Olen kahden pienen lapsen äiti. Lapsiluku asiassa ajattelin kääntyä näin anonyymisti vanhempien ja kokeneempien puoleen. Haaveilen isommasta perheestä esim. 3 tai 4 lasta. Tämän päivän työelämä on vain niin rankkaa kelle tahansa, saati sitten pienten lasten vanhemmille. Työn ja kodin yhdistäminen vaatii todella melkoista tasapainoilua ja voimavaroja. Haaveet ja realiteet ovat siis vaakakupeissa. Miten ajattelee vanhempi ihminen; ovatko lapset mielestäsi parasta elämässäsi? Montako lasta sinulla on? Entä mitä mieltä olet sisarusten tärkeydestä?
Lapset elämän suola?
30 ja äiti
9504
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minä olin lapsia hoitamassa kotona viisi vuotta, enkä ole katunut kertaakaan, lapset ovat nyt tasapainoisia aikuisia. Lapsiluku jäi valitettavasti vain kahteen kun "aika" loppui kesken. Työelämä on nykyään niin rankkaa ja joskus jopa epäinhimillistä, hoida vaan kotona lapsesi tehden arvokasta työtäsi ja nauti heidän kehityksensä seuraamisesta, kyllä kaikki menetetty työaika, jos sitä edes näin voi kutsua, tulee takaisin vanhemmiten elämänlaadussa ja lasten ja vanhempien suhteissa voitoksi, olen huomannut ja kokenut. Rahalla tätä asiaa ei voi mitata, minuakin peloteltiin aikanaan, että eläke pienenee kun on kotona vuosia, mutta maailma muuttuu ja sitämukaa maksut ja saatavat muuttuu, ei sitä voi vuosikymmeniä ennakkoon varmuudella laskeskella tulojaan ja menojaan, mutta lasten kasvatuksen ja tulevaisuuden pystyy arvioimaan ja tähän vaikuttamaan ensimmäisten elinvuosien aikana, jotka ovat pienille niin tärkeitä.
Meillä kolme lasta ja vaimolle se oli sopivasti, itse miehenä olisin ollut valmis hiukan suurenpaan päälukuun.
Meillä ainakin vanhimman tyttären ensimmäisen ylastevuoden jaksoa lukuunottamatta, ovat toistensa parhaat kaverit ja shoppailut, grilailut, kotikaraoket ovat niitä hittijuttuja.
Lapsemme ovat nyt 26-v.asuu samalla kylällä,ollut 10-v kih/avoliitossa, keskimmäinen 22-v poika, ei vakituista, pyrkii vielä jatkaman opisk., kortteeraa kotona, kuopus 20- muuttaa enskuussa kaverinsa kanssa opiskelemaan pääkaupunkiseudulle.
On ollut 99.9999% hyviä kokemuksia, koska ovat terveitä tav. lapsia,nyt jo nuoria aikuisia, mutta aina isälle ja äidille lapsia ja me heille isä/ äiti.
Lapsista koituvat kulut eivät lisäänny samassa suhteessa, kuin lukumäärä.Lisäksi lapsilisät ovat rogressiivisesti nousevat lapsiluvun mukaan.
Suosittelen ja toivotan onnea elämälle, on mukava, kun tulevaisuutta tässä valossa joku tälläkin palstalla pohtii!
Hienoa,hienoa!!!
vaan toteuta.
Parasta mitä vanhemmat voi lapsilleen antaa on sisarukset. Heitä ei ole koskaan liikaa.
Olen itse kasvanut seitsemän sisaruksen kanssa, siinä oppii sosiaaliseksi ja tulemaan toimeen toisten kanssa.
Kun olet saanut lapset "kynnelle kykeneviksi", sinulla on vielä paljon annettavaa työelämäänkin.
Minulla on itsellä kolme lasta, ovat jo kaikki aikuisia, pojat olleet jo parisenkymmentä vuotta pois kotoa ja tytär on jo jalka oven raossa menossa.
lapset ovat elämän suola. Itselläni on neljä, vanhin 32 ja nuorin kohtapuoliin 15.
Sisarukset ovat toisilleen tärkeitä kasvussa ja oppimisessa elämään.
Työelämä on tänäpäivänä rankkaa, tosin ollut aina työssäkäyvälle äidille/perheelle. Useampilapsisessa perheessä kannattaa miettiä vaihtoehtoa - ollako kotona muutama vuosi - vai mennä työhön ja viedä lapset hoitoon. Sen tietenkin ratkaisee tänäpäivänä taloudellinen tilanne.
MUTTA muista ja muistakaa myös toisenne te vanhemmat. Lapset vie meiltä äideiltä paljon aikaa ja huomiota ja unohdamme helposti kumppanimme. Parisuhdetta pitää hoitaa, jotta yhteinen elämä olisi tyydyttävää.
olisin varmaan maailman onnettomin ihminen ilman lapsiani. Kolmehan heitä - aikuisia jo ovat, ommoo leippeesä jo syövät kaikki, ja lissäänttyyvät kovasti :).
Sisarukset ovat toistensa lähimmät sukulaiset, toisilleen niitä pitäisi tehdä.
Sen verran perhettä kuin katsotte sovussa ja resurssit huomioon ottaen pystyvänne kasvattamaan, suosittelen.
Onko tosiaan sisarukset lähempää sukua toisilleen, kuin lapsi,äiti/isä?
Taloudelliset asiat on niitä vähiten huomioitavia asioita perhesuunnittelussa.
Kaikki monilapsiset perheet pärjäävät myös talouden puolesta ja täällä ei nälkää tarvitse nähdä kenenkään, jos ei sairaus tai riippuvuusongelma saata ihmistä muuten "holhottavan tasolle".
Sosiaaliset tulonsiirrot ja erialaiset tuet ovat tarkoitettu jokaisen siihen lainmukaisen oikeuden täyttävän käytettäväksi ja niitä kannattaa ja pitääkin käyttä, koska ei täällä kai turhaan sellaisia tavalliselle kansalaiselle tarkoitettuja lakia olisi säädetty, jos ei tarpeeseen.
Sisarukset ovat sikäli toisilleen läheisempiä kuin isä ja äiti, että ovat samaa sukupolvea. Silloin, kun perheessä tulee näitä "sukupolvien ristiriitoja", on hyvä, jos lapsella on joku, jonka kanssa liittoutua :-)
Itselläni ei lapsia ole, koska en ole koskaan luottanut omiin kasvattajankykyihini. Ajattelin aina, etten ikinä antaisi anteeksi itselleni, jos minun lapsestani tulisi joku mummojen potkija. Elin suurimman osan lapsuuttani ainoana lapsena, veljeni on 10 vuotta nuorempi. Tältä kannalta sanoisinkin, että lapselle on mukavampaa, kun on sisaruksia ja vähän lähempänä omaa ikää (eli ikäeroa vain muutama vuosi).
Toisaalta jos lapsia on vanhempien voimavaroihin nähden liikaa, syntyy helposti kateutta, kilpailua ja ehkä vaille jäämisen tunnetta. Tunnen joitakin suurperheessä kasvaneita, jotka aikuisenakin koko ajan kuvittelevat olevansa huonommassa asemassa kuin muut.
Taloudelliset realiteetit on minusta hyvä ottaa huomioon. Ei ole vastuuntuntoista hankkia maailmaan lapsia, joita ei pysty elättämään.
on mielestäni hyvä toimintamalli.
Itse olen seitsenhenkisen perheen kuopus ja äiti ikänsä kotiäiti, isä metsuri,rakennusalan sekatyömies.
Koskaan ei ollut sisarusten kanssa kateutta eikä myöskään mitään alemmuudentunnetta vaatimattomista kotioloista, vaan se koti oli myös koko naapuruston lasten va myös heidä vanhempien kokoontumispaikka, koska meillä lapset saivat olla juuri sellaisia, kuin halusivat ja sisällä tai ulkona sai leikkiä ilman vanhempien komentelua ja osallistumista muutoin, kuin sylinä ja lohduttajana jos joku oli satuttanut itseään kolhussa tai joku loukannut toista muuten.
Vieläkin omanikäiset naapurin lapset käyvät lomillaan kyläilemässä äidin 87- vee luona. Isä kuoli kolme vuotta sitten.
Kuten jo aiemmin mainitsin, talous kyllä suomessa hoituu ja lapsiperheet pärjäävät 'siinä missä muutkin'.
Uskonpa vielä, että monilapsiset perhet elävät tyytyväisempinä, kuin yhden lapsen tai lapsettomat parit.
Tonennäköisesti ilman sairastumistani, olisimme adoptoineet jonkun huostaanotetun lapsen omien rinnalle ja se "synnyttäminen ja perhekoon lisäys" olisi ollut myös vaimolle käypä ratkaisu.
Älkää suotta taloutta sekoittako joka paikkaan, kyllä asiat hoituu. Ne hoitui ennen ja ne hoituu nykyisin.
Enemmän se on suhtautumistapa kuin teknisttaloudellinen kysymys.Eivät siis vaihtoehtoja toisilleen.
Perustelujakin tarvittessa esitän, jos joku tahtoo..