Julkinen keskustelu tuottaa vääriä mielikuvia, kun jauhetaan samoja aika stereotyyppiä käsityksiä itsemurhasta ja siihen johtavista tekijöistä.
Lapseni teki itsemurhan ilman yhtään näkyvää riskitekijää. Nyt olen kohdannut muita vanhempia, on itseasiassa hyvin yleistä, että itsemurhan tehneiden nuorten teko tulee täytenä yllätyksenä. Riskitekijät eivät ole selvästi näkyvissä.
JUlkinen keskustelu tuudittaa väärään turvallisuuden tunteeseen ja vääriin mielikuviin.
Tarvitaan keskustelua riskitekijöistä, mutta samalla pitäisi käydä myös sitä keskustelua siitä millaisia yksittäistapaukset ovat.
Jokaisen nuoren vanhempi voi olla huolissaan ja herkkänä nuorensa suhteen.
Lapseni oli erittäin sosiaalinen, paljon kavereita, koulu meni hyvin, suhteen kotiin ok.
Riskitekijä oli se, että suvussa oli aikaisemminkin tehty itsemurhia.
Jokin hyvin henkilökohtainen tuska, jota kukaan ei ollut havainnut sai hänet päätymään tekoon, joka vei hänet meiltä pois.
Lapseni teki itsemurhan ilman yhtään näkyvää riskitekijää. Nyt olen kohdannut muita vanhempia, on itseasiassa hyvin yleistä, että itsemurhan tehneiden nuorten teko tulee täytenä yllätyksenä. Riskitekijät eivät ole selvästi näkyvissä.
JUlkinen keskustelu tuudittaa väärään turvallisuuden tunteeseen ja vääriin mielikuviin.
Tarvitaan keskustelua riskitekijöistä, mutta samalla pitäisi käydä myös sitä keskustelua siitä millaisia yksittäistapaukset ovat.
Jokaisen nuoren vanhempi voi olla huolissaan ja herkkänä nuorensa suhteen.
Lapseni oli erittäin sosiaalinen, paljon kavereita, koulu meni hyvin, suhteen kotiin ok.
Riskitekijä oli se, että suvussa oli aikaisemminkin tehty itsemurhia.
Jokin hyvin henkilökohtainen tuska, jota kukaan ei ollut havainnut sai hänet päätymään tekoon, joka vei hänet meiltä pois.
Vastaukset 2
Vanhimmat
En varmastikaan voi ymmärtää tuskaasi em. teon johdosta. Olen itse käynyt kyseisen portin äärellä ja tiedän, että kyseessä ei ole mitään todellista tekijää. Se on vaan tuska, särky, pahoinvointi, kestokyvyn raja, joka ajaa siihen. En tiedä miksi, mutta tiedän, että se on todellista. Ei se ole kenenkään syytä. Mieli tekee kepposen, ja sen seurauksena vaan kokee vaihtoehdon. Olen selvinyt siitä. Minun ongelmani oli suunnaton kipu. Selvisin. Olen kiitollinen. Toivon, että tekin jaksatte murheenne keskellä ja tiedostatte, että olitte voimattomat tuon hetken koittaessa. HaLi.
Olen ite meinannu tehä itsemurhan monesti!! Syynä on monesti ollu kaverit. Ja kerran ku petin vähän omaa jätkää niin meinasin oikeasti tappaa itteni, koska tiesin että se olis sattunu mun kultaa jos se olis tienny. Ja olin niin vihanen itelleni. Mut useammin ku meinasin tehä niin syynä on ollu yksinäisyys. Ja sillon aina kun olen meinannu tehä niin olen aina kirjottanu kirjeen porukoille. Ei se ole ollu niitten vika yleensä ku olen meinannu tehä. Ja monesti kirjotin jopa siihen kirjeeseen ketä syytän. Ja asioita jotka olen halunnu sanoa! Monesti yks tyttö (entinen tosi läheinen kaveri) on ollu syy!! Ja sen kaksnaamaisuus ja maailman epäoikeuden mukaisuus. Olen oikeasti varmaan katkera sille tytölle aina. Vaikka olemme välillä ihan hyviäkin kavereita niin kuitenkin. En vaan osaa antaa anteeksi niin etten enään ajattelisi mitä se on minulle tehnyt. Kerran oli tosi lähellä etten jääny auton alle. Vaikka tiesin että se olisi tosi kivuliasta halusin niin koska halusin että minuun koskee. Ei ole vielä tullut syytä miksi olisin tosi onnellinen etten ole tehnyt itsemurhaa. Tuntuu vaan välillä aika usein että minun on ihan turhaa olla täällä! Että kukaan ei välitä. Ja kaikille on ihan sama mitä minä teen ja olenko edes maailmassa. Nyt tiedän että jos nyt tekisin itsemurhan niin tekisin toinenkin varmaan. Ja en halua että hän tekee joten minun on kai vain oltava täällä ettei minun rakkaani tapa itseään minun takia!
Ääh anteeks ku tästä tuli tämmönen!! :S