Hento kyynel vierähtää poskelleni. Kalpea ihoni kostuu kyynelistä. En voinut ymmärtää miksi hän, elämäni suola, petti minua. Parin päivän ajan en miettinyt muuta kuin; Miksi?
Tunsin kuinka taskussani tärisi. -Niin. Vastasin hennolla äänelläni. -Lasse täs moi. Kuului toisesta päästä. Sydämeni hypähti. Tämä Lasse on ollut tukihenkilönäni erostani asti. -Eh...moi.. Sain sanottua värisevällä äänellä. -Oletko kunnossa? Lasse kysyi. Kyyneleet alkoivat tipahdella poskilleni. Nyyhkäisin hiljaa. Juuri tuo kultainen huolehtivaisuus sai sydämeni aina hypähtämään. -Tuikku, missä sä oot? Lasse kysyi heti. -Kivellä. Sanoin ja katkaisin puhelun. Meillä on yhteinen ajattelukivi merenrannassa jonne menemme silloin kun on ajateltavaa. Kuulin askelia takaani. Kyyneleet tipahtelivat holtittomasti poskilleni. -Tuikku... Kuului Lassen ääni ja hän laski kätensä olkapäälleni. Värähdin kosketusta. Lasse huomasi sen ja nosti kätensä ja istuutui viereeni. Kun hän näki minun itkevän hän otti minut heti syliinsä ja lohdutti niillä ihanilla kultaisilla sanoilla.
-Mikä on olosi? Lasse kysyi ja nosti leukani, että katsoin hänen taivaan sinisiin silmiinsä.
Purskahdin itkuun. En ollut koskaan tavannut yhtä ihanaa ja huolehtivaa kundia. -No mikä on? Lasse kysyi. -En voi uskoa kuinka olen ansainnut kaltaisesi ystävän. Sanoin Lasselle. Hän hymyili minulle. -Totta kai olet. Lasse sanoi ja laski pehmeät huulensa omilleni. En osannut kuvitellakkaan kuinka hyvältä se tuntui. En ollut koskaan saanut yhtä täynnä hellyyttä oleva suudelmaa. Kylmät väreet tipahtelivat selkääni. Silmäni olivat kiinni sen jälkeenkin. Lasse seurasi sormellaan huulieni kaaria. Sekin tuntui ihmeen hyvältä. Sitten todellisuus iski vastaan kuin jääkylmä vesi, hän hyvä ystäväni oli suudellut minua. Nousin hätäisesti ylös. Lasse oli ihmeissään. -Minne sä meet? Lasse huudahti. Lähdin juoksemaan mitään sanomatta pois kiveltä, pois tunteesta joka minut valtasi.
Juoksin huoneeseeni ja heittäydyin sängylle ja nyyhkytin hiljaa. Ehkä itkin sitä, että pidin siitä suudelmasta, tai ehkä pelkäsin sitä.
En tiennyt mitä ajatella ja vaivuin levottomaan uneen. Heräilin aina välillä värinään taskussani mutten koskaan jaksanut sammuttaa sitä. Lopulta kuitenki sammutin sen. Lasse yritti soittaa minulle, mutta en minä en vastannut, en uskaltanut.
Seuraavana päivänä menin kivelle taas. Päivä oli tuulinen. Huomasin Lassen kivellä istumassa pää käsiin vaipuneena.Käännyin pois, aioin lähteä, mutta jokin sisälläni kuitenkin esti minua ja käännyin. Katselin tuota kundia, kuinka tuuli pörrötti hänen hiuksiaan, huomasin rakastavani Lassea koko sydämestäni. Hitaasti kävelin Lassen taakse ja kietaisin käteni hänen kaulaansa. Lasse säpsähti vähän. Hän suuteli käsiäni ja nousi ja kääntyi. Hän otti vyötäröstäni kiinni ja tutkiskeli pohjattoman ruskeita silmiäni, niin hän itse sanoi aina. Nousin varpailleni ja suutelin häntä kevyesti huulille, mutta Lasse suuteli minua uudestaan kuumasti ja intohimoisesti. -Mä rakastan sua. Sanoin tuskin kuuluvasti. Lasse suuteli uudestaan ja veti minut tiukasti itseään vasten. -Niin mäkin sua. Lasse sanoi, mutta jatkoi. -Miks sä lähit silloin pois täältä ku suutelin sua? Tunsin poskieni punehtuvan. -Mä taisin pelästyä. Sanoin hiukan nolona. -No, enää ei oo mitää pelättävää. Lasse sanoi ja me suudeltii.
**************************************************
jooh aika lässyn lässyn nove mut kertokaa kommenttei!! :)) kiits :)
Tunsin kuinka taskussani tärisi. -Niin. Vastasin hennolla äänelläni. -Lasse täs moi. Kuului toisesta päästä. Sydämeni hypähti. Tämä Lasse on ollut tukihenkilönäni erostani asti. -Eh...moi.. Sain sanottua värisevällä äänellä. -Oletko kunnossa? Lasse kysyi. Kyyneleet alkoivat tipahdella poskilleni. Nyyhkäisin hiljaa. Juuri tuo kultainen huolehtivaisuus sai sydämeni aina hypähtämään. -Tuikku, missä sä oot? Lasse kysyi heti. -Kivellä. Sanoin ja katkaisin puhelun. Meillä on yhteinen ajattelukivi merenrannassa jonne menemme silloin kun on ajateltavaa. Kuulin askelia takaani. Kyyneleet tipahtelivat holtittomasti poskilleni. -Tuikku... Kuului Lassen ääni ja hän laski kätensä olkapäälleni. Värähdin kosketusta. Lasse huomasi sen ja nosti kätensä ja istuutui viereeni. Kun hän näki minun itkevän hän otti minut heti syliinsä ja lohdutti niillä ihanilla kultaisilla sanoilla.
-Mikä on olosi? Lasse kysyi ja nosti leukani, että katsoin hänen taivaan sinisiin silmiinsä.
Purskahdin itkuun. En ollut koskaan tavannut yhtä ihanaa ja huolehtivaa kundia. -No mikä on? Lasse kysyi. -En voi uskoa kuinka olen ansainnut kaltaisesi ystävän. Sanoin Lasselle. Hän hymyili minulle. -Totta kai olet. Lasse sanoi ja laski pehmeät huulensa omilleni. En osannut kuvitellakkaan kuinka hyvältä se tuntui. En ollut koskaan saanut yhtä täynnä hellyyttä oleva suudelmaa. Kylmät väreet tipahtelivat selkääni. Silmäni olivat kiinni sen jälkeenkin. Lasse seurasi sormellaan huulieni kaaria. Sekin tuntui ihmeen hyvältä. Sitten todellisuus iski vastaan kuin jääkylmä vesi, hän hyvä ystäväni oli suudellut minua. Nousin hätäisesti ylös. Lasse oli ihmeissään. -Minne sä meet? Lasse huudahti. Lähdin juoksemaan mitään sanomatta pois kiveltä, pois tunteesta joka minut valtasi.
Juoksin huoneeseeni ja heittäydyin sängylle ja nyyhkytin hiljaa. Ehkä itkin sitä, että pidin siitä suudelmasta, tai ehkä pelkäsin sitä.
En tiennyt mitä ajatella ja vaivuin levottomaan uneen. Heräilin aina välillä värinään taskussani mutten koskaan jaksanut sammuttaa sitä. Lopulta kuitenki sammutin sen. Lasse yritti soittaa minulle, mutta en minä en vastannut, en uskaltanut.
Seuraavana päivänä menin kivelle taas. Päivä oli tuulinen. Huomasin Lassen kivellä istumassa pää käsiin vaipuneena.Käännyin pois, aioin lähteä, mutta jokin sisälläni kuitenkin esti minua ja käännyin. Katselin tuota kundia, kuinka tuuli pörrötti hänen hiuksiaan, huomasin rakastavani Lassea koko sydämestäni. Hitaasti kävelin Lassen taakse ja kietaisin käteni hänen kaulaansa. Lasse säpsähti vähän. Hän suuteli käsiäni ja nousi ja kääntyi. Hän otti vyötäröstäni kiinni ja tutkiskeli pohjattoman ruskeita silmiäni, niin hän itse sanoi aina. Nousin varpailleni ja suutelin häntä kevyesti huulille, mutta Lasse suuteli minua uudestaan kuumasti ja intohimoisesti. -Mä rakastan sua. Sanoin tuskin kuuluvasti. Lasse suuteli uudestaan ja veti minut tiukasti itseään vasten. -Niin mäkin sua. Lasse sanoi, mutta jatkoi. -Miks sä lähit silloin pois täältä ku suutelin sua? Tunsin poskieni punehtuvan. -Mä taisin pelästyä. Sanoin hiukan nolona. -No, enää ei oo mitää pelättävää. Lasse sanoi ja me suudeltii.
**************************************************
jooh aika lässyn lässyn nove mut kertokaa kommenttei!! :)) kiits :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihan kiva näin kevyeksi lukemiseksi. :)
aikast kiva...=)
juuh saisko lisää kommenttia :))