Meillä ppkl:lla nurkat pursuu potilaista päivästä toiseen. Työpäivän 8h juokset kieli vyön alla, etkä saa tehtyä kuin aivan välttämättömimmän eli otat potilaan vastaan ja toteutat lääkärin hoitomääräykset. Jatkuvasti sanoutuu irti porukkaa, koska ei jaksa, sairaslomat ovat lisääntyneet roimasti. Tilanne on tätä nykyä se, että töihin otetaan kuka vain suostuu tulemaan eli nyt työskentelen lh- tai sh-opiskelijoiden kanssa useimpina päivinä. Työn ohessa en vain perehdytä uutta työntekijää vaan myös opetan näitä ei-valmiita hoitajia kädestäpitäen. Työtahti- ja taakka on siis entistä suurempi. Olen jo niin stressantunut, etten jaksa etsiä uutta työpaikkaa (eipä silti, ei niitä näytä sen kummempia olevan) enkä voi kuvitella juuri nyt jaksavani ajatella uuden ammatin opiskelua ja ikäkin jo alkaa tulla vastaan. KYLLÄPÄ OTTAA PÄÄHÄN, ETTÄ OPISKELIN HOITAJAKSI!!!
Tappotahti
Nursio
162014
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Sama tilanne, olenkin nyt ollut koko kesän s-lomalla työuupumuksen vuoksi ja enkä millään enää jaksaisi lähteä takaisin samaan paikkaan. Mutta minkäs teet, toivoton tilanne, suorastaan mahdoton. Et ole yksin.....
Kyllä on kurjaa tämä nykypäivän tahti! Kaikki sympatiani ovat puolellanne!
ammattikouluun ( toisen asteen amm. peruskoulutus) 49 vuotiaana. Opiskelin 2,5v. siivousalaa. Opiskeluaika meni hyvin, jaksoin, kun motivaatio oli korkea. Nyt olen työelämässä ja nautin uudesta ammatista.
Mieti vielä, etkö jotain uutta alaa uskaltas ajatella... vaihtoehto on musertua ent. työpaikan paineisiin.
sekoilua,kun olin potilaana tays:ssa.Ei ollut mitään järjen hiventäkään siinä ensiaputouhussa.Lähdin vetään sieltä keskenkaiken,oli ihan skitsofreeninen kokemus.Kukaan ei tehnyt mitään eikä tiennyt mitään kaikki oli lääkäriä (ulkomaalainen?)myöten sekaisin.Sellainen sekopäisyys ei ketään hyödytä.Poistukaa kaikki alalta.
Opiskele röntgenhoitajaksi niin ei tarvi juosta.
Monipuolinen, vaativa työ jossa äärimmäisen harvoin tarvitsee "tappotahdilla" tehdä, itse en ole vielä 6 vuoden uran aikana kokenut kertaakaan, että olisi raskasta(keskussairaala tason paikassa).
Kolme ajatusta mitkä auttavat jaksamaan:
1. Asialliset hommat hoidetaan muuten ollaan kuin ellun kanat(poliklinikkatyössä päivystysaikana tehdään vain päivystysluonteiset työt)
2. Työntekijäpula ei ole työntekijöiden vaan työnantajan ongelma (yksi ihminen tekee yhden ihmisen työt)
3. Saman palkan saa vaikka istuu
Johonkin tollaseen pieneen terveyskeskukseen kannattaa hakea töihin. Ainakin täällä meillä
on tapana että puhelimeen ei vastata ollenkaan työajalla ja työajan jälkeen ei kukaan ole enää vastaamassa. Ajan saa lääkärille siis vain jos itse käy paikanpäällä.
Jos taas olet päivystys nakissa, niin täällä on tapana että laitetaan ovelle lappu että hoitaja on huoneessa 9 ja kun menet ovelle 9 on siellä toinen lappu joka neuvoo toiselle ovelle. Näitä lappuja laitetaan niin paljon, että asiakas ei tiedä missä hoitaja on.
Ei luulis ketään paljon rassaavan tuollainen työnteko. Ainakin meidän terveyskeskuksessa hoitajat viihtyvät hyvin työssään ja ovat virkeitä jos heitä vain sattuu joskus näkemään. Käytännössä silloin, kun heidän on pakko siirtyä huoneesta toiseen, jolloin potilas nykäsee hihasta.
No noi herranjestas. On se sitten kamalaa, kun töissä joutuu tekemään hommia. Mitä odotit? Sellaista se on muillakin työpaikoilla. Tahti on monesti kovaa. Mutta sellaista työ on. Ennen oli vielä kovempaa ja hyvin vanhempamme ja isovanhempamme ovat pärjänneet ilman turhaa ruikuttamista. Nykyään on sentään käytössä monia käytännön työtä helpottovia työvälineitä. Työpäivät ovat lyhyemmät. Työviikko on lyhyempi. Palkat paremmat. Kaikki on paljon helpompaa, mutta silti tekin hoitajat jaksatte vain valittaa koko ajan kaikesta.
Tehkää työnne älkääkä jaksako koko ajan valittaa kaikista pikkuasioista.
Sama tilanne meillä. Väki vaihtuu tiuhemmin kuin messukohteen luona. Pitkät sairaslomat ovat arkipäivää. Ne jotka ovat lähellä eläkeikää, laskevat päiviä jolloin jäävät pois. Loput vakituiset ottavat pitkiä virkavapaita, etsivät uutta paikkaa tai kouluttutuvat muille aloille. Jälkimmäisen valitsin itse ja jäljellä on muutama työviikko ja sitten uusi elämä alkaa. Ikä ei ole este opiskelulle.
-viestin kirjoittaja ei tainnut olla ihan hoitoalan ihminen..mutta sitä vain ihmettelen miten emme KUNNOLLA vaadi työn palkkausta kohdalleen..se on ala-arvoinen kuten kaikki tietävät. On ollut jo ikuisuuksia, mutta miksei sille saada tehtyä mitään. Joukkopako töistä tai jotai;)
vähentää töitä?
Vaatikaa enemmin lisää työntekijöitä jotta työ jakautuisi useammalle ja sitä myöten kiire hellittäisi.
hoitoalalla 21 vuotta tuli juuri täyteen.
haluan kollegiaalisesti esittää sinulle kysymyksen, johon toivottavasti vastaat.
Mitä muuta pitäisi päivystyksessä "keretä" tehdä kuin, ottaa potilaan vastaan, esittää lääkärille ja toteuttaa määräykset? Joku on vissiin jäänyt minulta hoksaamatta, mutta ilmankos olen ammatinvalintaani tyytäväinen, ammatistani ylpeä ja työstäni tykkään.
Tätähän tää työskentely kait nykyään on.. Jos pystyt olemaan välittämättä siitä, että vain ja ainoastaan välttämättömimmän (vastaanottaminen ja hoitomääräykset) ehdit tekemään, jaksat. Jos koet, että hoitotyöhön kuuluu jotain muutakin, tai että asioihin olisi hyvä keskittyä edes hiukan paremmin, väsyminen on lähempänä. Erityisesti huonokuntoisempien ja enemmän valvontaa vaativien potilaiden kohdalla suorastaan vituttaa, kun aikaa ei kertakaikkiaan ole. Toki näin ei ole aina, mutta aivan liian usein. Yritä siinä sitten hoitaa siten, että olisit työn jälkeesi tyytyväinen. Tosin, kuten sanottua, jos potilaan vastaanotto ja niiden hoitomääräyksien toteuttaminen riittävät hoitotyön sisällöksi, ongelma ei ole lainkaan näin suuri. En siis tarkoita, että mitään terapiaa tai muuta tarvitsisi järjestää, mutta edes jonkinasteinen perushoito (kuuluu myös ppkl:n potilaille) ja mahollisuus hiukan useammin piipahtaa katsomassa, miten potilas voi, olisivat jo suuri asia. No, ehkä olen väärässä paikassa, kun on vaikeaa laskea niin paljon "läpi käsien"..
duunissa?
samalta. olen ollut työssä 3,5 vuotta. lähihoitajana ja tuntuu, että haluan toisen työpaikan. et ole varma, jatkuuko sopimus,vaikka olet kaikkesi tehnyt sen eteen, jos joudut sairaslomalle, uskooko kukaan että olet poissa oikean syyn takia? kostautuuko se esimerkiksi työn jatkumisella tms? miksei saa joka listaan edes YHTÄ viikonloppu vapaata? mistä tiedät aina että pääset ajoissa pois töistä?
alkaa väsyttää.
Moi!
Työtahti ja hoitajapula ajaa monia sairaslomalle. Menet peräsuoli pitkänä ja tällä palkalla. Olen kironnut itseni moneen kertaan miksi lähdin tälle alalle. Ikä tulee vastaan, ettei viitsi enää kouluttautua mihinkään uuteen. Eihän se opiskelioiden vika ole, mutta ei jaksa eikä ehdi neuvoa. Jotenkin niiden asenne on muuttunut 10.v sisällä, jos et potki persuksiin, niin mitään ei tapahdu.Ruokatuntikin merkitsee todellakin näille tuntia voi vit.. Kävelevät suurin piirtein käsikädessä hihittäen pitkin käytäviä. Älkää hyvät nuoret retkahtako hoitajiksi, vaikka se tuntuu ainoalta oikealta ammatilta ja paskat. Perseitä pessään minimipalkalla ja aina pitäisi siinä paskan hajussa vielä olla niin hyväntuulinen. Omaiset senkun haukkuvat, Voi perkel.!!!