Ajan ruohottuneeseen pihaan,
hiljaisuuden pysäkki.
Oven avaan,
astun hiljaa yli kynnyksen,
siihen jään.
Särkyy sisälläni,
rakas täälä me oltiin,
kesässä ennen.
Lapsuutes koti,
nyt hiljaa on.
Vain lukki verkkojaan kutoo,
siinä seison ,itken.
Tutut esineet paikoillaan,
hiljaa siirryn kammariin.
Sielä piirongin päällä,
monta valokuvaa.
Meidänki hääkuva,
rakas ,siinä me onnellisina.
Hääpäivänämme,
soi sydämessäni,
kuin pieni levy.
"Vain luona ristin hiljaa vartoen,
saan kaiken hältä,
mä mitä tarvitsen".
Koin taas kerran,
särkyi minussa.
Ei ees aikakaa,
oo kyenny tuota ,
syvää haavaa parantaan.
Tarviikokaa?
Ei tarvi,
ei enää tilalles tuu,
jotain vastaavaa.
Aarteena.
Tulen sinut sielussani kantamaan.
Niin yhdeksi olimme kasvaneet,
sen sielussani ,taas koin.
Sitä syvyyttä.
Sen rakkaus meissä loi,
ei siks,ett helppoa,
elämä ois ollu.
Rakkaudesta.
Puhalsimme yhteen hiileen,
se paloi,
kunnes kuolema meidät eroitti.
hiljaisuuden pysäkki.
Oven avaan,
astun hiljaa yli kynnyksen,
siihen jään.
Särkyy sisälläni,
rakas täälä me oltiin,
kesässä ennen.
Lapsuutes koti,
nyt hiljaa on.
Vain lukki verkkojaan kutoo,
siinä seison ,itken.
Tutut esineet paikoillaan,
hiljaa siirryn kammariin.
Sielä piirongin päällä,
monta valokuvaa.
Meidänki hääkuva,
rakas ,siinä me onnellisina.
Hääpäivänämme,
soi sydämessäni,
kuin pieni levy.
"Vain luona ristin hiljaa vartoen,
saan kaiken hältä,
mä mitä tarvitsen".
Koin taas kerran,
särkyi minussa.
Ei ees aikakaa,
oo kyenny tuota ,
syvää haavaa parantaan.
Tarviikokaa?
Ei tarvi,
ei enää tilalles tuu,
jotain vastaavaa.
Aarteena.
Tulen sinut sielussani kantamaan.
Niin yhdeksi olimme kasvaneet,
sen sielussani ,taas koin.
Sitä syvyyttä.
Sen rakkaus meissä loi,
ei siks,ett helppoa,
elämä ois ollu.
Rakkaudesta.
Puhalsimme yhteen hiileen,
se paloi,
kunnes kuolema meidät eroitti.
Vastaukset 3
Vanhimmat
runo.Minunki entine koti asumattomana.lieko kylan juopot sen särkeneet
Sielä jossain,sinne varmaan usein,
mielessä käyt.
Samoin tämäki mieheni koti tyhjillään.
Kätkee paljon syviä tunteita,en itkemättä
sielä voi olla.
Pitäs vissiin ottaa ja muuttaa maalle?
Sinne ,missä metsä humisee,järvi lähellä .
Meijan tyttö,kiitos astuit yli kynnyksen.
Sinulle lämpimiä ajatuksia,toivottavasti
kotis seisoo ehjänä.Liisa
Hieno runo sinulta taas,kyllä on rakkaus ollut
vahvaa laatua.
t.valkekuulas