Kuikan pesintä

Kirjoitin tuossa alempana kuikkaparista, jotka tekivät pesän saunarantaamme. Emot hautoivat vuorotellen ja tottuivat meihin vähitellen niin, etteivät aina lähteneet pesästä kun menimme saunalle. Ja jos lähtivät, niin eivät enää pitäneet sitä huutoräpytystanssia vedessä, jolla houkuttelivat häiritsijää pesän läheisyydestä.

Ensimmäinen poikanen kuoriutui 11.7. ja toinen seuraavana päivänä, jolloin meillä oli taas saunailta. Nytpä emot olivat niin äkäisiä, etteivät laskeneet saunojia uimaan, vaan hyökkäilivät pelottavasti kohti. Kuikka on niin suuri lintu, että jos se nokkaisee tulee varmasti rumaa jälkeä. En tiedä käykö kuikka todella ihmisen päälle, mutta tilanne tuntui niin uhkaavalta, että siirryttiin nöyrästi toiselle rannalle uimaan. Kummallista oli, että saimme rauhassa kurkkia maaston puolelta pesään, mutta veteen ei ollut menemistä.

Seuraavana päivänä kuikkapari oli vanhimman poikasen kanssa järvellä, mutta edellisenä iltana kuoriutunut nuokkui yksin kivillä. Kun menin veteen, poikanen ui jalkoihini kiinni ja alkoi seurata, eli piti emonaan ensimmäistä elävää olentoa, joka kohdalle sattui. Sain siitä hyviä kuvia. Seuraavana aamuna poikanen oli hävinnyt rannasta.

Parin päivän päästä näin emokuikan uivan saunan taakse pieni kala suussaan ja siellähän se oli toinenkin emo kahden poikasen kanssa, joten loppu hyvin, kaikki hyvin!