Olen ihastunut. Vvarmasti useakin.
Positiivista oli tuntemus, että vaihdoimme ihastukseni kanssa katseita useasti työpäivän aikana. Sellaisia ihan lyhyitä ja kenties ujoja. Pitkään pohdinkin ja taistelin epävarmojen tunteiden kanssa, onko hän todella kiinnostunut, vai katselee jostain muusta syystä tai onko se sitten pelkkää omaa kuvitelmaani.
Kerran kuitenkin sain varmuuden kiinnostuksesta eleiden myötä, tai niin ainakin luulin. Siitä innostuneena ja ihastuksen kasvaessa keräsin lähes koko päivän aimo annoksen rohkeutta ja pyysin tyttöä ulos.
Miten kävikään; ei hän ollutkaan kiinnostunut. Kovasti vain ihmetteli. Ja nyt en taas tiedä miten päin olisin ja kuinka kuoppaisin sisällä myllivän ihastuksen. Eikä katseita enää ole saati sitten tervehdyksiä.
Miksi minun pitää ihastua tyttöihin, kun koskaan en voi tietää varmasti onko toinen oikeasti kiinnostunut vai ei. Miksi tämä on vain tällaista kidutusta. Miksi toinen antaa niin vääriä viestejä. Miksi ihastuneena jopa kuvittelee jokaisen eleen ja sanan vihreäksi valoksi ja miksi kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia.
Aina ei onnista, vaikka olisikin rohkea.
Positiivista oli tuntemus, että vaihdoimme ihastukseni kanssa katseita useasti työpäivän aikana. Sellaisia ihan lyhyitä ja kenties ujoja. Pitkään pohdinkin ja taistelin epävarmojen tunteiden kanssa, onko hän todella kiinnostunut, vai katselee jostain muusta syystä tai onko se sitten pelkkää omaa kuvitelmaani.
Kerran kuitenkin sain varmuuden kiinnostuksesta eleiden myötä, tai niin ainakin luulin. Siitä innostuneena ja ihastuksen kasvaessa keräsin lähes koko päivän aimo annoksen rohkeutta ja pyysin tyttöä ulos.
Miten kävikään; ei hän ollutkaan kiinnostunut. Kovasti vain ihmetteli. Ja nyt en taas tiedä miten päin olisin ja kuinka kuoppaisin sisällä myllivän ihastuksen. Eikä katseita enää ole saati sitten tervehdyksiä.
Miksi minun pitää ihastua tyttöihin, kun koskaan en voi tietää varmasti onko toinen oikeasti kiinnostunut vai ei. Miksi tämä on vain tällaista kidutusta. Miksi toinen antaa niin vääriä viestejä. Miksi ihastuneena jopa kuvittelee jokaisen eleen ja sanan vihreäksi valoksi ja miksi kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia.
Aina ei onnista, vaikka olisikin rohkea.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Moi!Kannattaa yrittää varmistaa "maaperä" jolla liikutaan. Montakertaa oon saanut nokilleni kun olen "kuvitellut" vastapuolen ihastumisen samalletasolle... Nämä ihanat naiset ovat olleet aivan mielettömän kivoja, ja myös kaikille muille..Usein viehättävät naiset hymyilevät kaikille :) Toisin sanoen; koita tutustua ja iskeä Lesbo:) !
ei kannata sekaantua, itse olen sen virheen kerran tehnyt..
kun olisikin tunteille se ON/OFF-nappi, josta painaa alkava ihastus pois. Tai yleensäkin se ettei tarvitsisi heteroihin ihastua.
kun on itse ihastunut, sitä etsii mitä tahansa merkkiä samankaltaisista tunteista siinä toisessa.
Ja niinpä hymyt ja katseet saavat sinun päässäsi suuremman merkityksen kuin tosiasiassa ovatkaan.
parempi saada nokillensa, kun miettiä jälkikäteen kuukausikaupalla olikohan toinen sittenkin ihastunut ja olisikohan sittenkin pitänyt olla rohkeampi ja tehdä aloite.
Sellaista se elämä on. Vaikka tuo nainen olisikin ollut lesbo, ei hän siltikään olisi välttämättä ollut kiinnostunut sinusta ja pakit olisit saanut siinäkin tapauksessa.
Kun ihastuu voimakkaasti toiseen ihmiseen on vaikea nähdä tilannetta objektiivisesti. Sitä kun heijastaa omia tunteitaan helposti toiseen ja kuvittelee hymyt ja silmiinkatsomiset väärin.
Harmittaa sun puolesta.
Mulla kokemusta työpaikka suhteesta,asuin ja seurusteli 3v yhden kanssa.Työpaikalla tämä ei ollut mikään ongelma,päinvastoin kun sitten erottiin,nämä muut olivat pahoillaan tästä erosta.Aika huvittavaa,eikö ?:)
Nyt minulla pieni ihastus yhteen 40 v naiseen,uskon sen kyllä olevan molemminpuolista.Mutta,tämä on nyt vaan mennyt siihen että,kumpikin "kyttäilee toisiaan,kun sitten ollaan kahdestaan,tunnelma on ihanan lämpöinen.Huomasin(muutkin huomasi,paikalla oli muita) että,tälle ihastuksen kohteelle helposti töissä räjähtelee ja sitä vaan kritisoi toisen työtä ihan eri tavalla kuin muiden kanssa työskennellessä.Sain osakseni 12t työputken jälkeen hireveen huudon tältä naiselta...hän kyllä soitti ja pyyteli anteeksi,kuulin hänen itkevän myös..noh sovittiin ja muutama ihan asiallinen ja ystävällinen viesti tämän jutun jälkeen.
En ymmärrä toisaalta tätä "räjähdysvaara tilannetta,mutta en todellakaan aijo hänelle purkaan tunteita.Tiiä sit mihin päädytään ? ;)
Työpaikka suhteesta mielestäni saa vaan ongelmia itselleen,ellei sitten osaa puhua toiselle suoraan.
Tilanteesi varmaan rauhoittuu ajan kanssa.Annat hänen vaan rauhoittua,niin voi hyvin olla että voitte olla vielä ystäviä tai edes puheväleissä.:)
ehkä löydät sen oikean jostain muualta
onnea metsästykseen