Siitä sitten voikin olla montaa mieltä. Kasvattajaksi rekisteröityminen ei vielä takaa mitään koirien osalta. Tiedetään tapauksia, joissa "kasvattaja" on tehnyt välipentueita, ja on yhtä lailla pentutehtailija, kuin joku ei rekisteröitynyt rahasta pentuja teettävä toinenkin.
Ja entä sekarotuiset? Juuri oli toisessa ketjussa puhetta Bandogista. Äärimmilleenhän tämä risteyttäminen on sen kanssa mennyt.
http://www.dog-names.org.uk/bandog.htm
Tästä epävirallisesta koirarodusta on Lontoon alamaailma jalostanut oman versionsa lisäämällä siihen Australian karjakoiraa, pittbullia ja muutamaa muuta ihastuttavaa pikku kullannuppua. Lopputuloksena on saatu hihnan päässä kulkeva ase, joka on sokean uskollinen isännälleen ja hengenvaarallinen kaikille muille. Miksipä ei hyvä vartiokoirana, mutta mielestäni ei sovi kerrostalolemmikiksi. Itselläni on Bandog, tosin ei mistään äkäisimmästä päästä, sen kohdalla ei tosin liene sellaista etsittykään, ei ole Lontoon alamaailman jalostama :-)
Sinänsä rotupuhtauteen perustuva jalostus on tieteellisesti täyttä huuhaata, joka tulee johtamaan kaikkien nykyisten suljettujen koirarotujen tuhoutumiseen.
Sitten taas siitä kasvattaja-termistä. Minä kyllä kutsuisin kasvattajaksi muitakin kuin paperikoirien harrastajia. Vaikkapa (kunnollisia) Bandog-kasvattajia, joita ihan Suomestakin löytyy. Ja varsinkin työtätekeviä porokoiria on saamelaisalueella kasvatettu iät ja ajat ja kasvatetaan edelleen ilman kennelliiton papereita. Monet ovat erikoistuneet kasvattamaan ja myymään porokoiria muille poromiehille ja vuosien saatossa heistä on tullut hyvin arvostettuja alansa osaajia. Kennelliittokin on käyttänyt heistä nimitystä kasvattaja ja julkaissut näistä saamelaisista ammattilaisista juttuja Koiramme-lehdessä jo useita vuosikymmeniä sitten.
Määrittelisin termin tarkoittamaan järjestelmällisesti ja osaavasti tietyn tyyppisiä koiria harrastavaa henkilöä joka säännöllisesti tuottaa pentueita myyntiin. Vastuullisuus kuuluu asiaan. Esimerkiksi paimensukuisten lapinkoirien kasvattajilla on yleinen käytäntö, ettei koiria suostuta myymään piha- tai häkkikoiriksi, koska rotu on erittäin ihmisrakas ja haluaa ehdottomasti nukkua ihmisten seurassa (esi-isät nukkuneet kodassa ihmisten kanssa samassa kasassa satoja vuosia). Näiden koirien kanssa ei koulutuksessa muuten sitten tule käyttää fyysistä voimaa lainkaan. Ne eivät ikinä haasta ihmistä ja tekevät innolla mitä niiltä odotetaan, kunhan ne vain saa ymmärtämään mitä tuo pöhkö kädellinen nyt oikein yrittää selittää. Sama Bondogin kanssa- oikeissa käsissä se on aarre. Tosin, jokaisen oikeasti eläinrakkaan, oikean koiraihmisen se oma koira on aina aarre, oli mitä rotua tai roduttomuutta edustava tahansa.
Tätä mieltä minä olen.
Ja entä sekarotuiset? Juuri oli toisessa ketjussa puhetta Bandogista. Äärimmilleenhän tämä risteyttäminen on sen kanssa mennyt.
http://www.dog-names.org.uk/bandog.htm
Tästä epävirallisesta koirarodusta on Lontoon alamaailma jalostanut oman versionsa lisäämällä siihen Australian karjakoiraa, pittbullia ja muutamaa muuta ihastuttavaa pikku kullannuppua. Lopputuloksena on saatu hihnan päässä kulkeva ase, joka on sokean uskollinen isännälleen ja hengenvaarallinen kaikille muille. Miksipä ei hyvä vartiokoirana, mutta mielestäni ei sovi kerrostalolemmikiksi. Itselläni on Bandog, tosin ei mistään äkäisimmästä päästä, sen kohdalla ei tosin liene sellaista etsittykään, ei ole Lontoon alamaailman jalostama :-)
Sinänsä rotupuhtauteen perustuva jalostus on tieteellisesti täyttä huuhaata, joka tulee johtamaan kaikkien nykyisten suljettujen koirarotujen tuhoutumiseen.
Sitten taas siitä kasvattaja-termistä. Minä kyllä kutsuisin kasvattajaksi muitakin kuin paperikoirien harrastajia. Vaikkapa (kunnollisia) Bandog-kasvattajia, joita ihan Suomestakin löytyy. Ja varsinkin työtätekeviä porokoiria on saamelaisalueella kasvatettu iät ja ajat ja kasvatetaan edelleen ilman kennelliiton papereita. Monet ovat erikoistuneet kasvattamaan ja myymään porokoiria muille poromiehille ja vuosien saatossa heistä on tullut hyvin arvostettuja alansa osaajia. Kennelliittokin on käyttänyt heistä nimitystä kasvattaja ja julkaissut näistä saamelaisista ammattilaisista juttuja Koiramme-lehdessä jo useita vuosikymmeniä sitten.
Määrittelisin termin tarkoittamaan järjestelmällisesti ja osaavasti tietyn tyyppisiä koiria harrastavaa henkilöä joka säännöllisesti tuottaa pentueita myyntiin. Vastuullisuus kuuluu asiaan. Esimerkiksi paimensukuisten lapinkoirien kasvattajilla on yleinen käytäntö, ettei koiria suostuta myymään piha- tai häkkikoiriksi, koska rotu on erittäin ihmisrakas ja haluaa ehdottomasti nukkua ihmisten seurassa (esi-isät nukkuneet kodassa ihmisten kanssa samassa kasassa satoja vuosia). Näiden koirien kanssa ei koulutuksessa muuten sitten tule käyttää fyysistä voimaa lainkaan. Ne eivät ikinä haasta ihmistä ja tekevät innolla mitä niiltä odotetaan, kunhan ne vain saa ymmärtämään mitä tuo pöhkö kädellinen nyt oikein yrittää selittää. Sama Bondogin kanssa- oikeissa käsissä se on aarre. Tosin, jokaisen oikeasti eläinrakkaan, oikean koiraihmisen se oma koira on aina aarre, oli mitä rotua tai roduttomuutta edustava tahansa.
Tätä mieltä minä olen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.