Ikävä asuu minussa,
lupaa kysymättä.
Jokainen kosketus ihollani,
sadepisarat,
kyyneleet huulillani
herättävät kaipauksen
suudelmiisi.
Käteni nyt niin toimettomat,
sylissäni varjosi.
Sydämeni lyöntien ääni,
onttona kumahtelee
ikävästäni sinuun.
lupaa kysymättä.
Jokainen kosketus ihollani,
sadepisarat,
kyyneleet huulillani
herättävät kaipauksen
suudelmiisi.
Käteni nyt niin toimettomat,
sylissäni varjosi.
Sydämeni lyöntien ääni,
onttona kumahtelee
ikävästäni sinuun.
Vastaukset 12
Vanhimmat
ole tapana kysyä lupaa, hei taas ja ihana lukea runojasi!
kiva, kun olet palannut sivustolle.
Tiedän, että minulla on ainakin yksi
uskollinen lukija aina, kiitos :D
Hyvää päivän jatkoa sinne jonnekkin.
Oon tämmönen vanhanpojan julli ja tekis mieli kutittaa sinua
*hymy* kiitosta kommentistasi.
Hmmmm, no mikäpäs siinä,
kutittele tokkiisa, ja pussaa
päälle :))
piipahdin taas lukemaan runojasi. tämä on erittäin kaunis. oli kiva lukea =0)
oikein hyvää huomenta ja tiedoksi, että
Rellu vaikenee.
Palaan forumille, kun saan voimia lisää
ja siltä tuntuu, että tänne jotain laitan.
Kirjoittaminen on ja pysyy minussa, mutta
luulen, että on hyvä tehdä taas kerran
tilaa muille, ja Rellun väistyä.
Elämäni on nyt sellaisissa uomissa, että
on aika vain kirjoittaa, ja purkaa tuntojaan
siihen, ei kaikkien silmiin.
Lämmin kiitos palautteestasi, ja kirjoita
sinä, kyllä se sinultakin sujuu :D
PS Tälle runolle on aihe olemassa.
kiitän sinua.
monta lohdun sanaa.
sanaa hellää, hoivaavaa.
voi hyvin t. alma
osanottavista ja kauniista
sanoistasi.
Kaikkea hyvää myös sinulle,
onhan meidänkin välille jo
täällä ystävyyden oras
nostanut kärkensä :D
kauniit sanasi lämmittivät.
"ystävä ei tule
koskaan yksin,
vaan hänellä on
aina sydän mukana"
tapaamisiin taas.
ystävyydellä, pikkualma
ystävinä,elämme toinen toistemme
tuntoja, ja ihminen on aina luonto-
kappale, joka kaipaa toisen ihmisen
läheisyyttä, niin fyysistä kuin sanoin
koettavaa, mutta niitä me tarvitsemme,
niistä me elämme ja saamme energiamme -
henkistä voimaakin.
Tapaamisiin, sieluani hoidan nyt, ja
kiitän sinua vielä,
silloin kun kiitokselle on paikka se
sanotaan :D
Ilon pisaroita ja rakkautta sinulle :-)
Runossasi surun sointi joka menee suoraan sydämeen...
Nyt vasta huomasin että aiot pitää taukoa täältä!
Niinhän sitä aina välillä itse kukin tekee
silloin kun se siltä tuntuu...
Sinulla on taiteilijan luonne ja se jos mikä
on tuskaa toisinaan .No minä toivotan sinut aina tervetulleeksi tänne :) Rellu,...kyllä se siitä!
niin, kyllä siinä varmaan sellainen
sointu on, olet oikeassa.
Tiedätkö, mulla on sellainen olo,kuin olisin
muukalaisena jossain kaukomailla, en tiedä
pitäisikö astua eteen, sivulle vai pakittaa.
En tiedä, mihin yleensä ottaen pitäisi mennä,
vai pitääkö vain pysähtyä paikalleen.
Ehkä pitää saada ilmaa siipien alle, vetää
syvään happea ja huutaa, niin että kalliot
takanani tärisee, vaikka hajotkoon.
Joku tuska raastaa nyt, enkä osaa pukea sitä
miksikään, kuljen vain silmälaput silmillä
ja taitaa olla laput korvillakin.
Nooooh, kaikelle on aikansa ja paikkansa,
kasvattaa tai ei, eteenpäin pitää yrittää
purjehtia, paikalleen ei saa jäädä.
Lämmin kiitos, uskon että sanasi tulivat
sydämestä, tervetulotoivotuksesi :D
Yritän porskuttaa, kyllä se tästä.
Kaikkea hyvää myös sinulle, rakkautta,
haaveita, iloa.
Kyllä Rellu palaa, jonkinmoisessa tilassa,
jonakin hetkenä, jonakin päivänä.
Kun siipien alla on ilmaa ja on helppo
hengittää.