Oppi kultaisesta keskiteistä syntyi kun Siddharta kuuli kielen virittämisen merkityksestä: soittimen kieltä ei saanut kiristää liiaksi, sillä silloin se katkeaisi, tai jättää löysäksi, sillä silloin se ei soisi kunnolla. Tästä hän keksi kultaisen keskitien.
Mitä luultavimmin muutkin säännöt syntyivät tällaisten jokapäiväisten oivallusten kautta.
Siispä kysymykseni kuluu: miksi ihmeessä ohjeita on noudatettava orjallisesti tai sidottava itsensä johonkin tiettyyn oppiin jos asiat voi oivaltaa käytännön elämänkin kautta.
Minulle itsessään tuo soittimen kielen virittämisen kertomus sisältää ihan kaikki ohjeet mitä ihminen elämäänsä tarvitsee. Ja on mielekäs, koska olen itsekin joskus soittanut erinäisiä soittimia.
Ei tarvitse tehdä muuta kuin virittää omaa soitin (keho) oikealla tavalla. Enkä tarvitse siihen ohjeita, soittimien virittäjätkin virittävät ne vain siinä hetkessä, kuunnellen aistejaan.
Ja nytkin maailmassa miljoonat seuraavat ja palvovat buddhhaa ajattelematta lainkaan pidemmälle. Se on vain heille rituaali, vaikkakin uskonto, mutta silti vain rituaali, kuinka moni heistä onkaan pysähtynyt ajattelemaan ja alkamaan itsekin buddhiksi?
Ja jos tarkastelemma asiaa laajemmasta perspektiivistä kaikessa noissakin toteutuu kultainen keskitie. Sillä keskitietä ei voisi kutsua keskitieksi, ellei olisi äärilaitoja. Siksi kai suuri massakin tarvitaan, jotta joku voisi itse lähteä kulkemaan keskitietä ja näin nämä suuret ”ajattelemattomat” massat ovatkin itse asiassa ajattelevaa massa, mahdollistavathan he toiminnallaan kultaisen keskitien olemassaolon.
Olenko siis suurten massojen hyväksikäyttäjä kieltäytymällä tutkimasta satoja ja jälleen satoja buddhalaisia elämänohjeita kun näen, että jokainen niistä kertoo pohjimmiltaa täysin samasta asiasta tetäen samalla että keskitietä ei olisi ellei ajattelematon kopioiva massa olisi synnyttänyt tuota hurjaa määrää äärilaitoja? Ja jos olen massojen hyväksikäyttäjä, niin loppuuko hyväksikäyttämiseni sitten kun hylkään kaiken sellaisen johon liittyy massojen luoma harha keskitiestä.
Mitä luultavimmin muutkin säännöt syntyivät tällaisten jokapäiväisten oivallusten kautta.
Siispä kysymykseni kuluu: miksi ihmeessä ohjeita on noudatettava orjallisesti tai sidottava itsensä johonkin tiettyyn oppiin jos asiat voi oivaltaa käytännön elämänkin kautta.
Minulle itsessään tuo soittimen kielen virittämisen kertomus sisältää ihan kaikki ohjeet mitä ihminen elämäänsä tarvitsee. Ja on mielekäs, koska olen itsekin joskus soittanut erinäisiä soittimia.
Ei tarvitse tehdä muuta kuin virittää omaa soitin (keho) oikealla tavalla. Enkä tarvitse siihen ohjeita, soittimien virittäjätkin virittävät ne vain siinä hetkessä, kuunnellen aistejaan.
Ja nytkin maailmassa miljoonat seuraavat ja palvovat buddhhaa ajattelematta lainkaan pidemmälle. Se on vain heille rituaali, vaikkakin uskonto, mutta silti vain rituaali, kuinka moni heistä onkaan pysähtynyt ajattelemaan ja alkamaan itsekin buddhiksi?
Ja jos tarkastelemma asiaa laajemmasta perspektiivistä kaikessa noissakin toteutuu kultainen keskitie. Sillä keskitietä ei voisi kutsua keskitieksi, ellei olisi äärilaitoja. Siksi kai suuri massakin tarvitaan, jotta joku voisi itse lähteä kulkemaan keskitietä ja näin nämä suuret ”ajattelemattomat” massat ovatkin itse asiassa ajattelevaa massa, mahdollistavathan he toiminnallaan kultaisen keskitien olemassaolon.
Olenko siis suurten massojen hyväksikäyttäjä kieltäytymällä tutkimasta satoja ja jälleen satoja buddhalaisia elämänohjeita kun näen, että jokainen niistä kertoo pohjimmiltaa täysin samasta asiasta tetäen samalla että keskitietä ei olisi ellei ajattelematon kopioiva massa olisi synnyttänyt tuota hurjaa määrää äärilaitoja? Ja jos olen massojen hyväksikäyttäjä, niin loppuuko hyväksikäyttämiseni sitten kun hylkään kaiken sellaisen johon liittyy massojen luoma harha keskitiestä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
En ole buddhalainen, enkä minkään muunkaan uskonnon harjoittaja. Kiinnostuin otsikostasi kuitenkin, koska olen aina arvostanut ajatusta kultaisesta keskitiestä.
Olet aivan oikeassa siinä että kun tietää perusperiaatteen, on aivan turhaa enää täyttää päätään väkisin niillä ja näillä viisauksilla! Jumalattomassa ja jatkuvassa viisauksien jollottamisessa on arvonsa vain niille jotka ovat vielä aivan keskenkasvuisia; perusperiaatteena on siis eräänlainen AIVOPESU.
Ei oivaltaneelle ihmiselle tarvitse mitään lakeja lukea että ole niin ja ole noin. Hän vain ON ihan itsestään. Mutta se joka ei vielä oikein osaa vakiinnuttaa oivallusta pysyväksi installaatioksi itsessään ehkä tarvitsee sitä jatkuvaa jankkaamista että oikein saturoituu sillä perusperiaatteella.
Buddhan palvominen on jo ajatuksena niin absurdi etten sitä viitsi sen kummemmin edes ajatellakaan. En ymmärrä miten voi paljoa mitään konkreettista ihmistä, olentoa, jumalaa. Henkilöhahmoa. Vain abstrakti "Henki" kiinnostaa minua jossain määrin. (Elämän elävöittävä elämä...)
***
Kun joku apinaihminen aikoinaan tuli itsetietoiseksi siinä määrin että sitä saattoi kutsua IHMISEKSI, "hyväksikäyttikö" se kaikkia niitä apinaihmisiä jotka eivät tulleet ihmiseksi? Tuskin. Jos joku tietää miten elää, miksi hänen pitäisi kysellä ohjeita massoilta, tahi tyypeiltä jotka ohjailevat massoja?
Massat ovat pelkkää muotoa. Ne ylläpitävät rakenteita joiden sisällä ei välttämättä ole enää lainkaan minkäänlaista elämää. Puu on kuollut jo pystyyn ajat sitten, mutta siinä sitä vaan mekastetaan sen ympärillä kuka milläkin tavoin uskonnollista paatostaan todistellen.
>> Olet aivan oikeassa siinä että kun tietää perusperiaatteen, on aivan turhaa enää täyttää päätään >>väkisin niillä ja näillä viisauksilla![clip]
>> Ei oivaltaneelle ihmiselle tarvitse mitään lakeja lukea että ole niin ja ole noin. Hän vain ON ihan >>itsestään.
Aivan. Ja niin yksinkertainen totuus, mutta kuinka moni sen ymmärtää? Vähäisen kokemukseni perusteella hyvin harvat.
>> Buddhan palvominen on jo ajatuksena niin absurdi etten sitä viitsi sen kummemmin edes >>ajatellakaan. En ymmärrä miten voi paljoa mitään konkreettista ihmistä, olentoa, jumalaa. >>Henkilöhahmoa. Vain abstrakti "Henki" kiinnostaa minua jossain määrin. (Elämän elävöittävä >>elämä...)
Olen ymmärtänyt Buddhan patsaiden palvomisen idean olevan sisällämme asuvan buddhan palvomisessa, eli juuri sen hengen, mutta onko niin käytännössä. Kuinka moni kumartaakaan Siddharata Gautamalle tai jollekin muulle buddhalaiselle pyhimykselle.
>> Kun joku apinaihminen aikoinaan tuli itsetietoiseksi siinä määrin että sitä saattoi kutsua >>IHMISEKSI, "hyväksikäyttikö" se kaikkia niitä apinaihmisiä jotka eivät tulleet ihmiseksi? >>Tuskin. Jos joku tietää miten elää, miksi hänen pitäisi kysellä ohjeita massoilta, tahi tyypeiltä >>jotka ohjailevat massoja?
Mutta olisiko se joku apinaihminen tullut itsetietoiseksi ilman muita ja nimenomaan sitä ajattelematonta massaa?
>> Jos joku tietää miten elää, miksi hänen pitäisi kysellä ohjeita massoilta, tahi tyypeiltä >>jotka >>ohjailevat massoja?
Ei sellaisen pidäkään, mutta hän ei voi ehkä olla huomaamatta massaa ja hän ei ehkä olisi oivaltanut ilman massaa. Kun näen massankin jollain lailla toimivan peilinä ennen kaikkea itselleni. Näen massassa sen mitä en tahdo olla. Joku ystäväni saattaisi massasta nähdä toiset jutut kuin minä. Ja sitten kun näen massasta sen mitä en tahdo olla niin kenties sitä kautta pääsen vapautumaan entistä enemmän oman itseni harhoista. Mutta tarvitsen tähän massan olemassaoloa, en suinkaan massan ohjeita. Siinä piilekin kysymykseni tulenko silloin käyttäneeni hyväksi massaa omassa vapautumisessani.
Jäin miettimään miksi oikeastaan nimesin otsikon siten kuin nimesin. Kultaisen keskitien harha. Kai sen vuoksi, että kirjoitushetkellä näin kultaisen keskitienkin olevan jo päällystetty mitä ihmeellisimmillä säännöillä ja lurituksilla. Eikä kukaan huomaa poistaa niitä sääntökokoelmia hienon tien päältä. Kyllästyttää vaan tuollainen touhu, mutta pitäkööt sen sitten he, joille siitä on hyötyä.
Mut joo, kiitos Qadesha ajatuksistasi, olivat virkistävää luettaaa. Samoilla linjoillahan näytämme olevan.
Ahaa, ajattelit "hyväksikäyttöä" tuossa että vertailee... Hm... Eihän siinä mitään pahaa. Johan ihmiset esim. parisuhteessa koko ajan mittailevat toisiaan ja hahmottavat että mikä kuuluu minuun ja mikä sinuun ja mikä ei. Olisi mielestäni sairas kuvio jos parisuhteen osapuolet muuttuisivat täysin toistensa kaltaiseksi. Tai aika useinhan jompikumpi valitettavasti ottaa toiselta luulot pois, ja sitten se toinen muistuttaa toista joka on tasa-arvoisempi kuin toinen, heh heh.
Vaikeahan se on miksikään tulla jos ei ole mitään mihin verrata. Kenties se ihmiseksi pullahtanut apinaihminenkin katsoi niitä elämenä mökeltäviä ölliäisiä ympärillään ja ihmetteli että mikä niitä vaivaa. (Tuskin se todella ihan noin draamaattista oli, mutta ajatus tuollaisesta on aika jännä...)
Mieltänsä voi huojentaa sillä että kyllähän ne muutkin sieltä perästä tulevat. Jos todella on olemassa henkinen kehitys, kautta elämäin, niin aika erikoista olisi jos joku voisi asettaa eteensä tulpan ja ilmoittaa että minäpä en suostu tulemaan buddhaksi ja sillä siisti.
Palvominen on minulle tosiaan aika vieras ajatus, lähinnä kai voisin palvoa korkeintaan siten että tuntisin kiitollisuutta olemassaolosta ja elämän monimuotoisuudesta. Ja tunnenkin. Itämailla tykkäävät kaikenlaisia eläneitä ja myyttisiä ihmisiä ja "jumalia" laittaa esikuviksi, ja mikäs siinä - jos se EI johda siihen että se oma kehittymisen velvollisuus oikeus sitten unohdetaan ja jäädään vaan tuijottamaan sitä pylvään päähän nostettua humu-ukkoa tai -akkaa.
- Qadesha
Otsikkosi on loistava ja menee suoraan ytimeen, muilta osin kirjoituksesi perustuu väärinkäsityksiin.
Buddhalaisuudessa "kultainen keskitie" ei ole mitään todellista. Koska äärinäkemykset ovat vääriä, myös niiden kautta määritelty "keskitie" on harhaa. Buddhalaisuuden madhyamaka-filosofia tarkoittaa kirjaimellisesti "ei-edes-keskitie". Se on jotain, joka avaruuden tavoin ylittää kaikki käsitteet: kaikkitietävyyttä, iloa, voimaa ja aktiivista vaivatonta toimintaa.
Kielen virittäminen on vain käytännöllinen metafora, jonka avulla voi ymmärtää, kuinka meditaatiota harjoitettaessa voi olla tarpeen joskus löysätä, joskus kiristää "ruuvia". Ongelmat ovat harhaa, joten ne on helppo korjata harhaan perustuvilla menetelmillä, joilla on buddhalaisuudessa pelkästään välineellistä arvoa.
>>Otsikkosi on loistava ja menee suoraan ytimeen, muilta osin kirjoituksesi perustuu väärinkäsityksiin.
Vai onko sillä väliä perustuuko faktat väärinkäsityksiin jos niillä pääsee ytimeen. :
Kiitos tekstistäsi 'Wau!' siinähän se oli miten itsekin olin ajatellut ;)
"Oppi kultaisesta keskiteistä syntyi kun Siddharta kuuli kielen virittämisen merkityksestä: soittimen kieltä ei saanut kiristää liiaksi, sillä silloin se katkeaisi, tai jättää löysäksi, sillä silloin se ei soisi kunnolla. Tästä hän keksi kultaisen keskitien.
"
no ei se siitä syntynyt. hän vain kertoi sen kerran yhdelle muusikolle joka haluisi saada neuvoa hänen meditaatioon. tässä vaiheessa Buddha oli opettanut jo monta vuotta "keskitietä".
"Siispä kysymykseni kuluu: miksi ihmeessä ohjeita on noudatettava orjallisesti tai sidottava itsensä johonkin tiettyyn oppiin jos asiat voi oivaltaa käytännön elämänkin kautta. "
kato eläviä olentoja. Kuka on ikinä tehnyt mitään joka olisi tuonut onnellisuutta, vain "elämällä käytäntöä"?
"Ei tarvitse tehdä muuta kuin virittää omaa soitin (keho) oikealla tavalla. Enkä tarvitse siihen ohjeita, soittimien virittäjätkin virittävät ne vain siinä hetkessä, kuunnellen aistejaan"
Suurin osa soittajista on opetettu sekä soittamaan että virittämään. ilman esimerkkejä kukaan ei oikein osaa mitään.
loput teksteistäsi kommenti. Buddhalaisuudessa opetetaan että on oltava hyvä itsetunto jotta voisi kulkea buddhalaista polkua. opetetaan myös että ylpeys on yksi vaikeimmista mielenmyrkystä havaita.
"kato eläviä olentoja. Kuka on ikinä tehnyt mitään joka olisi tuonut onnellisuutta, vain "elämällä käytäntöä"? "
No on aika monikin, kenties vain pieni osa ihmiskunnasta, mutta silti.
"loput teksteistäsi kommenti. Buddhalaisuudessa opetetaan että on oltava hyvä itsetunto jotta voisi kulkea buddhalaista polkua. opetetaan myös että ylpeys on yksi vaikeimmista mielenmyrkystä havaita."
Niin. Mihin erityiseen kohtaan tuo ylpeyskommenttisi liittyyi?
"Niin. Mihin erityiseen kohtaan tuo ylpeyskommenttisi liittyyi?"
Ehkä sinussa ei ole ylpeyttä laisinkaan.
mut sain kuvan sinun kirjoituksestasi että ajattelet olevasi viisaampi kun ne tyhmä miljoonat buddhalaiset jotka seuraavat perinteistä polkua. mistä sinä tiedät mitä he ajattelevat ja miksi he tekevät mitä tekvät?
Oletko jotenkin massasta poikkeava..
ylpeys on eurooppalaisille -varsinkin henkisyyden etsijöiden piireissä- hyvin yleistä.
Niin, mutta en tarkoittanut tuota.
Minua ei "kiinnosta" mitä ne miljoonat buddhalaiset (tai kukaan muukaan) tekevät, koska se on heidän polkunsa ja aivan taatulla varmuudella yhtä tärkeä ja merkittävä kuin minunkin.
Mutta minulle oli tärkeää oivaltaa ajatus kultaisen keskitien harhasta. Vaikken sitä harhaa osaakaan sanoiksi asettaa, minulle oli itseni kannala tärkeää saada huomata että tajusin sen pohjamutia myöten.
Sanat ovat asioita, joiden eteen pitäisi kumartua, niitä kun voi tulkita niin monella eri tavalla. Ja aina jakaessaan tämänkaltaisia asioita kasvottomasti, on pakko turvautua ilmaisuun ja kärjistyksiinkin.
Olen massasta poikkeava ylpeyden suhteen, kai se niin sitten on, enkä suostu ajattelemaan itseäni henkisyyden etsijäksi.
Hyvää illanjatkoa!
"Mutta minulle oli tärkeää oivaltaa ajatus kultaisen keskitien harhasta. Vaikken sitä harhaa osaakaan sanoiksi asettaa, minulle oli itseni kannala tärkeää saada huomata että tajusin sen pohjamutia myöten."
Mitä muuta huomasit?
Olemisen. :)))