Meillä yhteistä taivalta takana 1v ja 10kk. Yksi keskenmeno takana. Nyt itken ja masentaa kunnolla eka kertaa elämässä. Mieheni kanssa puhuin eilen ja sovittiin että lähdetään tutkimuksiin yhdessä ens vuoden alussa, jos ei mitään siihen mennessä kuulu. Olen miettinyt nyt sitä, että mistä saan tukea, koska en luota kavereihini ja koen etten saa niiltä tarpeeksi tukea, mitä sitten siinä vaiheessa tarvitsen kun tutkimukset aloitetaan. Sanovat vain kun sanon että entäpäs jos me ei ikinä tullakkaan saamaan, et kyllä te saatte. LOhduttaa tosi paljon =( Eivät ensinnäkään ole enää mun luottamuksen arvoisia. Onneksi minulla on sisaruksia, et jospa niiltä saisin sit tukea... Meinaan vaan et romahdan ja masennun kohta ihan tosissaan.... Ovulaatio testit otan nyt vasta eka kertaa käyttöön... Huomenna jäämme lomalle ja ajteltiin aloittaa tupakka lakko ja käyn apteekista ostaan sinkkiä ja multivita plus tabletteja. Kokeillaan et onko niistä mitään hyötyä.
Mistä saan
tukea?
3446
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuo on ihan normaalia, että ihmiset aluksi reagoivat/kommentoivat tuohon tapaan. Kuvitellaan, että juuri tuolla "positiivisella ajattelulla" tsempataan, mikä tässä asiassa vain ärsyttää.
Minä itse olen asiasta puhunut ihan avoimesti ja tämän myötä saanut ihmiset ymmärtämään myös asian. Tukea en varsinaisesti ole saanut, enkä itse oikeastaan osaa sanoa millaista tukea loppujen lopuksi edes kaipaisin. En kuitenkaan tahdo mitään säälinsekaista lässytystä itseeni kohdistuvaksi. Tärkein tuki on oikeastaan mies ja se, että hän jaksaa kuunnella, vaikka rankkaa on hänelläkin.
Onneksi on nämä netin vertaistukiverkot, joita on joka lähtöön :)
Teillä ei ilmeisesti kovinkaan kauaa ole yrittämistä takana? Siinä mielessä en vielä hätäilisi.. kannattaa se loma ottaa ennemmin lomana kuin stressata suotta asialla.
melkein kaks vuotta yritystä takana. Oltu aina "tulee kun tullakseen". Molemmat rakastaa lapsia. En minäkään itse sääliä kerjää, mut ku ei oikein pysty avoimesti kertomaan. Miehen kanssa ollaan puhuttu kaikki vaihto ehdot läpi, jos me ei niitä lapsia saadakkaan. Ite olen käyny gynellä ja silloin kaikki hyvin. =) Ei kait se siinä vaiheessa ku masentaa tarpeeksi niin purkaa täällä... Muitten kokemuksia kuulee ainaki jos ei osata oikeita neuvoja antaa. Ollaan toinen toisillemme tukena.
Ymmärrän täysin miltä sinusta tuntuu, nämä lapsettomuus asiat kun ovat enemmän kuin rankkoja. Jos vähänkään on stressiin taipuvainen ihminen, niin aikamoisen masiksen näistä hommista itselleen lopuksi hankkii, tiedän kokemuksesta. Minäkin olen ystäviä tuekseni kaipaillut, mutta sitten kuitenkin vain loppujen lopuksi huomannut, ettei ihminen, joka itse ei ole käynyt tätä läpi, pysty kovinkaan järkevin sanoin auttamaan eikä ymmärtämään. Kyllähän he yrittävät ja varmasti haluavatkin auttaa, mutta yleensä nuo tuollaiset kannustus lauseet vain ärsyttää. Monenlaista on kuultu kuten klassiset: lopettakaa stressaus ja yritys niin kyllä tärppää tai että ihmeitä tapahtuu muillekkin tms. Aivan kuin sitä ei sitten olisi jo kaikkea tähän mennessä kokeillut. Ja meillä ainakin eka vuosi meni täysin stressaamatta, joten ei siitä ole kiinni. Minkäs sille voi jos siittiöt ei ole priimaa ja itellä endo, siinä ei paljoa kotikonstit auta.
Sitten vielä kaiken kukkuraksi koin kuinka ystäviksi luulemani henkilöt laverteli tätä kipeää asiaa eteenpäin ihmisille joiden en todellakaan olisi halunnut asiasta mitään tietävän. Eli nyt olen puhumiset jättänyt vain mieheni ja minun välisiksi asioiksi, muille ihmisille en hoidoistani ja lapsettomuudesta enää puhu.
Tämä netti on kyllä verraton kapistus näitä asioita purkaa. Ja on paaaaaaljon ihmisiä jotka painii ihan samojen ongelmien kanssa. Eli ei todellakaan olla yksin!!
Minullakin eka hoito pipariksi, eikä mitään pakkaseen ja nyt uutta putkeen. Kovasti en ole hehkutellu onnistumisen toiveissa, mutta tottakai silti sydänjuuriani myöten unelmoin josko tällä kertaa lykästäis..
Tsemppiä sinulle ja voimia. Jos meinaat synkkiin syövereihin painua niin keksi jotain aivan muuta tekemistä, missä ei jää aikaa näitä asioita vatvoa, kun eivät ne sillä parane. Kunnon salitreeni vaikka saa ajatukset hetkeksi unohtumaan.
Täälläkin tupakkalakko, tai siis lopetus.. :0)