Kaikki palaute tervetullutta!
EMO
Äiti oli taas suuttunut jostakin, kaiketi en ollut tarpeeksi pontevasti yhtynyt isään kohdistuvaan arvosteluun tai sitten joku lapsistani oli unohtanut ylistää mummin pullia.
Äidin suuttumus ilmeni aina samalla tavalla: viikon radiohiljaisuus, ei puheluja eikä muita viestejä, ei terveisiä Saaran kautta. Sitten kahdeksannen aamun valjettua kaksi pontevaa ovikellon helähdystä ja oven takana intoa puhkuva äiti pullakranssinsa kanssa. Syksyllä kranssin täytteenä omena-kaneli, muulloin aprikoosimarmeladi.Hellyttävähän se oli, vanha nainen täynnä iloa ja energiaa kuin maailmaansa tutustuva koiranpentu.
Nyt elettiin suuttumuksen kuudetta aamua, joten äidin kranssi oli odotettavissa vasta ylihuomenna. Hyvin aikaa pyyhkäistä pölyt salista ja nostaa pikkupöydälle Airilta saatu hedelmämalja. Ja kaupasta piti muistaa Presidentti-paketti kranssin kanssa korkattavaksi. Pannujauhatusta, mutta keittimellä keitettyä. Oikeisiin kuppeihin salissa, Leningradista ostetusta koboltinsinisestä kannusta.
Yöllä näin unta äidin hautajaisista. Unessa en ymmärtänyt virsikirjaan painettuja sanoja ja lauloin omiani kunnes pappi peitti suuni valkoisella kaniturkilla. Säikähtyneenä helähdin hereille, olinko saanut viesti äidin kuolemasta?
07:55. Liimauduin lankapuhelimen ääreen kännykän kanssa odottamaan äidin naapurin soittoa. Äiti ja Lempi jakoivat keskenään sanomalehdet. Kaleva jaettiin Lempin luukkuun, Hesari äidille. Kahdeksalta Lempi meni äidin luo Kalevan ja ohrarieskan kanssa. Äidin luona he joivat rieskakahvit ja vaihtoivat lehdet.
08:02. Nyt Lempi toteaisi ettei äiti avaa ja menisi hakemaan avainta asunnostaan.
08:10. Totuus valkenisi Lempille ja hän soittaisi yksiyksikahteen ja seuraavaksi minulle. Käteni hikosivat ja suuta kuivasi.
08:14. Soitan äidin numeroon. Ei vastausta.
08:20. Soitan uudelleen, tuloksetta. Lempikään ei vastaa.
09:50. Menen omalla avaimellani äidin asuntoon. Tyhjää. Sänky on pedattu huolimattomasti. Tämän aamun Hesari on viikattuna keittiötasolla, nippu Kalevia jakkaralla. Uusin toissapäiväinen. Missä helvetissä äiti on?
10:02. Hakkaan Lempin ovea nyrkeillä, ei vastausta.
10:18. Istun itkemässä äidin eteisessä, ovi auki rappukäytävään. Sairaalassa ei tiedetty mitään, veli ei tiennyt mitään.
11:30. Luovutan.
13:25. Kauppakassien kanssa kotona. Ruoanlaittoaika. Touhuan lihapullien kimpussa, kuorin perunoita muusiin. Välillä itkettää sipuli, välillä huoli äidistä.
14:30. Tytöt tulevat koulusta tohinalla päivän postit mukanaan. Kamala kiljuminen ja ilkkuminen: et arvaa, arvaa kuka, etpäs arvaa lällällää. Sanon etten oikein ole sillä tuulella, että mummolla on nyt joku hätä. Tytöt vakavoituvat ja kurtistavat otsaansa aivan kuten isänsä. Kumpikin menee hämilleen, raukat. Kaduttaa kun ärähdin.
Kunnes Emma näyttää postin mukana tullutta korttia:
Terveiset etukäteen kuumasta Kreikasta!
Tänään sanoimme toisillemme tahdon Lempin ja Erkan toimiessa todistajina.
Kortin lähetämme täältä Helsinki-Vantaalta, ettette ihmettele mihin olemme hävinneet.
Juodaan juhlakahvit viikon päästä maanantaina!
Rakastunein terveisin
Sylvi ja Aatos.
P.S. Yläkerran Taisto huolehtii postit ja kukat, älkää huoliko!
Samat
EMO
Äiti oli taas suuttunut jostakin, kaiketi en ollut tarpeeksi pontevasti yhtynyt isään kohdistuvaan arvosteluun tai sitten joku lapsistani oli unohtanut ylistää mummin pullia.
Äidin suuttumus ilmeni aina samalla tavalla: viikon radiohiljaisuus, ei puheluja eikä muita viestejä, ei terveisiä Saaran kautta. Sitten kahdeksannen aamun valjettua kaksi pontevaa ovikellon helähdystä ja oven takana intoa puhkuva äiti pullakranssinsa kanssa. Syksyllä kranssin täytteenä omena-kaneli, muulloin aprikoosimarmeladi.Hellyttävähän se oli, vanha nainen täynnä iloa ja energiaa kuin maailmaansa tutustuva koiranpentu.
Nyt elettiin suuttumuksen kuudetta aamua, joten äidin kranssi oli odotettavissa vasta ylihuomenna. Hyvin aikaa pyyhkäistä pölyt salista ja nostaa pikkupöydälle Airilta saatu hedelmämalja. Ja kaupasta piti muistaa Presidentti-paketti kranssin kanssa korkattavaksi. Pannujauhatusta, mutta keittimellä keitettyä. Oikeisiin kuppeihin salissa, Leningradista ostetusta koboltinsinisestä kannusta.
Yöllä näin unta äidin hautajaisista. Unessa en ymmärtänyt virsikirjaan painettuja sanoja ja lauloin omiani kunnes pappi peitti suuni valkoisella kaniturkilla. Säikähtyneenä helähdin hereille, olinko saanut viesti äidin kuolemasta?
07:55. Liimauduin lankapuhelimen ääreen kännykän kanssa odottamaan äidin naapurin soittoa. Äiti ja Lempi jakoivat keskenään sanomalehdet. Kaleva jaettiin Lempin luukkuun, Hesari äidille. Kahdeksalta Lempi meni äidin luo Kalevan ja ohrarieskan kanssa. Äidin luona he joivat rieskakahvit ja vaihtoivat lehdet.
08:02. Nyt Lempi toteaisi ettei äiti avaa ja menisi hakemaan avainta asunnostaan.
08:10. Totuus valkenisi Lempille ja hän soittaisi yksiyksikahteen ja seuraavaksi minulle. Käteni hikosivat ja suuta kuivasi.
08:14. Soitan äidin numeroon. Ei vastausta.
08:20. Soitan uudelleen, tuloksetta. Lempikään ei vastaa.
09:50. Menen omalla avaimellani äidin asuntoon. Tyhjää. Sänky on pedattu huolimattomasti. Tämän aamun Hesari on viikattuna keittiötasolla, nippu Kalevia jakkaralla. Uusin toissapäiväinen. Missä helvetissä äiti on?
10:02. Hakkaan Lempin ovea nyrkeillä, ei vastausta.
10:18. Istun itkemässä äidin eteisessä, ovi auki rappukäytävään. Sairaalassa ei tiedetty mitään, veli ei tiennyt mitään.
11:30. Luovutan.
13:25. Kauppakassien kanssa kotona. Ruoanlaittoaika. Touhuan lihapullien kimpussa, kuorin perunoita muusiin. Välillä itkettää sipuli, välillä huoli äidistä.
14:30. Tytöt tulevat koulusta tohinalla päivän postit mukanaan. Kamala kiljuminen ja ilkkuminen: et arvaa, arvaa kuka, etpäs arvaa lällällää. Sanon etten oikein ole sillä tuulella, että mummolla on nyt joku hätä. Tytöt vakavoituvat ja kurtistavat otsaansa aivan kuten isänsä. Kumpikin menee hämilleen, raukat. Kaduttaa kun ärähdin.
Kunnes Emma näyttää postin mukana tullutta korttia:
Terveiset etukäteen kuumasta Kreikasta!
Tänään sanoimme toisillemme tahdon Lempin ja Erkan toimiessa todistajina.
Kortin lähetämme täältä Helsinki-Vantaalta, ettette ihmettele mihin olemme hävinneet.
Juodaan juhlakahvit viikon päästä maanantaina!
Rakastunein terveisin
Sylvi ja Aatos.
P.S. Yläkerran Taisto huolehtii postit ja kukat, älkää huoliko!
Samat
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tiivistä, ota puolet pois, jolloin tuo sisältö muuttuu radikaalisti. Tällaisena tämä ei oikein uppoa ainakaan minuun. Puoleen väliin saakka tämä oli loistava!
Hyvin kuljetettu tarina! Jännitys kasautui hienosti loppua kohti ja tuo aikataulu on hyvä keksintö apuvälineeksi.
Kaksi pientä muutosehdotusta olisi, ei sisältöön vaan ilmaisuun:
1) "helähdin hereille" rikkoi jotenkin tunnelmaa. Pidän itsekin erikoisempien sanojen käytöstä mutta tämä meni vähän överiksi.
2) "07:55. Liimauduin lankapuhelimen ääreen kännykän kanssa odottamaan äidin naapurin soittoa. Äiti ja Lempi jakoivat keskenään sanomalehdet. Kaleva jaettiin Lempin luukkuun, Hesari äidille. Kahdeksalta Lempi meni äidin luo Kalevan ja ohrarieskan kanssa. Äidin luona he joivat rieskakahvit ja vaihtoivat lehdet." Lukijalle ei heti selviä että vain ensimmäinen lause kuvaa tuona ajankohtana tapahtuvaa toimintaa ja loput kertoo mitä _tavallisesti_ tapahtuu. Itse kadotin hetkeksi punaisen langan tuossa ja ymmärsin asian vasta kun luin kohdan uudelleen ja jatkoin seuraavaan ajanhetkeen.
Mutta kutkuttava lyhyt tarina. Arvosanani 9/10.