Amerikanbulldoggi perhekoiraksi?

AB sopii perhekoiraksi mutta ei todellakaan miksikään sohvaperunaksi. AB on työkoira jonka kanssa pitää harrastaa, ellei halua harrastaa taakanvetoa, voimavetoa sun muuta niin tarvitsee liikuntaa paljon. Mutta en näe mitään järkeä siinä että ottaa työkoiran mutta ei harrasta sitten sitä sen kanssa mihin AB on tehty??
Kannattaa mennä SATHY ry:n sivuille ja lukea AB:sta sieltä tietoa, kannattaa myös mennä tuonne sivulle http://www.amerikanbulldoggi.com/ ja sieltä linkistä keskustelupalstalle (pitää rekisteröityä) sieltä saat erittäin paljon tietoa AB:sta. Ja mitä tuhoamiseen tulee niin pistää kyllä paikkoja uuteen uskoon..

meillä on noin 3v ab, paikat on saaneet olla rauhassa, vaahtomuovipatjoja ja kaukosäätimiä lukuuottamatta. vetohalua löytyy joten mummolle en hoitoon veisi, silloin koira vie eikä ulkoiluttaja ellei käytä kiristyspantaa sekä kuonopantaa, meillä tämä toiminut loistavasti, jopa 13v poika voi viedä koiraa ulos. allergioita esiintyy paljon erityisesti todella valkoisilla koirilla, meidän yksi sellainen. haukkuu pieniä räksyttäviä koiria ja melkein syö ne välipalaksi, mutta tulee toimeen toisten koirienkin kanssa kunhan ovat saaneet kukkomisjärjestyksen selville, yleensä ab:n täytyy saada "nenille" ennen kun jättää rähinät sikseen. me asustellaan kerrostalossa eikä ole aamulehdenjakajaa haukkunut. erittäin lapsi ystävällinen tuo meidän yksilö, mutta onkin narttu. urokset dominoivempia mutta oikein käsiteltyinä ok. meillä oli neidin veli viikon mutta jouduin viemään sen tuttavalle (mies) ja he ovat tulleet hyvin toimeen. minulle se rähjäsi ja dominoi, haukkumalla sekä näykkimällä, eikä antanut kunnolla ulkoillessa kiinni vapaana ollessaan ja lopulta nakkasi käteen kiinni. monilla on ollut ab:n kaverina ranskanbulldoggi joka myös meiltäkin löytyy, ranskis on vielä dominoivampi kuin ab. ehkä kuitenkaan en ihan ensimmäiseksi koiraksi suosisi, mutta kun on hieman kokemusta niin mikä ettei. me harrastetaan irtioloa 2-4 kertaa viikossa ja se on riittänyt mainiosti liikunnaksi sekä talvisin erilaisissa tapahtumissa vetoa muksut kärryssä.

Perheessämme ollaan harkittu koiraa jo pari vuotta. Isoihin dominoiviinkin koiriin ollaan totuttu. Ennen omistimme keskikokoisen sekarotuisen koiran jossa oli akitaa ja amstaffia. Hyvin pärjäsimme loistavasti sen kanssa.
Oletteko mitä mieltä?
Pärjäisikö 14 vuotias lapsemme lenkillä AB:n kanssa?

itsellä 1.AB nyt, kaveri on viellä huima ja nuori. aikasemmin ollut Bokseri ja Dopperi, mut tää on kyllä ylivetorotu, jannu ymmärtää heti miten toimitan oli kyse tokoilusta tai jälestä, jälkeä treenataan malikoiden ja doppereiden kanssa, niin tää kaveri pesee esim. samanikäiset malikot mennentullen..
en usko että jää viimeiseksi ABks

Meidän AB:ia ei ole siunattu järjellä, mutta luonne on täysi 10. Koulutus on tuskallisen hidasta, koska koira ei ymmärrä mitään. Käsiohjauksella koira toimii hyvin, näinköhän sillä olisi kuulossa vikaa tai valikoiva kuulo ;)
Lasten kanssa on loistava eikä kertaakaan ole edes ärähtänyt lapsille. Ulkoilutus meillä menee aikuisten kanssa, koska AB on voimakas koira ja jos se todella haluaa mennä, niin lapset ei sitä pitele. Toisia koiria kohtaan meidän AB on välinpitämätön, mutta jos toinen koira haastaa, niin mukana olisi heti. AB tarvitsee liikuntaa ja aivojumppaa. Pelkällä liikunnalla ei kaikkea energiaa saa pois, joten vaikkapa jäljestyksellä, tottiksella ja arjen pienillä tempputreeneillä saa koirasta hyvin mehut pois.

Sathyn jutuista kannattaa pysyä kaukana ja samoin Sathyn suosittelemista kasvattajista. Kannattaa ottaa koira sellaiselta kasvattajalta, joka ei teetä pentuja rahan takia eli pentueita tulee harvemmin ja ne on harkittuja. Lueskele eri amerikanbulldoggifoorumeita ja kysele ihmisiltä kasvotusten millaisia koira mikäkin kasvattaja tuottaa ja onko kasvattaja kiinnostunut pentueistaan senkin jälkeen kun on saanut rahat kouraansa.

SATHYSTa tosiaan kannattaa pysyä kaukana, itse hurahdin 1kerran maksamaan jäsemaksun tais olla 40erkkiä, en saanut edes tunnuksia heidän foorumille, vaikka jäsenehdoissa se luki, eivät vastaa mailiin eikä mitään, eli kusetusta koko yhdistys:)

olisin saanut sillä 40 safkasäkin koirille mutta menköön nyt hyväntekeväisyyteen, sata varma etten tuon bulldoggini kanssa mene yhteenkään SATHY.n tapahtumaan, pikkasen kusetettu olo mut ei voi mitään..

Kasvattajista en tiedä enkä muista systeemeistä. Meille tuli vähän sattumalta ab kotikoiraksi. Kokemusta koirista ei ollut aikaisemmin, joten vähän jännitti. Koirakin oli jo oikeastaan aikuinen ja vähemmän kasvatettu. Kaikki on kuitenkin mennyt hyvin. Koira on kiltti kuin enkeli, mutta vaatii paljon aktiviteetteja. Se sietää kaikenlaisia hoitotoimenpiteitä tyynesti ja rajuakin lasten paijaamista, oikeastaan pitää siitä. Se tarvitsee ainakin 5 lenkkiä päivässä ja rajuja juoksu- ja riehumisleikkejä muutamaan otteeseen päivän mittaan. (Ei saa viedä koirapuistoon). Myös luvallinen pureskeltava ja revittävä on ehdottoman tarpeellista. Jos ohjelma jää vähäiseksi alkaa sitten tuhoaminen. Juu kyllä se pureskelee kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Kyllästyttyään syö kaiken kiinnisaamansa muovisen ja repii pahvit, paperit ja kankaat. Ei kuitenkaan tee sitä, jos touhua ja tekemistä on muuten riittävästi. Koira on aina välissä kun teet jotain ja tahtoo osallistua. Myös nukkumiseesi. Koira haluaa ehdottomasti nukkua sängyssä omistajansa kanssa. Se on myös valpas vahtikoira, mutta ei hauku oikeastaan ollenkaan. Ilmoittaa vieraista muutamalla kumealla haukahduksella ja tuhahtelemalla. Lapsemme pärjäävät hyvin koiran kanssa lenkillä ja se kulkee nätisti vierellä opettelujakson jälkeen. On se kuitenkin todellinen luupää. Kielletyt asiat on kiellettä satoja kertoja eikä silti välttämättä tilaisuuden tullen tottele ilman ankaraa kieltoa. Kotona yksin ollessaan sitten lankeaa milloin mihinkin, lähinnä pureskeluun. Menemistä on kokoajan tarkkailatava ja kiellettävä jo ennen, kun se edes huomaa mielenkiintoisen kohteen, jonne rynnätä. Voimaa on niin, ettei sitä pitele aikuinen mieskään, jos se päättää olla tottelematon. Ei sovi kaupunkiin, ei edes tiuhaan lähiöön!!! Ihana koira, mutta vain exreme henkisille.

Meillä on n. 1,5 vuotias AB, pelastettiin tämä ihana koira sheltteristä eli asumme jenkeissä. Sen kummemmin emme harrastele mitään, liikuntaa päivittäin n.2 h, lisäksi sillon tällöin koirapuisto\koiraranta.. Meidän ab tulee loistavasti toimeen toisten koirien kanssa, eri kokoisten ja rotuisten! Liekkö sheltterissä eläminen on vaikuttanut siihen, en tiedä.. Hyvin pärjää koira asunnossa, ei hauku mutta ilmoittaa epämääräisistä äänistä.. Tuhoja ei ole saanut aikaiseksi ja yksinollessaan nukkuu ja vartioi ulko-oven lähellä. Hyvin miellyttämisen haluinen, mutta osaa olla välillä jääräpää. Lasten ulkoilutettavaksi en missään nimessä antaisi, voimaa löytyy ja paljon! Kaiken puolin aivan mahtava rotu, hetkeäkään en kadu kyseisen rodun ottamista!

Meillä on äärimmäisen kiltti ja fiksu AB, puolustaa reviiriään muutamalla puhinalla, mutta tykkää vieraistamme erittäin paljon sen kummemmin arastelematta. Koiralle on ollut helppo opettaa tapoja ja temppuja, mutta alusta asti on tehty selväksi ketkä talossa määrää, jotta ei tule myöhemmin väärinkäsityksiä. PItää muista koirista paljon eikä osallistu tappeluihin. Koiran kanssa tulee tehdä pitkiä lenkkejä ja urheilua. Yksin ollessaan se valitettavasti on tehnyt muutamia reikiä seiniin... Nyt parivuotiaana sekin on tosin loppunut.
En suosittele ensimmäiseksi koiraksi tai perheeseen jossa on kiireitä jo pelkästään lasten ja muiden harrastusten kanssa niin ettei koiralle jää paljon aikaa. Kerrostalossa koira viihtyy hyvin, kunhan se ei joudu siellä pitkiä aikoja viettämään yksin. Nuorille lapsille en antaisi koiraa ulkoilutettavaksi, vaikka hyvin koulutettu olisikin. Mieti pitkään ennen hankintaa, mutta fiksuksi ja hauskaksi roduksi voin sanoa!

Mitä mieltä olette narttujen ja uroksien eroista? Itse olemme harkinneet amerikanbulldogia toiseksi koiraksi perheeseemme.

Miten paljon amerikanbulldogista lähtee karvaa ja onko tämä koira vaikea kouluttaa ja onko tottunut vieraissin lapsiin ja aikuisiin.

Moikka! Minun kokemukseni mukaan karvaa lähtee paljon, ja se on todella tikkuista, eli tarttuu ihan joka paikkaan eikä lähde tiheistä kankaista lainkaan pois. Meidän edesmennyt ab-tyttö oli kotioloissa ihana ja rauhallinen tapaus, suhtautui hienosti lapseemme. Vieraiden kanssa kuitenkin iän myötä arvaamaton, varovainen piti olla. Iän myötä vahvistui reviiritietous, eikä hyväksynyt toisia koiria kotimme lähellä. Vieraisiin koiriin suhtautuminen vaihteli muutoinkin, hän piti pienistä koirista, mutta isoja halusi alistaa. Saattoi koirapuistossa juosta suoraan ison koiran luokse ja laittaa tassunsa tämän selkään. Jouduimme lopettamaan koirapuistoilut. Nautti juoksemisesta, leikeistä ja touhuamisesta, energiaa riitti. Ei ollut kiinnostunut kummemmin hajuista, vaan mieluummin juoksi kepin perässä metsässäkin, ja rakasti "tuhota" puunrunkoja ym. Sisätiloissa ei tuhonnut paikkoja. Oli perso ruoalle. Aivan ihana persoona, ilmeikäs koira, mutta erittäin vaativa. Täytyy sanoa, että en suosittele rotua kuin erittäin osaaviin ja kokeneisiin käsiin, itsellä ei taidot riittäneet, sillä vanhemmiten alkoi lenkkeilyt olla todella hankalia johtuen koiran suhtautumisesta toisiin koiriin. Tämä yhdistettynä isoon kokoon tuotti ongelmia ja stressiä. Onneksi asumme omakotitalossa ja pääsimme metsään lenkille. Oli koko ikänsä erittäin terve koira, mutta sairastui 7-vuotiaana nivelrikkoon ja nisäkasvaimiin, joiden vuoksi jouduimme luopumaan ihanasta, vaativasta ystävästämme.