Tähdet tassuttavat sakaroillaan
päidemme yllä,
ja pikkulintujen sydänäänet
lyövät rintaamme
sielun sävelen.
Sinä katsot tiemme
kuunsiltaa kulkemaan
ja johdatat minut
unisiin suudelmiin.
päidemme yllä,
ja pikkulintujen sydänäänet
lyövät rintaamme
sielun sävelen.
Sinä katsot tiemme
kuunsiltaa kulkemaan
ja johdatat minut
unisiin suudelmiin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tassutellen tästä minä nukkumaan :)
Pidin tuosta alusta "Tähdet tassuttavat sakaroillaan
päidemme yllä" ... se oli niin pehmeä.
"Sielun sävelen" ..jättäisin pois kokonaan, tarpeettomana.
Ihana pehmeän uninen..öinen runo.
Sinulle siis tuo otsakkeella "Sielun sävel".
on kyllä ilmaisuna HIEMAN kulunut => kamala. Haluaisin silti siihen väliin jotain, mitä ne lintusten sydänäänet sitten sykkivätkin. Nyt tuo, tottapa kyllä, säe rikkoo runoa, keskeyttää. Olisi ehkä eri asia, jos se olisi selkeä pari viimeiselle säkeelle? Pitänee mietiskellä. Kiitos palautteesta!
toi tähdet tassuttavat sakaroillaan,
se oli älyttömän hyvin oivallettu.
Nyt pitää pitää yhtä omaa runoo pois
täältä jonkun aikaa, kun vähän saman-
suuntasta tekstiä on mulla siinä.
Loppu soljuu ihanasti :D
Kuunsillat sun muut sielun sävelet ovat väljähtyneitä. (Miksi sitten laitoin ne runooni? No, tuota... :)) Pidän kyllä itsekin aivan häpeällisen paljon noista tähdistä ja lintujen sydänäänistä myös. Kiva kun juuri tassuttelijat miellyttivät sinuakin. Kiitän.