Ilmoitan tassa kaikille jotka tunnistaa:
Casper
s. 19.02.2004
k. 29.07.2006.
Casper kuoli tanaan iltapaivalla leukatulehdukseen. Olen ihan vasynyt itkemisesta.
Casper
s. 19.02.2004
k. 29.07.2006.
Casper kuoli tanaan iltapaivalla leukatulehdukseen. Olen ihan vasynyt itkemisesta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
itekki itkin kun mun marsu kuoli pari vuot sit ja vielki jos oikeen kovasti rupee muistelee tai joku sanoo jotain ni tulee kyynel silmään...yritän vaa pysyy lujana...koita sinäkin :( onhan sulla oikeus surra kun ei ketään voi korvata toisella :(
otan oossaaa
Otan osaa suruun! Menetin mun marsun kans ystävänpäivänä keuhkokuumeeseen, joka huomattiin liian myöhään. :( Ekana päivänä koulussa en pystynyt oleen itkemättä, kun ajattelin mun pientä karvapalloa... Oon onnellinen kuitenkin, että mulla on vielä toinen marsu. Silti kaipaan edelleen mun Tupu-marsua ja kattelen silloin tällöin kuvia ja vieoita, joita oon siitä ottanu ja muistelen sitä. Kaikkee hyvää sulle, ajan kanssa suru helpottaa!
Oi,tiedän miltä lemmikin menetys tuntuu.Koita kestää ja ajatella että häneen ei enää satu!
hiukan kirjottamalla sairaskertomuksen? Me muut voisimme siitä oppia jotakin. Koeta kestää, marsusi loikkii nyt vihreimmillä niityillä muiden marsujen kanssa
En tiedä mitä tarkalleen tapahtui, koska Casper kuoli, sillä aikaa kun olin USA:ssa lomamatkalla. Se oli vielä pahempi shokki, koska mä oletin näkeväni sen vielä hengissä kun palaan.
Ainakin tiedän, että isäni oli vienyt sen kolmelle eri lääkärille, kun oli huomannut ettei se syö mitään, vaikka on yleensä suursyömäri. Ensimmäinen lääkäri ei ollut löytänyt siitä mtn. vikaa, mutta oli määrännyt varmuuden vuoksi antibiootteja, että jos sillä kuitenkin sattuisi olemaan jokin tulehdus. Antibiootit eivät auttaneet, ja isä vei sen uudestaan lääkärille.
Toinen lääkäri nukutti sen, ja otti röntgenkuvat hampaista --> sai selville että Casperin hampaat kasvavat jotenkin väärin. Sanoi isälleni, että tuo sen seuraavana päivänä uudestaan, koska hänen piti "miettiä" pystyikö hampaita sahaamaan lyhyemmiksi tai muuten olisi lopetus edessä. Seuraavana päivänä isä vei sen vielä kolmannelle lääkärille.
Kolmas lääkäri nukutti Casperin taas, ja löysi hampaiston väärinkasvavaisuuden lisäksi ientulehduksen. Porasi hampaita hieman, ja antoi kipulääkkeiden lisäksi antibiootit ientulehdukseen. Casper piristyi ensin huomattavasti kuurin alettua, mutta viime lauantaina sen tila oli heikentynyt, ja se kuoli yhtäkkiä mun siskon syliin.
Mä olisin ite halunnut olla sen kanssa kun se lähti, mutta miten mä nyt sieltä USA:sta yhtäkkiä kiidän kotiin. Mä oon kuitenkin tosi kiitollinen mun siskolle, että hoiti Casperia sen viimeiset viikot, ja oli sen lähellä kun se kuoli.
Casper RIP.