Mistä johtuu että tavalliset syntyjään suomalaiset jotka asuvat suomessa, ehkä käyvät kerran kahdessa vuodessa ulkomailla, antavat lapsille ulkomaisia nimiä. Huvittavia esimerkkejä; Alex, tomas, janette, daniella, sebastien, issandra jne ......
Tuleeko siitä sellainen ylemmyyden tunne vai ollaanko me niin "eurooppalaisia" että meillä ei ole enää ylpeyttä olla suomalaisia.
Tuleeko siitä sellainen ylemmyyden tunne vai ollaanko me niin "eurooppalaisia" että meillä ei ole enää ylpeyttä olla suomalaisia.
Vastaukset 11
Vanhimmat
kun kokoajan Suomikin kansainvälistyy ja nämä meidän lapsoset saattavat mitä todennäköisemmin työskennellä ja asua ulkomailla... Vanhemmat ikäluokathan siellä Kanarialla tai muualla käyvät muutaman kerran vuodessa. Nuori sukupolvi puolestaan yhä enemmän suuntautuu ulkomaille.
Kansainvälistyminen ei tarkoita sitä, että pitää luopua omasta kulttuuristaan. Minusta kansainvälistymisen pitäisi pitää sisällään sen, että jokainen on ylpeä omaasta syntyperästään. Nimi on juuri osa tätä identtiteettiä.
Lisäksi en usko, että muutama suomalainen Sebastian tekee työskentelyä ulkomailla muille kansoille helpommaksi. Kyllähän nuo Aasianmaat, jossa on kuitenkin suurin väestö, ovat onneksi uskollisia omalle kulttuurilleen ja nimistöleen. Siellä ovat nimet vielä moniosaisikin, joten en usko, että meikäläinen Pekka on este kansainväliselle uralle.
totta, kyllä meidän suomalaisten täytyy vaalia omaa kulttuuria. MInusta se on mielen ja järjen köyhyyttä antaa jotain typeriä janette nimiä lapsille ! esim. Eero on paljon hienompi nimi kuin joku alex.
kulttuuria voi vaalia monella tapaa, tuskimpa nimet nyt niin suuria ongelmia on. Ja älä nyt hyvä ihminen arvostele mielen ja järjen köyhyydellä - Suomi kun on vapaa maa ja myös vapaus antaa janetteja ja alexeja. Taidat olla vanhempaa sukupolvea, jos Eero on niin hieno nimi?
valitsee tietysti mieleisen nimen. Mutta olen samaa mieltä, joku raja pitää olla. Täälläkin väännetään mitä ihmeellisimpiä nimiä: aivan kuin lapsesta tulisi jotenkin hienompi, jos sen nimi on joku Mercedes Mircabelle Vanilla. Meillä on laaja nimistö, ei tarvitsisi keksimällä keksiä "muovisia" nimiä.
Luepa tältä samalta palstalta (yleistä nimistä) "tänään" otsikon alta, millaisia nimiä on juuri lapsille annettu!
Osa on aivan norminimiä, mutta sekaan on heitetty vaikka minkälaista sössöä.
Kai se on sitten hienoa, kun lapsella on kaksi ekaa nimeä ulkolaista (tai siltä kuulostavaa) ja sitten loppuun vielä suomalainen Päivi, ettei sentään kokonaan kotomaata unohdettaisi.
suurimmaksi osaksi kaikilla asioilla on rajansa ja eihän ihan mitä nimeä tahansa voi antaa. En ole väittänytkään tämän palstan nimiehdotuksia kovinkaan loppuun ajatelluiksi, mutta mielestäni ei ole oikein arvostella nimen antaneita vanhempia järjen köyhyydestä tms. Elä ja anna toisten elää. Jos ottaa kovinkin päähän lukea näitä nimiehdotuksia, aina voi vaihtaa palstaa. Ja muistetaan myös se, että tällä palstalla vilisee ihan provoviestejä, joita ei kannata ottaa tosissaan. Kastetuista sitten, vanhemmat ovat nimen antaneet, muut voivat tietysti kauhistella, mutta mitäpä siitä? Jos kokee nimensä huonoksi, voi aikuisena viimeistään sen vaihtaa Alexista tai Janettesta vaikka Eeroksi ja Almaksi. Oi niitä Suomi-Filmi-aikoja...;-)
Eero ja Alma -nimiä? Ymmärrän suutumuksesi, kun alkuperäinen kirjoittaja epäilee ns. ylihienojen nimien antajien järkeä, mutta se ei kuitenkaan tee sinua yhtää sen fiksummaksi, kun mollat näitä vanhoja nimiä. Ne ovat ihan muodikkaitakin tällä hetkellä. Ihan kaikki eivät sentään halua lapsistaan Alexia tai Janettea. Mintut ja villet ovat saaneet seuraajikseen Aarot, Eerot ja Vilmat. Ihan hyvä juttu minusta.
Katsopa vanhoja kirkonkirjoja jostain 1600-luvulta lähtien. Kaikki siellä on järjestään Andreseja, Matseja, Eerikkejä, Christinejä... ei montaa "suomalaista"...
ihmiset olivat silloinkin suomalaisia. On totta että kirkonkirjoista löytyvät nimet Mats, Erik, Johan, Tomas jne mutta kyllä heitä on varmasti kutsuttu nimillä Matti, Johannes tai Juho, Tuomas, Erkki, Eerikki ja sen sellaista. Kirkonkirjat ovat olleet ruotsalaisen ns älymystön tekemiä. Olen itse nähnyt 1800-luvun rippikirjassa kun yhtäkki Karlista tuli Kalle kun kirjoja alettiin pitää suomeksi vuosisadan lopulla. Varmasti oli kyse samasta henkilöstä
Olet aivan oikeassa. Ihmiset päinvastoin pyrkivät suomentamaan nimensä, eivätkä halunneet käyttää ruotsalaista nimeä, josa sellaisen olivat saaneet.