Onkohan kellään muulla samanlaista? Olen 1-vuotiaan lapsen YH-äiti. Lapseni isä jätti minut raskaana ollessani. Lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana mietimme vielä uudelleen yrittämistä tai lähinnä mies oli se, joka halusi miettimisaikaa. Huhtikuun puolen välin aikoihin mies vielä hehkutti, että nauttii sinkkuna olosta eikä hänellä ole aikaa seurustelulle ja sitten yks kaks vappuna oli treffeillä seuranhakupalstan kautta löytämänsä naisen kanssa ja viikon päästä siitä viettivät kihlajaisia. Tämän jälkeen mies on harventanut käymisiään ja muutenkin käytös on muuttunut.
Tänään viimeksi yritin puhua miehen kanssa lapseen liittyvistä asioista. Kyllä on turhauttavaa, kun mies vain istuu eikä sano sanaakaan. Ja sit kun vitsillä heitin, et luulekko mulla olevan mikin täällä jossain niin mies vakavalla äänellä sanoo, et mistäs sitä tietää. Argh!
Tänään viimeksi yritin puhua miehen kanssa lapseen liittyvistä asioista. Kyllä on turhauttavaa, kun mies vain istuu eikä sano sanaakaan. Ja sit kun vitsillä heitin, et luulekko mulla olevan mikin täällä jossain niin mies vakavalla äänellä sanoo, et mistäs sitä tietää. Argh!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mies ei rakasta sinua, mutta sinä välität. Harmittavaa! Puhu nyt sille miehelle kuitenkin, että lapseen pitää suhteen.
Kyllä hän lastaan säännöllisesti käy katsomassa. Tänään kyllä vihdoin ja viimein huomautin, että voisi pitää puhelimensa edes sen ajan suljettuna kun käy lastaan katsomassa. Kerrallaan on yleensä n. 3 tuntia. Siitäkin ajasta lukee mainoksia ja näpyttelee tekstiviestejä vaikka pitäisi viettää aikaa lapsensa kanssa. Taitaa lapsen isällä olla joku pakkomielle puhelimiensa (Siis kyllä niitä on kaksi) suhteen kun lähes aina kulkee kännykkä kourassa tai korvassa. Eikä kyse ole edes bisnesmiehestä tai vastaavasta vaan työttömästä koulutuksessa olevasta ihmisestä. Itse jouduin oman numeroni vaihtamaan enkä ole sitä miehelle antanut. En jaksanut enää sitä jatkuvaa tappelua tekstiviestien välityksellä. Se oli henkisesti niin rassaavaa. Vaikka pyysin mieheltä moneen otteeseen, että viestiteltäisiin vaan lapsen asioista, niin aina mies ujutti jotain muutakin kiusakseni niihin viesteihin. Yleensä siis rehvastelua uudesta suhteestaan ja antoi jopa naisensa viestittää minulle puhelimestaan vaikken ole häntä koskaan edes nähnyt.
Jos nyt unohtasit sen "elämäsi miehen" ja alkaisit elämään omaa elämää.
En elättele enää mitään toiveita miehen suhteen. Yritän elää yhdessä lapseni kanssa ja ehkä se "elämäni mies" joskus sitten tulee vastaan.
Pohjustin vain hieman missä on menty...Viestini pääpointti tosiaan oli se, että kun yritän miehen kanssa keskustella lapseen liittyvistä asioista, mies on vain hiljaa eikä sano mielipidettään asiasta. Aivan kuin joku olisi kehoittanut häntä olemaan sanomatta sanaakaan, koska kyllä hän ennen tätä kihlaustaan keskusteli enemmän kanssani. Kyllä se on hivenen rasittavaa, kun yrittää asioiden menevän kaikkien parhaaksi ja toinen viis veisaa mistään. Aivan kuin millään ei olisi mitään väliä.
p...oja , niistä pitää päästä eroon. ei ole lapsen parhaaksi katsella semmoista nyyveröä.
itse aikanaan yritin myös antaa isälle mahdollisuuden olla lasten kanssa, mutta häntä ei kiinnostanut. parempi lapsenkin on olla ilman tuollaista isänkuvaketta.
Lapsen isä sanoi minulle, että vaikkei halua kuulua minun elämääni niin haluaa kuulua lapsensa elämään. Kyllä sitä on jotenkin niin katkera ja välillä oikein harmittaa, että koskaan edes törmäsi koko mieheen. Lasta en todellakaan kadu, koska hän on niin ihana, valloittava, suloinen ja minä olen hänelle kaikki kaikessa. Jotakin hyvää on meidän suhteesta edes syntynyt. Kaikki muu onkin sitten jostain todella syvältä. Itse mies ei näe, että olisi millään tavalla vedättänyt minua ja samalla myös lastaan vaikka lupaili uutta mahdollisuutta lähes 100% varmuudella. Näin jälkikäteen ajatellen olisi ollut aivan hullua, että edes olisin suostunut uudelleen yrittämään. Mies kuitenkin jätti minut ja tulevan lapsensa jo aivan raskauden alkumetreillä. Lapsen syntymän jälkeen ei olisi halunnut, että ilmoitan häntä isäksi. Luulen, että mies kantaa kaunaa minulle: Olisi halunnut päästä elatusmaksuista. Ei niitä silti tälläkään hetkellä maksa työttömyyden takia, mutta luulen, että miestä jo etukäteen ottaa päähän kun tietää, että töihin mennessään joutuu alkamaan pulittamaan pennejään.
olla juuri tämä MMI tässä kyseessä, sillä kun täällä olis tuota aikaa ja tuollainen katkera ja ihmetteli miksi ne naiset tekee lapsia ja sitten vaativat sitä rahaa ja niin edelleen..???!!!
Äläkä sinä alkuperäinen välitä tuntuu niitä olevan pilvin pimein näitä mammanpoikia joilla ei vastuuta mistään, ei koskaan. Pyörittelevät silmiään vaan kun kaikki ei elämässä mene kuten he haluaisivat.(me naisethan tiedetään että tämä on laki elämässä)
Kyllä se niin välillä ottaa päähän, että lapsen isä edes kehtaa kutsua itseään isäksi. Mikä isä se tuommoinen on? Ei biologisuus tee varsinaisesti isäksi. Luulen, että lapseni lähinnä pitää isäänsä jonain setänä joka käy aina silloin tällöin vähän leikkimässä...Minkä viestien näpyttämiseltä ehtii...Äitiä lapsi kyllä hokee jatkuvasti, mutta isä-sanan oppimiseen taitaa tovi mennä, kun ei mies viitsi edes pahemmin jutella lapsensa kanssa.
Kun vaihdoin numeroa, niin mies sanoi, että hänen pitää saada minuun yhteys ja soitettua pojalle. Silloin n. 10kk vanha lapsi varmasti puhuukin puhelimessa. Sanoin miehelle, etten minäkään äitiyttäni puhelimen välityksellä hoida. Ajattelin, että ehdotan miehelle lapselle puhelimen ostoa ja liittymän omiin nimiin laittoa, jos kerran haluaa myöhemmässä vaiheessa lapsensa kanssa puhua. Voin taata, ettei sitä puhelinta liittymää ilmaannu.
joku täällä vihjaili, että olisi saattanut jonkun alaikäisen siunattuun tilaan ja siten kuvitellut saavansa lapsen, mutta ei onnistunutkaan. Onkohan se hakannut naistansa, kun niin turvakoteja vastustaa?
Pakotat miehen maksamaan lapsesta, jolle mies on mielestäsi "setä"?
En ymmärrä tuota rahastusta! Itse olet sen lapsen halunnut, mies näköjään ei niin kovin. Miksi roikut hänen vähäisten ropojensa perässä? Maksa itse omat elämisenne.
Mies ei maksa penniäkään elatusmaksua ja lasta kyllä halusi ihan yhtä paljon kuin minäkin sanojensa mukaan ainakin. Todellisuus ei kuitenkaan tainnut olla sitä.
Ihan itse olen maksanut sairaalalaskut, vaunut yms. omista palkkatuloistani. Mies ei ole mihinkään kuluihin osallistunut sentilläkään.
tilannetta, mutta voimia/jaksamisia lähetän!=)