Exän tapailu

Kun ihminen on itse sisällä omassa tilanteessaan, hän ei näe ihan selvästi mitä tapahtuu. Ulkopuolisten mielipiteitä kyselläään siksi, että he voivat antaa objektiivisempaa näkökulmaa asioihin. Laajentaa näkökulmaa. Ei siksi, että pitäisi toteuttaa kaikki heidän toiveensa ja miellyttää.

Kiitoksia vastauksista. Olen samaa miletä kanssasi että vaiheittainen ero olisi ollut paras ratkaisu. Nyt heitetiiin kylmää vettä kerrala niskaan ja mitään totuttautumista ei ollut. Siinä varmaan osasyy miksi nyt on niin vaikea ja masentunut olo. Erosimme ystävinä, koska exältä tunteet himmenivät mua kohtaan. Edelleen on tunteita häntä kohtaan, mutta tiedän että eromme oli kuitenkin ainoa ratkaisu. Vieläkin öisin itkettää ja on vaikea iloita elämästä.

Eromme jälkeen (muutama kk kulunut) olemme olleet harvaan yhteydessä ja vain pari kertaa nähneet. Eli se ei ollut asteittaista vaan yht'äkkistä. Nyt exä pyysi mua ettemme olisi edes kerran viikossa yhteydessä ja ettei tarvis nähdäkkään niin usein. Hän tuntuu olevan hieman kylmä mua kohtaan. En ymmärrä miten joku voi olla niin kylmätunteinen entistä kumppania kohtaan. En ole koskaan pettänyt tms ikävää, joten syytäkään ei ole. Vaiheittainen ero olisi ollut helpoin tapa tottua eroon, mutta tämä miten hän ei yksinkertaisesti välitä tuntuu julmalta. Välillä mietin kannattaako sellaisen kanssa olla edes kaveria, vai uskooko hän oikeasti tekevän mulle palveluksen? Miten joku voi olla niin julma?

mies_exä kirjoitti:

Kiitoksia vastauksista. Olen samaa miletä kanssasi että vaiheittainen ero olisi ollut paras ratkaisu. Nyt heitetiiin kylmää vettä kerrala niskaan ja mitään totuttautumista ei ollut. Siinä varmaan osasyy miksi nyt on niin vaikea ja masentunut olo. Erosimme ystävinä, koska exältä tunteet himmenivät mua kohtaan. Edelleen on tunteita häntä kohtaan, mutta tiedän että eromme oli kuitenkin ainoa ratkaisu. Vieläkin öisin itkettää ja on vaikea iloita elämästä.

Eromme jälkeen (muutama kk kulunut) olemme olleet harvaan yhteydessä ja vain pari kertaa nähneet. Eli se ei ollut asteittaista vaan yht'äkkistä. Nyt exä pyysi mua ettemme olisi edes kerran viikossa yhteydessä ja ettei tarvis nähdäkkään niin usein. Hän tuntuu olevan hieman kylmä mua kohtaan. En ymmärrä miten joku voi olla niin kylmätunteinen entistä kumppania kohtaan. En ole koskaan pettänyt tms ikävää, joten syytäkään ei ole. Vaiheittainen ero olisi ollut helpoin tapa tottua eroon, mutta tämä miten hän ei yksinkertaisesti välitä tuntuu julmalta. Välillä mietin kannattaako sellaisen kanssa olla edes kaveria, vai uskooko hän oikeasti tekevän mulle palveluksen? Miten joku voi olla niin julma?

Lue lisää

En minäkään ymmärrä, miksi hän on sinua kohtaan noin kylmä. Luulisi exäsikin ymmärtävän, että sinusta tuntuu pahalta. Tuli mieleen, että jos exälläsi on joku uusi, joka on niin mustis ettei hyväksy sitä että exäsi pitää sinuun yhteyttä...

Sanoit kuitenkin, että sekä sinä että exäsi haluatte pysyä ystävinä...Minusta exäsi ei ainakaan käyttäydy niinkuin ystävät käyttäytyvät toisiaan kohtaan.

mies_exä kirjoitti:

Kiitoksia vastauksista. Olen samaa miletä kanssasi että vaiheittainen ero olisi ollut paras ratkaisu. Nyt heitetiiin kylmää vettä kerrala niskaan ja mitään totuttautumista ei ollut. Siinä varmaan osasyy miksi nyt on niin vaikea ja masentunut olo. Erosimme ystävinä, koska exältä tunteet himmenivät mua kohtaan. Edelleen on tunteita häntä kohtaan, mutta tiedän että eromme oli kuitenkin ainoa ratkaisu. Vieläkin öisin itkettää ja on vaikea iloita elämästä.

Eromme jälkeen (muutama kk kulunut) olemme olleet harvaan yhteydessä ja vain pari kertaa nähneet. Eli se ei ollut asteittaista vaan yht'äkkistä. Nyt exä pyysi mua ettemme olisi edes kerran viikossa yhteydessä ja ettei tarvis nähdäkkään niin usein. Hän tuntuu olevan hieman kylmä mua kohtaan. En ymmärrä miten joku voi olla niin kylmätunteinen entistä kumppania kohtaan. En ole koskaan pettänyt tms ikävää, joten syytäkään ei ole. Vaiheittainen ero olisi ollut helpoin tapa tottua eroon, mutta tämä miten hän ei yksinkertaisesti välitä tuntuu julmalta. Välillä mietin kannattaako sellaisen kanssa olla edes kaveria, vai uskooko hän oikeasti tekevän mulle palveluksen? Miten joku voi olla niin julma?

Lue lisää

hoitaa ero. Munkin exällä loppui tunteet mua kohtaan ja jätti minut sitten. Mullekin se tuli yhtäkkiä ja aikani koitin puhua asiat selviksi muttei keskusteluista tullut yhtään mitään. Joten jäin vaille vastauksia, jotta olisin itsekkin pystynyt irrottautumaan hänestä. Hän muuttui erittäin kylmäksi mua kohtaan ja minä olin ihan rikki. Muutettiin sitten erilleen ja koetettiin pitää yhteyttä ja tavata vaan mun tunteiden takia siitä ei yksinkertaisesti tullut yhtään mitään. Olin aina masentuneempi näkemisen jälkeen. Pitkän aikaa jouduin suremaan asiaa. Nyt kuitenkin aika on tehnyt tehtävänsä ja olen saanut jo tunteeni häntä kohtaan hallintaan. Juuri se, ettemme ole olleet yhteydessä on haalistanut tunteeni ja järki on ottanut asian suhteen hallinnan. No nyt exä on sitten yllättäen ottanutkin yhteyttä minuun ja ollaan vaihdeltu kuulumisia. Kyllähän se vieläkin sydämmessä tuntuu kun vanhat muistot tulevat mieleen. Mullekin kaverit neuvoivat jättämään exään yhteyden pidon. Ja niin olenkin päättänyt, että minä en ota häneen yhteyttä enää mutta jos hän ottaa minuun niin vastaan kyllä. Minä koin ainakin eron niin kovana pettymyksenä, etten halua enää jakaa ajatuksiani ihmisen kanssa, jota kerran rakastin koko sydämestäni mutta, joka hylkäsi minut. Exä yhteydenpidollaan muistuttaa tästä minua aina. Kukanenkin tyylillään siis. Koetahan saada asiasi haluamaasi järjestykseen niin on helpompi elää.

mies_exä kirjoitti:

Kiitoksia vastauksista. Olen samaa miletä kanssasi että vaiheittainen ero olisi ollut paras ratkaisu. Nyt heitetiiin kylmää vettä kerrala niskaan ja mitään totuttautumista ei ollut. Siinä varmaan osasyy miksi nyt on niin vaikea ja masentunut olo. Erosimme ystävinä, koska exältä tunteet himmenivät mua kohtaan. Edelleen on tunteita häntä kohtaan, mutta tiedän että eromme oli kuitenkin ainoa ratkaisu. Vieläkin öisin itkettää ja on vaikea iloita elämästä.

Eromme jälkeen (muutama kk kulunut) olemme olleet harvaan yhteydessä ja vain pari kertaa nähneet. Eli se ei ollut asteittaista vaan yht'äkkistä. Nyt exä pyysi mua ettemme olisi edes kerran viikossa yhteydessä ja ettei tarvis nähdäkkään niin usein. Hän tuntuu olevan hieman kylmä mua kohtaan. En ymmärrä miten joku voi olla niin kylmätunteinen entistä kumppania kohtaan. En ole koskaan pettänyt tms ikävää, joten syytäkään ei ole. Vaiheittainen ero olisi ollut helpoin tapa tottua eroon, mutta tämä miten hän ei yksinkertaisesti välitä tuntuu julmalta. Välillä mietin kannattaako sellaisen kanssa olla edes kaveria, vai uskooko hän oikeasti tekevän mulle palveluksen? Miten joku voi olla niin julma?

Lue lisää

älä vaivu itsesääliin!!! On muitakin saman kokeneita, jotka voivat sinut auttaa ylös sieltä itsesäälin suosta, mihin nyt olet vajonnut.

mies_exä kirjoitti:

Kiitoksia vastauksista. Olen samaa miletä kanssasi että vaiheittainen ero olisi ollut paras ratkaisu. Nyt heitetiiin kylmää vettä kerrala niskaan ja mitään totuttautumista ei ollut. Siinä varmaan osasyy miksi nyt on niin vaikea ja masentunut olo. Erosimme ystävinä, koska exältä tunteet himmenivät mua kohtaan. Edelleen on tunteita häntä kohtaan, mutta tiedän että eromme oli kuitenkin ainoa ratkaisu. Vieläkin öisin itkettää ja on vaikea iloita elämästä.

Eromme jälkeen (muutama kk kulunut) olemme olleet harvaan yhteydessä ja vain pari kertaa nähneet. Eli se ei ollut asteittaista vaan yht'äkkistä. Nyt exä pyysi mua ettemme olisi edes kerran viikossa yhteydessä ja ettei tarvis nähdäkkään niin usein. Hän tuntuu olevan hieman kylmä mua kohtaan. En ymmärrä miten joku voi olla niin kylmätunteinen entistä kumppania kohtaan. En ole koskaan pettänyt tms ikävää, joten syytäkään ei ole. Vaiheittainen ero olisi ollut helpoin tapa tottua eroon, mutta tämä miten hän ei yksinkertaisesti välitä tuntuu julmalta. Välillä mietin kannattaako sellaisen kanssa olla edes kaveria, vai uskooko hän oikeasti tekevän mulle palveluksen? Miten joku voi olla niin julma?

Lue lisää

Kirjoituksistasi päätellen olet vielä ihan vereslihalla eronne takia. Olisiko toipuminen todella helpompaa, jos olisitte useammin yhteydessä toisiinne? Miten sinä unohtaisit exän ikävän paremmin, jos saat säännöllisesti konkreettisen muistutuksen siitä, mitä menetit?

Ehkä exäsi ei ole julma, hän vaan haluaa jatkaa omaa elämäänsä ja jättää teidän suhteenne menneisyyteen. Ja ehkä hän ei kykene siihen, jos samalla pitäisi olla yhteydessä sinun kanssasi ja kaiketi kuunnella sinun tuskaasi erosta johtuen. Itse ymmärtäisin asian pikemminkin näin päin. Olen ystävä exäni kanssa nykyään, mutta heti eron jälkeen en olisi mitenkään kyennyt siihen. En olisi toipunut erosta varmaan lainkaan, jos olisin tapaillut ja muuten ollut yhteydessä exääni.

Mitä ilmeisemmin exäsi ei halua olla ystäväsi aktiivisesti ainakaan vielä nyt. Joten anna hänelle rauha jatkaa elämäänsä tavalla, jolla hän itse sen parhaiten tekee. Ja mietipä omalta kohdaltasikin uudestaan sitä, että edistääkö omaakaan toipumistasi ystävyys exääsi juuri nyt. Ystävyyskin voi hyvin onnistua, mutta mielestäni vasta silloin, kun molemmilla on surutyö toisen takia tehtynä ja molemmat ovat todella hyväksyneet eron. Teksteistäsi päätellen sinä et vielä ole tässä pisteessä, ja ehkä ei exäsikään.

Minä ehdottaisin nyt vaikka vuoden aikalisää. Jos ystävyys on säilymisen arvoinen, se kyllä jatkuu tauon jälkeenkin.

??? kirjoitti:

Kirjoituksistasi päätellen olet vielä ihan vereslihalla eronne takia. Olisiko toipuminen todella helpompaa, jos olisitte useammin yhteydessä toisiinne? Miten sinä unohtaisit exän ikävän paremmin, jos saat säännöllisesti konkreettisen muistutuksen siitä, mitä menetit?

Ehkä exäsi ei ole julma, hän vaan haluaa jatkaa omaa elämäänsä ja jättää teidän suhteenne menneisyyteen. Ja ehkä hän ei kykene siihen, jos samalla pitäisi olla yhteydessä sinun kanssasi ja kaiketi kuunnella sinun tuskaasi erosta johtuen. Itse ymmärtäisin asian pikemminkin näin päin. Olen ystävä exäni kanssa nykyään, mutta heti eron jälkeen en olisi mitenkään kyennyt siihen. En olisi toipunut erosta varmaan lainkaan, jos olisin tapaillut ja muuten ollut yhteydessä exääni.

Mitä ilmeisemmin exäsi ei halua olla ystäväsi aktiivisesti ainakaan vielä nyt. Joten anna hänelle rauha jatkaa elämäänsä tavalla, jolla hän itse sen parhaiten tekee. Ja mietipä omalta kohdaltasikin uudestaan sitä, että edistääkö omaakaan toipumistasi ystävyys exääsi juuri nyt. Ystävyyskin voi hyvin onnistua, mutta mielestäni vasta silloin, kun molemmilla on surutyö toisen takia tehtynä ja molemmat ovat todella hyväksyneet eron. Teksteistäsi päätellen sinä et vielä ole tässä pisteessä, ja ehkä ei exäsikään.

Minä ehdottaisin nyt vaikka vuoden aikalisää. Jos ystävyys on säilymisen arvoinen, se kyllä jatkuu tauon jälkeenkin.

Lue lisää

"Olisiko toipuminen todella helpompaa, jos olisitte useammin yhteydessä toisiinne?"

Silloin kun näemme se piristää mua, paitsi tietenkin kun hän käyttäytyy tuolleen, ei se sitä tee.

"Miten sinä unohtaisit exän ikävän paremmin, jos saat säännöllisesti konkreettisen muistutuksen siitä, mitä menetit?"

Unohtuminen ei tapahtuisi, mutta kun näemme, muistan miksi suhteemme ei sittenkään ollut tarkoitettu. Olemme lian erilaisia, hän on aina myös suhteessa ollut viileämpi yleensäkin tunteisiin liittyen. Pystyn siis järkeilemään että näin on parempi ja että on parasta jatkaa kuten ennen seurustelua eli ystävinä. Toisin sanoen pystyn paremmin hillitsemään tunteita ja ne pikkuhiljaa kuolevat kun aika kuluu.

"Ystävyyskin voi hyvin onnistua, mutta mielestäni vasta silloin, kun molemmilla on surutyö toisen takia tehtynä ja molemmat ovat todella hyväksyneet eron. Teksteistäsi päätellen sinä et vielä ole tässä pisteessä, ja ehkä ei exäsikään."

Mielestäni surutyöhön liittyy toisen tukeminen, ei totaallisen hylkääminen. Itse en koskaan voisi tehdä vastaavasti kenellekkään, se olisi väärin. Eikä tapaamisiin liity surua ja olkapäälle itkemistä, vaan ensimmäiseen jopa iloa. Totta on että ite en ole täysin toipunut, se on hidas prosessi joka saattaa viedä useita vuosia. Mutta tämän ei tarvitse muille eikä hänelle näyttäytyä. Hänelle tämä ei ole vaikea, sillä hän juuri erosikin koska ei enää rakasta. Hänellä ei ole ollut tunteita mukana enää pitkään aikaan, joten hänellä ei ole mitään surtavaa. Hän on sanonut olevansa onnellinen ja jatkaa normaalisti elämänsä, eikä sure mitään. Hän on sanonnut ettei ero ole ollut hänelle vaikea. Mutta se henkilö joka oli mukamas tärkein ihminen maailmassa hänelle, on nyt vain käytetty rätti, jonka kuulumisia ei kiinnosta ja jonka kuuluu nakata pois. Kertakäyttöisiä ihmissuhde toisinsanoen.

mies_exä kirjoitti:

"Olisiko toipuminen todella helpompaa, jos olisitte useammin yhteydessä toisiinne?"

Silloin kun näemme se piristää mua, paitsi tietenkin kun hän käyttäytyy tuolleen, ei se sitä tee.

"Miten sinä unohtaisit exän ikävän paremmin, jos saat säännöllisesti konkreettisen muistutuksen siitä, mitä menetit?"

Unohtuminen ei tapahtuisi, mutta kun näemme, muistan miksi suhteemme ei sittenkään ollut tarkoitettu. Olemme lian erilaisia, hän on aina myös suhteessa ollut viileämpi yleensäkin tunteisiin liittyen. Pystyn siis järkeilemään että näin on parempi ja että on parasta jatkaa kuten ennen seurustelua eli ystävinä. Toisin sanoen pystyn paremmin hillitsemään tunteita ja ne pikkuhiljaa kuolevat kun aika kuluu.

"Ystävyyskin voi hyvin onnistua, mutta mielestäni vasta silloin, kun molemmilla on surutyö toisen takia tehtynä ja molemmat ovat todella hyväksyneet eron. Teksteistäsi päätellen sinä et vielä ole tässä pisteessä, ja ehkä ei exäsikään."

Mielestäni surutyöhön liittyy toisen tukeminen, ei totaallisen hylkääminen. Itse en koskaan voisi tehdä vastaavasti kenellekkään, se olisi väärin. Eikä tapaamisiin liity surua ja olkapäälle itkemistä, vaan ensimmäiseen jopa iloa. Totta on että ite en ole täysin toipunut, se on hidas prosessi joka saattaa viedä useita vuosia. Mutta tämän ei tarvitse muille eikä hänelle näyttäytyä. Hänelle tämä ei ole vaikea, sillä hän juuri erosikin koska ei enää rakasta. Hänellä ei ole ollut tunteita mukana enää pitkään aikaan, joten hänellä ei ole mitään surtavaa. Hän on sanonut olevansa onnellinen ja jatkaa normaalisti elämänsä, eikä sure mitään. Hän on sanonnut ettei ero ole ollut hänelle vaikea. Mutta se henkilö joka oli mukamas tärkein ihminen maailmassa hänelle, on nyt vain käytetty rätti, jonka kuulumisia ei kiinnosta ja jonka kuuluu nakata pois. Kertakäyttöisiä ihmissuhde toisinsanoen.

Lue lisää

siitäkään, että exäsi todelliset tunteet ihan noin kylmiä ovat kuin hän antaa ymmärtää. Oma surutyönsä on jättäjälläkin tehtävänä.

"Mielestäni surutyöhön liittyy toisen tukeminen, ei totaallisen hylkääminen."

Ehkä exälläsi on toisenlainen käsitys asiasta? Tämä on hyvin henkilökohtaista, mikä ketäkin eniten helpottaa. Ja yleensä surutyöhön olisi hyvä hankkia lähinnä ulkopuolista tukea, esim. muilta ystäviltä. Jos toisella on sama suru läpikäytävänä ja omatkin tunteet asian tiimoilta sekaisin, voi tuntua kohtuuttomalta joutua vielä tukemaan sitä ihmistä, jota loukkasi.

Sinulla on oikeus tunteisiisi, mutta niin on exälläsikin. En usko, että hän sinua käytettynä rättinä pitää tai parisuhdettanne kertakäyttöisenä. Hänellä on ehkä vain toinen tapa toipua kuin sinulla. Ja sille ei kukaan mitään mahda. Joten jatka elämääsi ja hakeudu sellaisten ihmisten seuraan, jotka haluavat olla seurassasi. Ystävyyttäkään ei voi pakottaa.

Onpa todella ikävää käytöstä exästäsi. On luonnollista että ystävyyssuhde vähän joutuu muuttumaan seurustelun tieltä, mutta miksi sen pitäisi kokonaan lakata? Itse en voisi kuvitella kohtelevani ketään ystävistäni tuolla tavalla.

Suuri osa minun surusta tulee juuri samasta syystä eli tunteesta että on menettänyt läheisen ystävän. Ystävyys ei ole kaikille helppo rakentaa ja se vie todella kauan, joten sellaisen menettäminen voi olla musertava ihmiselle, jolla ei niin valtavasti ole ystäviä tai kaverita. Ja kun vielä menettää sen ainoan ihmisen jolle voi oikeasti puhua mistä vaan, niin se tuntuu maailman lopulta (vaikkei tietenkään ole, mutta tunteisiin on vaikea järkeillä).