Onko kellään dalmatialaista sellaisessa perheessä missä on allergiaa?
Onko yleensäkkin kuinka allergisoiva rotu?
Dalmatialainen houkuttelis kamalasti, mutta miehellä jonkin sortin allergiaa.
Kaikista koirista ei oireita tule, ja niistäkin kun tulee ni eivät ole kovin rajuja reaktioita.
Vai kannattaneeko unohtaa koko rotu?:(
Onko yleensäkkin kuinka allergisoiva rotu?
Dalmatialainen houkuttelis kamalasti, mutta miehellä jonkin sortin allergiaa.
Kaikista koirista ei oireita tule, ja niistäkin kun tulee ni eivät ole kovin rajuja reaktioita.
Vai kannattaneeko unohtaa koko rotu?:(
Vastaukset 5
Vanhimmat
olen itse omistanut dalmiksen ja olen kaikille karvaisille allerginen, jostain syystä en koskaan omalle koiralle allerginen. kai siihen jpotenkin siedättyy. toivottavasti tärppää, on nimittäin aivan upea rotu!
Eli asia on näin että mikään rotu ei ole allergisoimaton, toinen voi saada allergiaoireita toisesta koirasta toinen taas toisesta. Mielestäni teidän kannattaa miettiä tilannetta, että mitä sitten jos miehesi tulee oireilemaan? Annatteko koiran kiertoon? Vai pidättekö koiran kaikesta huolimatta.
Siivoamista tulee ainakin enemmän koska dalmikselta lähtee karvaa jonka mukana hilsettä.
Myös koiran eritteet (kuola ja pissa) aiheuttavat allergiaoireita.
Allergia yleensä lisääntyy sen koiran ollessa talossa.
Perinteisesti tuo dalmis ei kuulu vähiten allergisoimattomiin rotuihin.
No te teette päätöksen, mutta miettikää tarkasti, koska kun koira on talossa siitä luopuminen on todella raskasta.
jos jollain tutullasi on dalmatialainen niin kysy jos voisit ottaa sen hoidoksi joksikin aikaa? silloin selviää tuleeko siitä allergiaa :D toivottavasti ei!
Vanhemmillani oli dalmatialainen, ja siitä ei oireita tullut. Tosin allergiaahan ei välttämättä ilmene heti ja kun ei kuitenka viettänyt kovin paljoo aikaa kerrallansa tämän koiran kanssa. Täytyyki miettiä tarkkaan, rotu on upea enkä haluaisi sitten myöhemmin joutua luopumaan allergian takia tai saatika pistää mies syömään allergia lääkkeitä monta vuotta.
Pennuista niitä allergiaoireita tulee paljon enemmän kuin aikuisesta koirasta, joten toisen koiran kanssa kokeileminen ei välttämättä auta.
Omaan koiraan aika usein siedättyy. Mutta uskaltaako ottaa sitä riskiä, että koirasta olisi luovuttava?