kyynel tippuu poskelle
suru saa vallan mielessä
piirtää sormi ikkunan pintaan sydämmen
menetetyn onnen symbolin
suru koskettaa
lohduttajaa ei näy
keskettävä on tämä tuska
pohjaton
hengitys tihentyy
nyyhkytys jatkuu kauan
ei ole iloa huoneessa
jonne pimeyden kajo on jo ehtinyt
ikkunan edessä hahmo nuorekas
yhäkö hän onneaan kaipailee
toinen kyynel kämmelle liukuu
niistä pian saisi vaikka helminauhan
suru saa vallan mielessä
piirtää sormi ikkunan pintaan sydämmen
menetetyn onnen symbolin
suru koskettaa
lohduttajaa ei näy
keskettävä on tämä tuska
pohjaton
hengitys tihentyy
nyyhkytys jatkuu kauan
ei ole iloa huoneessa
jonne pimeyden kajo on jo ehtinyt
ikkunan edessä hahmo nuorekas
yhäkö hän onneaan kaipailee
toinen kyynel kämmelle liukuu
niistä pian saisi vaikka helminauhan
Vastaukset 3
Vanhimmat
uppos..
loistava runo! kiitos
runo.Ei jätä lukijaa kylmäksi.