Mitäs mieltä olette siitä,onko suhteen edellytys että ihmiset ovat ns.samoilta seuduilta?
Kuinka paljon haittaa on jos toinen on vaikka pohjois-suomalainen ja toinen vaikka Ullanlinnasta?
Kuinka paljon haittaa on jos toinen on vaikka pohjois-suomalainen ja toinen vaikka Ullanlinnasta?
Vastaukset 11
Vanhimmat
on se, että ihmiset ovat samoilta seuduilta. Ennenvanhaan ei puolisoa haettu kovinkaan kaukaa, ja onkin käynyt niin että on tullut naiduksi liikaa samoissa piireissä. Näin ollen sisäsiittoisuuden riski kasvaa. On vain hyväksi, että veri hakee verta kauempaa.
Eripuolilta Suomea olevien ihmisten kesken ei voida puhua varsinaisista kulttuurieroista, ainoastaan murre- ja tapaeroista. Ne eivät aiheuta ylipääsemättömiä esteitä liitolle.
Se auttaa sopeutumista yhteiselämään, jos kulttuurierot eivät ole suuret. Ullanlinnalaisella saattaa olla hieman paksumpi lombuukki, mutta sehän tuskin on suhteen jarru, jos se perstaskusta lähtee liukkaasti maksutilanteissa. Merkityksellisiä lienevät esim. tapa- ja käytöskulttuuri sekä tietenkin se sivistyksellinen yhteensopivuus on keskeistä.
joskus maalaistolloks tän "ullanlinnalaisen" rinnalla.Ps.ei oo paksu lompakko...mut todellakin tavat erilaiset kuin mihin itse olen tottunut.
Saa koko ajan varoa ettei tee etikettivirheitä,mukamas!
Eivät varmaan vaikuta, ainakaan negatiivisesti. Ole oma itsesi, ota vähän toiselta, anna itse vähän takaisin, joskus ne kohtaa. Voihan joskus vähän rävähtää, mutta se puhdistaa ilmaa. Joustoa tarvitaan molemmilta puolilta, mutta erilaisuus kuitenkin on se vahvin side. Ja jos oikein suomalaisittain sanottuna tykkää toisesta, eihän se pieni räiskäisy haittaa.
että kotiapulainen ullanlinnasta ja lääkäri pohjois-suomesta tuntevat tykövetoa toisiinsa, niin eihän siinä syntymäkunnat ole haittana:))
tuo mittään jos ne kuuluisat kemialliset reaktiot pelaa.Jos todella se on aitoa touhua,niin varmaan se tuhoon tuomittu savolaisen ja raumalaisenkin liitto on silloin mahdollinen.Taloudelliset seikat aina kuitenkin osansa ottaa puhutaan ,mitä puhutaan.Huonoa se on jos kaksi köyhää eri puolilta Suomea iskee leipänsä yhteen,eikä, edes leivän pälle ole ylähuulta kummempaa laittaa.Siinä ei taida keritä paljon "kulttuurieroja"ihmetellä.
kulttuurierolla on ainakaan negatiivista vaikutusta, luusisin sen päinvastoin rikastuttavan suhdetta.
Ainakin pääkaupunkiseudulla kulttuurierot jo näkyvät katukuvassa.
Kun alkuperäisväestön avioeroprosentti huitelee jossain 50 prosentin seutuvilla, on yleensä suomalaisen naisten ja muslimimiesten avioeroprosentit 90 seutuvilla.
Tunnettuahan on, että kristinusko ja islam ovat kuin tuli ja vesi. Muslimit tuovat omat tapansa, jotka eivät kertakaikkiaan käy yksiin suomalaisen kulttuurin kanssa.
Vaikka muslimien osuus pääkaupunkiseudulla on muutama prosentti, niin he rasitavat ylivoimaisesti eniten esim. turvakotien resursseja.
Olen syntynyt ja lapsuuteni suurelta osin viettänyt Helsingin Kalliossa. Vaimo on kotoisin Multian metsistä. Osittaisista kulttuurieroista huolimatta (toinen pitää soista, toinen merestä jne)olemme mahtuneet nukkumaan samassa sängyssä jo 34 vuotta.
Joskus vuosien varrella on ollut pieniä riitoja, mutta syyt riitoihin johtunevat muista asiosta kuin kulttuurieroista.
Vaimo pysynee maalaistyttönä ikänsä, meikäläinenkin on alkanut vuosien mittaan metsäläistymään ;)
Jos puhutaan suomalaisista (siis Suomessa syntyneistä), ei syntymäpaikalla minusta ole tässä kauheasti merkitystä, vaikka itä- ja länsisuomalaisissa (tai maalla/kaupungissa kasvaneissa) tiettyjä tapakulttuurin ja käyttäytymisen eroja onkin. Enemmän vaikuttaa (ja tästä on tutkimuksiakin) muu tausta kuten koulutus, taloudellinen asema ja arvot. Jos ihmiset ajattelevat kovin eri tavalla vaikkapa rahasta, lastenkasvatuksesta tai perheen sisäisestä työnjaosta, edellytykset sopuisalle yhteiselämälle ovat heikot.
Itse olen kaukaa pohjois-suomesta,mies suomenruotsalais-etelä Helsinkiläinen.Ja molemmat jo vanhempia kantturoita.Omat piintyneet tavat on iskostuneet ihan lapsuudesta-ja elämäntilanteista vuosikymmenien varrella.Erilainen katsantokanta asioihin,koulutus,työmaailma,ystävät,yms.
Paljon on ollut hiomista,tulleeko hyvä koskaan??
Itse olen vapaamielinen,vailla niinkään kovia sääntöjä,elän kuin perhonen tai kesätuuli,rakastan myös paukkuvia pakkasia,myrskyä ja tuulta,ei ole niin väliä.Mies taas takertuu pikkuasioihin,kaikki on kuin pilkunviilaamista,elämä on täynnä sääntöjä ja sovellutuksia.Aikataulut ja lukujärjestys,no-olen kyllä "hulluttelulla" saanut hänet moneen mukaan ja on joutunut metsittymään myös.Katsotaan miten käy....