Mua ihmetyttää kovasti kun sanotaan että koiran kanssa liikkuessa tapaa mielenkiintoisia ihmisiä ja tekee helposti tuttavuutta. Pah, mulla ollut koira jo vuosia (ei kylläkään siitä syystä) eikä ikinä ole kukaan pysähtynyt juttelemaan-lapset joskus. Koiran kanssa vastaantuleva päinvastoin lisää vauhtiaan ja kehuu koiraa hienosta ohittamisesta. Enpä toki minäkään antaisi kaikkia vastaantulijoita nuuhkia, mutta ei mun koirarukalle tosiaan tule mitään kontakteja lajitovereihin, eikä mullakaan koiranomistajiin lenkittelyillä. Koirapuistoa ei ole, miten lie siellä asian laita.
tapaa koiraihminen
ihanko totta?
8570
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
minäkin laittanut tuon saman asian merkille.
Koirapuistoissa sama juttu,no ehkä on pakko ihmisten siellä väkinäisesti keskustella koiran sukupuolesta ym.mutta siihen yleensä jääkin.
Että kertokaa hyvät kanssaihmiset mistä niitä sosiaalisia kanssaihmisiä löytää?
juu,tiedän että näyttelyistä,mutta kun ei harrasteta niitä.
Kun omat (pikku)koirat on kuin magneetteja niin tulee heti mieleen, että sinun koirasi on varmasti kiloissa 20 kokoluokkaa... Muuten et varmasti näin kirjoittaisi. Itseäni joskus suututtaa, kun kaikki koirat päästetään haistelemaan koiriani kun "eihän noista ole mitään harmia". Ihan kiva joidenkin kanssa nuuskutella mutta kai minunkin koirillani saisi olla lupa valita eikä niin että vastaantuleva päästää koiransa hyökkäämään kimppuumme. Mutta jos hihnan päässä olisikin pari dobermannia niin varmaan kysyttäisiin lupaa, että saako tulla tervehtimään. Ainakin vähän useammin.
tällöin. Kesäisin terassit ovat hyviä paikkoja. Sinne voi mennä koiran kanssa, kuppi kahvia taluttajalle ja kippo vettä koiralle. Samalla koira oppii tavoille.
Koiraa kyllä pysähtyvät jotkut katsomaan ja kysymään.Eniten vanhukset usein mummelit sitten lapset mutta yllättävän vähän.Kaikista eniten jutellaan toisten koiran omistajien kanssa.Ja tuttuja on tullut minulle ja koiralle.Koirani on sellainen joka ei ole vihainen edes toisille uroksille.Itse tuntemattomilta kysyn voiko tervehtiä.Ihmettelevät kun uroksetkin jotka ovat äksyjä heltyvät koiralleni.Mainittakoon ,että koirani on kääpiörotua.
koirasi kanssa harrastamaan jotain. Esim. tokoa tai agilityä niin tapaat varmasti mukavia ihmisiä.
Asun itse maaseudulla lähellä kaupunkia tosin. Täällä olisin yksinäinen jos en kävisi koirani kanssa treeneissä. Naapureita, kun on harvassa. Talvisin ei lenkillä pimeänaikaan näe ketään. Matkaa treeneihin kertyy 10-30 km. suuntaansa. Paljon on tullut tuttuja ja olen saanut monia uusia ystäviä, kuten koirakin.
Lenkillä en anna itsekkään koiran seurustella vastaantulijoiden kanssa, sillä muuten se jäisi ihmettelemään jokaista vastaantulevaa koiraa. Koirapuistoissa en käy, sillä tuo uros ei siedä kaikkia uroksia. Tuttujen kanssa tulee juttuun, mutta vieraampi uros jos yhtään rähähtää niin tappelu on lähellä.
Niin, että kyllä koira sosialistaa, jos vaan hakeutuu harrastusten pariin.
koira, painaa noin 8,5 kg. Muutimme talvella tänne Helsingin lähiöön. Täällä on erittäin paljon koiria. Suurin osa on pieniä koiria. Olen tutustunut moneen ihmiseen, kun koirat jäävät "juttelemaan". Koirista tietysti juttelen toisen koiran ulkoiluttajan kanssa. Vaan edellinen koirani oli rottweiler. Eipä tullut yksikään ulkoiluttaja juttelemaan. Päin vastoin, ottivat pienen koirasa kainaloon ja menivät toiseen suuntaan. Täälläkin on joitakin isoja koiria ja huomaan käyttäytyväni samoin kun minua kohtaan käyttäydyttiin rotikan ollessa kyseessä. En tosin ota koiraani kainaloon, mutta muuten kyllä menemme toiseen suuntaan, jos vain mahdollista. Toisekseen, on sitten isompia koiria, esimerkiksi labbis ja muut noutajat, jotka käyttäytyvät ihan hyvin koiraani kohtaan ja minun koirani niitä kohtaan. Silloin taas voi jutella omistajan kanssa. Se menee aika paljon koiran ehdoilla. Joillekin koirille minun koirani alkaa rähistä jo kaukaa ja toisille ei.
Nyt mulla ei ole koiraa, joten vastaan vain omien aikaisempien kokemusteni perusteella. Kun mulla oli vielä oma ihana koirani niin monet ihmiset jäivät juttelemaan ja varsinkin koiraihmiset tulivat tutuilla lenkkireissuilla tutuiksi. Lieneekö syynä samanaikaiset iltalenkit, joten tietysti sitä oppi tuntemaan sekä koiran että omistajankin (tosin en voi väittää oppineeni kenenkään ihmisen nimeä, ainoastaan koiran nimi jäi hyvin mieleen). Toki paljon varmasti vaikuttaa koiran koko, luonne, ulkonäkö, omani oli monirotuinen, valkoinen pystykorva, joten jo pelkästään se aiheutti sen, että monet kyselivät minkä rotuinen yms. Ja kun monet tiesivät koirani olevan varsin iäkäs, olivat useat vastaantulevat jopa olleet huolissaan, kun eivät olleet nähneet meitä pitkään aikaan. On myös omasta itsestä kiinni, kuinka niitä ihmisiä tapaa. Ei kannata odottaa kotona, että ne koiraihmiset löytävät:-)
Ymmärrän minikokoisten koiranomistajien varovan omien koiriensa osalta, jos vastaan kävelee isokokoinen koira, mutta sitähän se vaan elämä on. Jos koirasi kaipaa sosiaalisia kontakteja, kannattaisi varmasti liittyä alueen koirakerhoon, niitäkin varmasti löytyy. Koirakerhot varmasti järjestävät mitä moninaisempaa toimintaa ja sitä kautta tapaa niitä "koiraihmsiä".
Olen tutustunut moniin koiraomistajiin ja koiriin täällä. Ehkä se on itsestä vähän kiinni, uskaltaako kukaan tulla luokse. Jos alkaa repimään heti kun näkee toisen koiran, koiransa ihan kiinni ja tukehduttaa sitä, niin eikait siinä nyt halua tulla tuttavuutta hieromaan. itse pidän koirani löysäst remmissä aina. Kun koiria tulee vastaan hymyilen ( jos toinekin hymyilee/ on ystävällisen näköinen ) ja kysäsen jo matkan päästä, että voiko koiruudet moikata? Yleensä voi ja siinä samalla juristaan ihmiset omia juttuja.
Nyt on jo tullut monia vakilenkkipolku-tuttuja ja tässä paikkakunnalla olen asunut vasta 2 kuukautta.