uskaltas!
Muuttaa maalle,punaiseen tupaan!
Olis tilaa hengittää ja jäis vielä rahaa muuhunkin kun asumiseen.
Olen 56v ja pärjäisköhän siellä yksin naisena?Maalta olen lähteny nuorena ja nyt tekis mieli palata maalle.Onko muita jotka ovat toteuttaneet näin suuren muutoksen elämssä vielä tässä iässä.
Muuttaa maalle,punaiseen tupaan!
Olis tilaa hengittää ja jäis vielä rahaa muuhunkin kun asumiseen.
Olen 56v ja pärjäisköhän siellä yksin naisena?Maalta olen lähteny nuorena ja nyt tekis mieli palata maalle.Onko muita jotka ovat toteuttaneet näin suuren muutoksen elämssä vielä tässä iässä.
Vastaukset 20
Vanhimmat
takaisin vaan, parempi siellä kuin täällä kivikylässä (yksi nainen vähemmän stadin miehiä väijymässä)
vois löytyy kunnon miäskin,vai mitä?
Mekin vielä eläkeikää lähestyessämme rakensimme uusvanhan puutalon, kun lapsenlapsia alkoi siunaantua enemmäkin. Saimme edullisen ja suurehkon tontin, silti pääkaupunki on melko lähellä.Meillä itsellämme ja lapsillamme on ollut oikeat mummolat, joten samaa halusimme omille lapsenlapsille. Miehen työmatka on kyllä 60 km suuntaansa, mutta kyllä tämä on sen väärtiä. Sain vielä suunnitella alusta asti mieleisen puutarhankin.Remonttihuolia ei ole pitkään aikaan.
kuulostaa todella upealta, lapsenlapsillenne olette kullanarvoisia, ihan olen kade kun ilman mummolaa olen joutunut olemaan. Onnellista elämää teille
ja syksyn säkkipimeys, ne ovat yksineläjälle huonompi asia. Auto on oltava ja sen vielä on oltava kunnossa. Ja jos yksityisteitä, nekin pidettävä aurattuna, hiekoitettuna. Ihan ilmaista maallakaan asuminen ei ole. Itse en lähtisi mitään punaista tupaa lämmittämään maaseudelle enää. Kerran sieltä on pois lähtenyt, en halua sinne palata, en edes mökille. Kuka tykkää mistäkin, kannattaa toimia ja toteuttaa unelmiaan. Vain kokemuksen kautta oppii.
kesällä kaikki on toisin, unohtuu pitkä pimeys ja eristyneisyys. Mutta onneksi meitä on moneksi ja toivotaan että koko Suomi pysyy asutettuna, se on kaikkien etu. Lisää työpaikkoja maalle eikä mitään naurettavia 500 euron muuttotukia.
Ainakin vanhasta elämästä täytyy olla jotain kiinnekohtia siihen seutuun tai ihmisiin jonne aiot muuttaa. Aivan vieraalle paikkakunnalle en uskaltaisi muuttaa,mökkihöperyys iskee aika nopeasti niin isossa elämän muutoksessa.Jos nyt asut kerros tai rivitalossa jo senkin ero mökkiasumiseen on suurempi kuin moni arvaakaan. Mutta jos sinulla on remontti ym. muuta apua saatavilla ja tuttuja lähellä niin tervetuloa maalle.
on kiinni yksilön sosiaalisista taidoista, jos immeisellä ei ole kykyä/halua hakeutua ihmisten pariin kaupungissakaan olet vamasti yksinäinen - vähintäänkin yhtä yksinäinen, kuin maalla.
Täällä sentään naapurit ovat sen verran "tiedonhaluisempia", että tulevat pian uutta naapuriaan moikkaamaan :)
Joo ja jos vielä sattuu olemaan savosta niinkun myö,niin sopeutuminen sujuu itestään. Kyllä asuinpaikan valinnalla on suuri merkitys, ei kannata romantisoida maalla asumista, ettei tule pettymystä. Helpointa maalle muutto on jos ennestään tuntee paikat tai ainakin joitain ihmisiä paikkakunnalta:))
että haluat muuttaa maalle, koska olet sieltä lähtöisin. Muutto voi tarjota paljon haasteellista hommaa ja varmaan muutos kannattaa. Sen verran seikkailumieltä on hyvä omata. Itse taas paljasjalkaisena hesalaisena aion vanhuudessa, kun kremppaisuus lisääntyy, muuttaa keskikaupungille. Tällä hetkellä asun ukkoni kanssa Hesan esikaupungissa omakotitalossa ja meillä on kiva pieni puutarha, mutta vanhana emme todennäköisesti jaksa pitää taloa kunnossa, joten kerrostaloon palaaminen tuntuu ihan hyvältä. Palvelut ovat lähellä ja esim. kaksiossa on paljon vähemmän siivottavaa kuin nykyisessä talossamme. Aika aikaansa kutakin, nyt nautin kukista ja omenapuista, mutta kivikylä kaikkine lähipalveluineen on oiva vetonaula muutaman vuoden päästä. Tsemppiä muuttopuuhillesi.
Itse voisin sitten vanhempana muuttaa vaikka keskikaupungille "lähelle kaikkea"... Nyt asun ja elän maalla, mutta perheen kera. Olen asunut kaupungissakin, mutta en pitänyt henkilökohtaisesti elämän kahtiajaosta työhön ja vapaa-aikaan... Toisille se kyllä sopii hyvinkin, luulisin... Kaupugissa pääsee myös helpommalla, mutta vuodenaikojen vaihtelussa ja säiden armoilla elämisessä on oma viehätyksensäkin. Aina riittää ratkaistavia ongelmia. Itse vastaa kaikesta, ei ole huoltomiehiä sun muita pelastamassa "pulasta".
Yksinäisyys punaisessa tuvassa ei kyllä siitä huolimatta kuulosta houkuttelevalta ajatukselta: Täytyy olla aika erakkoluonne. Toisaalta siellä punaisessa tuvassa varmasti riittäisi vanhana kaikenlaista pientä puuhastelua, arjen askareissa sun muissa ja onhan sillä varmasti myös terveyttä ylläpitävä vaikutus. Voi vaikka halkoja hakata. Ei ollenkaan paha. Kaikessa on puolensa. Ja ainahan voi palata kaupunkiin, jos ratkaisu osoittautuu huonoksi. Minä muutin maalle alle nelikymppisenä, oli koulutusta (maaseutuammatteihinkin)kokemusta ja terveyttä (ja on vieläkin) eli minulle se sopi siinä vaiheessa ja vieläkin, mutta tulevasta en tiedä.
Jos ajattelet ikääsi jotenkin määräävänä
niin pysy vanhassa totutussa.
rauhallisella paikalla,palvelujen likkellä järven rannalla,ehkä onnistuu
Kyllä kannattaa aina maalle muuttaa jos voi.
Ja unelmat pitää toteuttaa, ettei tule vanhana katkeraks akaks.
Pääsehän sitä takasin jos on liian rankkaa eikä viihdy.
Mä toteutin unelmani vaikka tuli ero ja hirvitti.
Sun ikäsenä rakensin mökin muutama vuosi sitten ja kyllä kannati.Nyt on ihanaa omistaa IKIOMA mökki ja paikka eläkepäiviä varten.....maalla, ilman sähköä ja vesijohtoa.Vain kimaltava järvi ja linnunlaulu seurana......
harkita nyt ja tosissaan.Oma mökki ja luonto,siinä se on sillä liian tiiviisti asuminen kaupungissa kyllä ahdistaa sen huomaa nyt tämän ikäsenä hyvin ja kun on maalta kotoisin se ei unohdu koskaan mitä on kimaltava järvi ja talvella lumiset metsät.
Olen umpikaupunkilainen enkä voisi kuvitellakaan asuvani maalla pysyvästi, vaikka käynkin siellä mielelläni varsinkin kesällä. Jos kuitenkin mieli palaa maaseudun rauhaan, osta pois se "mummon mökkisi". Pääseehän sieltä pois, jos alkaa ahdistaa. Päivänkukan mökki ilman mukavuuksia voi tosin olla vähän liian haasteellinen, kun ikää tulee lisää ja voimat vähenevät, varsinkin talvella kaikkine lämmittämisineen ja lumitöineen. Ja oma auto on pakko olla, eihän useimmista paikoista haja-asutusalueella muuten pääse edes ruokakauppaan.
Maalla on aika vaikea löytää vastaavaa työpaikkaa kuin kaupungissa, milläs meinasit toimeen tulla? Varsinkin jos kyseessä on yli 40-vee nainen.
Itse olen nimittäin joskus haaveillut samaa, mutta homma kaatui alkuunsa näihin talouskysymyksiin.
Aloittaja ei kertonut ammattiaan, mutta onhan monia töitä, joita voi tehdä kotona tai kotoaan käsin: toimittaja, pienyrittäjä, käsityöläinen... Hän voi myös olla siinä onnellisessa asemassa, että on sellaisessa ammatissa, jossa on varsinkin maaseudulla työvoimapulaa - lähinnä tulee mieleen terveydenhoitoala. Tai sitten hän voi olla jo eläkkeellä, jolloin perustoimeentulo on turvattu - maallahan elää vähemmällä rahalla kuin kaupungissa, kun asuminen on halvempaa.
tehdä rohkeita päätöksiä. Maalle vaan jos siitä haaveilet.
Itse asun maalla vanhassa talossa miehen ja kahden jo lähes aikuisen lapsen kanssa. Talo huutaa remonttia joka puolelta, mutta sen korjaaminen on niin mittava investointi ettei kannata.
Itse haaveilen rivitalo-osakkeeseen muuttamisesta, kun olen ikäni asunut puolikuntoisessa "toimimattomassa" talossa.
Hei
Tein tuon päätöksen punaisesta tuvasta, tosin vajaa 10 vuotta sitten nelikymppisenä kolmen lapsen yksinhuoltajana. Emme viihtyneet kerrostalossa (olimme asuneet omakotitalossa) kuin pari vuotta ja jo alkoi oma tupa kiinnostaa. Osituksen jälkeen sain hankittua oman kodin jopa melkein järven rannalta. Omalta pihalta pääsee pikaisesti kipaisemaan uimaan polkua pitkin. Täytyy myöntää, että rahaakin on mennyt. Vaikka sanotaan, että onhan sulla oma talo, ei osata ajatella mitä kaikkea vanhan talon remonttiin ja ylläpitoon menee rahaa. Miesystäväni avustuksella teimme remonttia. Juuri saimme tärkeät työt tehtyä ennen muuttoa.
Tarkista seuraavat asiat: Sähköliittymä, että on tarpeeksi ytyä. Meille piti ostaa lisää ja se oli kallis paukku uusine mittareineen. Tarkista myös vesiasiat/oma kaivo/kunnallisliittymä. Meillä oli oma kaivo, jolla pärjäsimme jotenkuten vähän aikaa. Sitten tuli vesipula ja kaivon syvennysyritysten jälkeen päädyin kunnallisliittymään. Se maksoi. Talon entinen vanha rouva ei ollut raaskinut ottaa liittymää silloin kun sitä alueelle rakennettiin ja olisi ollut tuolloin halvempaa.
Minulla on sähkölämmityksen lisänä puulämmitys, puuhella keittiössä, perähuoneessa uuni ja myös yläkerrassa yksi uuni. Myös puut maksavat ja huomaa, että puilla lämmitys vie mys aikaa. Mikä toisaalta on ihanampaa kuin tulen ritinä illalla keittiön hellassa.
Pihatyöt vievät aikaa ja työkalutkin maksavat. Ruohonleikkuri teki just tenän, uuden hankinta edessä. Jaksatko tehdä lumitöitä? Raskasta joskus. Marjapensaat ja omenapuut, ihanaa, mutta tekemistä riittää.
Talon kaikki remontointi tulee kalliiksi jos ei ole omasta takaa ketään osaajaa. Talon kattokin pitäisi maalata. Seinät jo maalattiin. Ikkunat oli onneksi uusittu.
Sähkölaskut, vesilaskut, jätemaksut,, kalliimmat vakuutusmaksut ym.
Rakastan kotiani! Eipä tarvitse valittaa ettei ole mitään tekemistä. Kuntoilemaan ei tarvitse läheä kunnon ruohonleikkuun tai lumitöiden jälkeen. Talvella kun on saanut mökin illalla töiden jälkeen lämmitettyä ihanan lämpöiseksi, on ihana köllähtää sohvalle. Ei kuulu naapureista mekkalaa ja kissa kehrää jaloissa.
Yöllä saa nukkua hiljaisuudessa ja mennä aamulla aamukahville omaan pihaan. Yöpaita päällä saa hakea postin laatikosta. Tähän kun lisään ihanat naapurit ja luonnon ympärillä....muista myös että kauppaankin on ehkä matkaa, onko auto?
Punaisessa tuvassa on mukava olla, en vaihtaisi ainakaan kerrostaloon. Joskus vanhempana voisi ajatella rivitalonpätkää. Sitten kun ei enää jaksa tehdä näitä kotihommia. Toisaalta onhan niitä kotipalveluita ym.
Hanki ihmeessä haaveesi paunainen tupa.