Entäs sun?” hän tokaisi. ”Mun vai? Emily.” sanoin tyhmänä. Ystävystyimme sen päivän aikana ja pyysinkin häntä kotiini koulun jälkeen, mutta Joona vain sanoi, että ei tänään voi tulla, koska heillä on muutto kesken. Olin onnellisempi kuin koskaan olin ollut.
Kun saavuin koulusta kotiin, Ann ei ollut vielä saapunut töistä. Tapasin Jasperin roskia viemästä, ja kerroinkin uudesta ystävästäni hänelle. Jasperkin oli iloinen, että olin saanut ystävän, ja halasimmekin toisiamme. Hän meni laittamaan ruokaa, ja sanoin että menen tekemään vähän puutarhahommia. Sain hommat valmiiksi, kun silmiini osui perhehautausmaamme. Sinne oli haudattu isoisän ja isoäidin lisäksi myös isäni. Menin hautojen luokse, ja muistelin isoäitiäni sekä isoisääni, kunnes tulin isäni kohdalle. ”Sinua minä en edes halua muistaa” mutisin yksikseni.
Menin lopulta sisälle. Huomasin äitini, ja kerroin hänellekin uudesta ystävästäni. Äitini ilahtui suunnattomasti. ”Siitä tulikin mieleeni Emily. Menehän katsomaan huoneeseesi!! Yllätyt varmasti!” äitini sanoi mysteerisesti. Kiipesin rappuset yläkertaan, ja menin huoneeseeni. Ensin en huomannut mitään erikoista, kunnes valot menivät automaattikytkimen ansiosta päälle. Näky oli mitä järkyttävin.
Jatkuu seuraavassa osassa!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihan ok tarina,mutta voitko kirjoittaa niitä myäs minun ja sinun sivuillesi:
http://groups.msn.com/sims2fanisivut ?
Tuo oli jo kuukauden tai puolitoista vanha, enkä nyt oikein ehdi, mutta pian kylläkin.