Koska teillä tuli ensimmäisen sana vauvalta?
Meillä puhutaan suomea ja ruotsia, vauva nyt 8,5kk. Ja välillä tuntuu, että kovasti yrittää äiti sanoa. Tai aina kun minä sitä hänelle hoen, yrittää perässä matkia.
Joku taas sanoi minulle, että eihän se nyt vielä voi alkaa puhua kun on kaksikielinen, että näillä lapsilla puheen kehitys kestää paljon kauemmin. Ja siitäkin vielä sanoivat, kun meidän vauva on todella kova liikkumaan. Ryömikin jo 4kk iässä ja nyt kävellään puita myöden. Oli tämä samainen ihminen sitä mieltä, että jos näin aikaisin liikkeellä niin ei voi kielellinen kehitys tulla AINAKAAN ennen 1v synttäreitä.
Tunnen kyllä paljon kaksikielisiä lapsia, mutta nyt en muista koska ovat alkaneet puhua...
Tämä kyseinen henkilä tuntuu kyllä välillä siltä, että ei haluaisi että poikamme kehittyy... Inhottavaa sanoa näin, mutta välillä vain tuntuu siltä. Itse en ikinä lapsia vertaile tai ainakin yritän siihen pyrkiä, mutta meillä suht samanikäiset lapset, ja heidän omansa oppi juuri kääntymään. ja välillä tuntuu etten meidän pojan "saavutuksista" saa mitään puhua jne...
Meillä puhutaan suomea ja ruotsia, vauva nyt 8,5kk. Ja välillä tuntuu, että kovasti yrittää äiti sanoa. Tai aina kun minä sitä hänelle hoen, yrittää perässä matkia.
Joku taas sanoi minulle, että eihän se nyt vielä voi alkaa puhua kun on kaksikielinen, että näillä lapsilla puheen kehitys kestää paljon kauemmin. Ja siitäkin vielä sanoivat, kun meidän vauva on todella kova liikkumaan. Ryömikin jo 4kk iässä ja nyt kävellään puita myöden. Oli tämä samainen ihminen sitä mieltä, että jos näin aikaisin liikkeellä niin ei voi kielellinen kehitys tulla AINAKAAN ennen 1v synttäreitä.
Tunnen kyllä paljon kaksikielisiä lapsia, mutta nyt en muista koska ovat alkaneet puhua...
Tämä kyseinen henkilä tuntuu kyllä välillä siltä, että ei haluaisi että poikamme kehittyy... Inhottavaa sanoa näin, mutta välillä vain tuntuu siltä. Itse en ikinä lapsia vertaile tai ainakin yritän siihen pyrkiä, mutta meillä suht samanikäiset lapset, ja heidän omansa oppi juuri kääntymään. ja välillä tuntuu etten meidän pojan "saavutuksista" saa mitään puhua jne...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Meillä puhutaan 3 kieltä. Poika sanoi pari-kolme-kuisena ei, en, on, you, joo, no, höö. 4-5-kuisena äiti, puolivuotiaana isi ja parin viikon sisällä nyt tulivat mummu, vauva, yes ja okay. Sanoja tulee vahingossa, mutta joskus ihania sattumia. Kun kinusi syliin parikuisena, sanoin englanniksi että selkä kipeä äidillä, kuka sua sit kantaa. Poika heti: YOU! Vastikään riehui ku panin nukkumaan ja jutteli mielikuvitusolioilleen vauvakielellä: (jokellusta) Okay? (Lisää jokellusta) Okay! Ja suunnitelmat lukkoon ;)
Toisilla puheen kehittyminen voi viivästyä, mutta ei kaikilla. Kaksikielisyyden kanssa myös vaikuttaa se, kuuleeko tasapuolisesti molempia kieliä eli kehittyykö toinen kieli alussa vahvemmin.
Ei lapsi puhu parikuukautisena vielä yhtikäs mitään. Ja muutenkin toi sun sepustus oli tuulesta temmattua. Näkee heti ettei sulla edes lapsia ole olemassa.
ne sanat tulee vahingossa, ei tietoisesti niitä osaa käyttää. Tollo. Ja toiseksi, mun lapsihan ei edes kuulu sulle, vaikka kuin oot katkera vanhapiika.
Meillä puhutaan suomea ja englantia.
Älä välitä, kyllä noita ihmeellisiä kummajaisia löytyy ketkä ovat kateellisia ja haluavat ettei vaan onnistuisi missään.
Meillä lapsi on 2-vuotias. Suomea hän käyttää enimmäkseen, mutta ymmärtää kaiken englanniksi ja käyttää joitakin englannin sanoja. Valtakielenä (perheen yhteinen kieli, ympäristön kieli ja toisen vanhemman äidinkieli) on suomi, joten on ihan ymmärrettävää, että suomi on domonoivampi kieli lapsellakin.
Ei se puheenkehitys viivästy kaksikielisyyden takia. Ihan normaalia vauhtia on ainakin meidän lapsi oppinut.
Minulla oli kanssa yksi tuttu, joka selitti minulle, että ei minun lapsi voi mitenkään oppia sanomaan sanaa "bread" koska suomen "leipää" on helpompi. "Kaikki tuntemani lapset sanovat eipää (leipää)". Että näin fiksuja ihmisiä löytyy.. Ajattelin, että pitääkö kaikkien maailman lasten tulla tänne suomeen, jotta oppivat puhumaan?
Älä välitä noista ahdasmielisistä typeryksistä.
Kyllä lapsenne oppii ihan niinkuin muutkin. Kaksikielisyydestä on pelkkää hyötyä. =)
Olen suurperheellinen suomalainen ja mieheni on amerikkalainen. Puhun mieheni kanssa englantia, mutta lapsille olen aina puhunut suomea, mieheni puolestaan englantia. Asumme Suomessa.
Kaikki lapsistani ovat olleet yksilöitä kielen oppimisessa ja ovat yhä edelleen. Esimerkiksi vanhin tyttäreni oppi hitaasti puhumaan, sanoja ei tullut ja aloinkin jo menettää toivoni. Ensimmäinen sana taisi tulla yhden vuoden ja 2 kk iässä ja se oli daddy. Englanti tuli siis helpommin, johtuen ehkä siitä, että sitä hän kuuli eniten myös mieheni ja minun välisessä kommunikaatiossa. Mutta kyllä ne molemmat kielet sieltä vaan tulivat.
Neljäs lapsemme Johannes puolestaan oppi nopeammin suomen (johtuen ehkä isoista sisaruksista, jotka puhuivat suomea enemmän). Aida, vanhin lapsemme puhuu edelleen helpommin ja useammin englantia, Johannes taas puhuu lähes poikkeuksetta suomea vaikka ymmärtääkin englannin.
Nuorimmaiseni, 2-vuotiaat kolmospojat, opettelevat tällä hetkellä puhumaan ja suomi tulee nyt selkeästi valtakielenä.
Poikanne kehittyy varmasti ja oppii molemmat kielet :) Ei mitään paineita asian suhteen.
Meillä on nyt 1 v 4 kk:n ikäinen tyttö, joka sanoi ekat sanansa hieman ennen 10 kk:n neuvolaa. Taisivat olla "mamma" ja "tutte" (tutti). Vuoden ikäisinä sanoja oli ehkä 5-10. Hän on siis oppinut puhumaan verrattaen aikaisin, kaksikielisyydestä "huolimatta". Meillä taas motorinen kehitys on ollut hieman hitaampaa, tyttö on varovainen tyyppi.
Tytön sanavarasto on nyt varmaan noin 30 sanaa (en ole laskenut vähään aikaan) ja tuntuisi oppivan uutta joka päivä. Meneillään on myös imitointikausi, eli neiti toistaa aikuisen sanoja. Hän puhuu myös parin-kolmen sanan "lauseita" ("isi hattu på") ja ymmärtää kumpaakin kieltä yhtä hyvin.
Osalle esineistä ja toiminnoista on kaksi sanaa (kukka-blomma, vauva-beibi), mutta hän ei vielä tajua että kyseessä ovat eri kielet, vaan luulee ilmeisesti että kaikelle on kaksi sanaa. Täytyy vain varovasti korjata häntä toistamalla sana tai lause "omalla" kielellä.
Vaikuttaisi siltä, että sanoja tulee enemmän suomeksi, sillä me vanhemmat puhumme suomea keskenämme. Hän aloittaa nyt myös suomenkielisen päiväkodin. Harkitsemme sitä että minä alkaisin puhumaan ruotsia miehelleni, jotta tyttö kuulisi enemmän ruotsia. Asumme siis Suomessa.
On siis täysin mahdollista että alkuperäisen vauva tapailee jo sanoja ja yrittää matkia vanhempiaan.
Meillä esikoinen sanoi mamma vajaa kahdeksan kuisena, ja hän ei koskaan missään elämänsä vaiheessa ole sekoittanut kieliä. Keskimmäinen taas sanoi ensimmäisen sanansa muutamaa viikkoa ennen yksivuotis-synttäreitään, hänelle liikkuminen on aina ollut tärkeämpää kuin puhuminen (meni ns. jalat suuhun) ja hän sekoitti kielet sujuvaksi sekasotkuksi aina kolmevuotiaaksi asti. Kuopus sanoi mamma myös kahdeksankuisena, oli kova liikkumaan ja sekoittaa nyt vielä kolmevuotiaanakin kielet.
Eli hyvin erilaiset ovat lapsemme, vaikka kaikilla on samat ympäristölliset edellytykset. Minä puhun suomea lapsille, isä ruotsia ja kotikielenä on ruotsi. Vanhimmat lapset ovat ruotsinkielisessä koulussa ja kaikesta huolimatta he puhuvat suomea keskenään.
Olin aikoinaan huolissani tästä kieliasiasta, mutta nyt ymmärrän lapsien yksilöllisyyden ja sekä heidän "mofinumeronsa" eli äidinkielentasoinen suomensa, että äidinkielen numeronsa koulussa ovat molemmilla kympit, joten he hallitsevat nykyään molemmat kielet erinomaisesti riippumatta siitä milloin sanoivat ensimmäiset sanansa.
Älä huoli, kyllä ne sanat sieltä tulevat.
esikoiselle isä puhui suomea, äiti ruotsia. Parivuotiaana poika teki terävän johtopäätöksen, kaikille naisille ruotsia, miehille suomea. Oli siinä oma äitini helisemässä, kun ei ruotsia osaa ja poika sujuvasti vastaili ruotsiksi, vaikka kuinka yritti suomea puhua. :)
Odotan nyt ekaa lasta englantilaisen aviomieheni kanssa. Meidän kotikieleksi on tullut ruotsi kun se on tasapuoisempi molemmille ja kotipaikan enemmistökieli. Koulut löytyy paikkakunnalta vain ruotsinkielisinä eli jos joskus haluaisi lapset suomenkieliseen kouluun olisi se toisella paikkakunnalla. Tosin kavereiden suhteen tämä ei taitaisi olla hyvä vaihtoehto. Naapurista löytyisi lisäksi englanninkielinen päiväkoti. Ehkä suomi jää sitten vasta mahdollisesti lukiovaiheen kieleksi, mutta toivon mukaan kaikki ovat siihen mennessä jo hallussa.