Riittääkö kesä teille,
te pienet pääskyset?
Näen, myöhään iltayölle
liidätte työssänne.
Riittääkö taivas teille,
te pääskyt huimapäät,
kun nuolten lailla syöksytte
sen syvään sinervään?
Laulakaa vielä meille,
mustapää pääskyset.
Tuotte iloa sydämille,
kun kesästä kerrotte.
Tunnetko ikävää, pääsky,
kun illat tummentuu
ja matkakutsu sisälläsi
hiljalleen voimistuu.
Te kannatte siivillänne
kesän riemua mukananne.
Kun lähtöhetki lähenee
valo kesän himmenee.
te pienet pääskyset?
Näen, myöhään iltayölle
liidätte työssänne.
Riittääkö taivas teille,
te pääskyt huimapäät,
kun nuolten lailla syöksytte
sen syvään sinervään?
Laulakaa vielä meille,
mustapää pääskyset.
Tuotte iloa sydämille,
kun kesästä kerrotte.
Tunnetko ikävää, pääsky,
kun illat tummentuu
ja matkakutsu sisälläsi
hiljalleen voimistuu.
Te kannatte siivillänne
kesän riemua mukananne.
Kun lähtöhetki lähenee
valo kesän himmenee.
Vastaukset 2
Vanhimmat
tässä käsiteltävän pääskysiä niinkuin ne olisivatjotenkin ajattelevia olentoja;olen eri mieltä.Noh,kukin taaplaa tyylillään,enkä tuota nyt niin pahana pitänyt,uskottiinhan ennen vanhaan menninkäisiin ja vaikka mihin.
Kiitos vastauksestasi. Oma vastaukeni viipyi, koska olin lomamatkalla Laatokan-Karjalassa.
Hmmmm...taaplaan todellakin tyylilläni juttelemalla mm. kukille, kun kastelen niitä tai käydessäni juuri Valamossa juttelin siellä kulkevalle pikimustalle kissalle.
Kyllä ne ymmärtävät...))
Runoni toiseksi viimeinen säkeistä särähti korvaani . Miksiköhän olin alkanut kirjoittaa yht´äkkiä yhdelle pääskylle, vaikka muissa puhuin monille. Siis näin se olisi pitänyt olla:
Suretteko, pääskyt,
kun illat tummentuu.
Kun matkakutsu sisällänne
hiljalleen voimistuu.