Porvoon mitalla

Vaikka uusi työpaikkani olikin vain porvoolainen luonasruokala, tiesin joutuvani sen keittiössä säveltämään ateriakokonaisuuksia, jollaisista en ollut ikinä kuullut juttuakaan. Aina kun löytyy joku, joka haluaa vaikkapa silakkapihvejä kurpistasalaatin kera tai puoliraakaa kaurapuuroa. Ja asiakashan on aina oikeassa, mikä pätee muuallakin, kuin ravintola-alalla...

Kun ensimmäinen pikkujoulukauteni keittiöalan ammattilaisena oli alkamassa, minua erikseen varoitettiin yritysasiakkaista, jotka olisivat vonkumassa vain sitä yhtä, eivätkä hevillä hellittäisi. Ilmeisesti joku oli saanut
vihiä mieltymyksistäni, tai sitten ne näkyivät päällepäin...
Päätin suhtautua kylmäpäisesti. Porvoossa en uskonut törmääväni kovinkaan huomattavaan pikkujoulujuhlijakermaan, sillä Fortumin porukat tuskin meille tunkisivat ja muutkin isommat asiakkaat kunnioittivat Porvoota mieluummin kesäaikaan kaupungin ollessa edustavimmillaan.

Eräänä marraskuisena perjantaina olin taas tehnyt pitkän työpäivän keittiössä ja saanut jo parit terveisetkin, kun tarjoilijamme Jaana tuli pyytämään minua salin puolelle. Valmistamani jouluateria oli kuulemma miellytänyt vieraita niin paljon, että minua haluttiin henkilökohtaisesti kiittää. Kun seurueelle selvisi, että kauhan varressa olikin vaikuttanut nainen, sen miesjäsenet kerääntyivät ympärilleni ja lauloivat serenadin “Hän kulkevi kuin yli kukkien”. Tällaista kiitosta ei kohdalleni ollut sattunut aiemmin, joten menin sanattomaksi, varsinkin, kun tenorit syöksyivät halaamaan minua vielä laulun viimeisten sointujen kaikuessa.
Laulajat kysyivät, mihin aikaan pääsisin töistä, vastasin työvuoroni oikeastaan jo päättyneen ja olleeni vain järjestelemässä keittiötä huomiselle aamuvuorolaiselle. Se ei tarkalleen ottaen pitänyt paikkaansa, mutta pakkoko sitä koko ajan on ihan totta puhua. Miehet ilmiselvästi vinkkasivat jotain toisilleen, mutta päästivät minut palaamaan keittiöön.

Saatuani työni valmiiksi poistuin sasmalla ovenavauksella Jaanan kanssa takaovesta kadulle, jossa kolme äskeistä lauluveikkoa seisoi pähkäilemässä, mitä seuraavaksi. He olivat aika juovuksissa ja innostuivat kovasti meidät nähdessään. Yksi kaivoi taskustaan pullollisen hyvälaatuista konjakkia ja pulloa ryhdyttiin kierrättämään ringissä. Meillekin tarjottiin, emmekä raskaan työpäivän päätteeksi oikein viitsineet kieltäytyäkään. Konjakki lämmitti talvisessa viimassa mukavasti ja oikeastaan ennen kuin olin kunnolla tajunnutkaan, mitä oli tapahtumassa, istuin Jaanan ja kolmen vieraan miehen kanssa taksissa matkalla kohti Pellinkiä, jossa yksi tyypeistä, Ari, sanoi kesämökkinsä sijaitsevan. Muutkin lauluveikot esittäytyivät, he olivat Mikko ja Makke. Kaverusten yhdistävä tekijä oli saman työpaikan lisäksi kuoro, mikä selitti toverusten lauluinnon. Taksia ajoi keski-ikäinen nainen, joka ei osallistunut keskusteluun.

Tie Porvoosta Pellinkiin on aika huonokuntoinen ja kaiken huipuksi Tirmossa on lossi. Sen kippari jouduttiin potkimaan ylös uniltaan rannassa olevasta vahtikopista. Konjakki oli tässä vaiheessa jo loppunut ja herraseurueemme astui riviin laiturille keventäytymään.
Lossimatka oli lyhyt ja varsin nopeasti oltiinkin Karin mökillä. Pihassa oli tyhjä koirankoppi ja vanhanmallinen Mersu, jota Ari kertoi ajavansa joskus kesäisin, jotta museorekisteröinti pysyisi voimassa. Ari sanoi kuskinkin voivan liittyä seuraamme, mutta kuski katsoi kuitenkin ilmeisesti viisaammaksi jatkaa raskasta työtään. Siihenkin hän tosin vaikutti aika kyllästyneeltä.
Menimme sisälle mökkiin, tai talohan se oikeastaan oli, sillä siellä ei ollut tippaakaan kylmä eikä ilmakaan ollut ummentunut, kuten yleensä kesämökeillä tähän aikaan vuodesta.
Ari nouti kellarista kaksi pulloa Hennesyä ja arveli niillä päästävän jatkoon. Makke otti minut tiukkaan syleilyynsä ja kaatoi suuni täyteen konjakkia pitäen minua samalla nenästä kiinni, jolloin olin pakotettu nielemään suuni sisältö. En ole koskaan ollut mikään suuri konjakin ystävä, mutta nyt se hoiti tarkoiteuksensa ja maistui jopa hyvltä.

Kysyin, pääsisikö saunaan, rankan työpäivän jälkeen alkoi ramaista*. Ari innostui ajatuksesta ja sanoi saunan lämpiävän hetkessä, sillä siellä oli jatkuvalämmitteinen kiuas. Pelkkä luukun avaaminen tarjoaisi löylyt melkein silmänräpäyksessä.
Jaana ja kuskikin päättivät lähteä saunaan. Istuimme hetken löylyissä hiljaa antaen rasitusten jäädä ovien taakse, kunnes pojat -tosin ainakin minusta täysin odotetusti- liittyivät seuraamme. Ylälauteelle minun ja Jaanan väliin tunkeneella Mikolla oli mukanaan konjakkipullon jämät, joista tarjoiltiin huikkaa meillekin. Mikko selitti konjakin ja saunan olevan lyömätön yhdistelmä, sen oli sanonut jo Mika Waltari komisario Palmun välityksellä. Kieltämättä se oli minullekin uusi, tietyllä lailla jopa tyrmäävä, yhdistelmä.
Mikolla oli varsin kookas kalu ja hän selvästi osoitti kiinnostusta meitä, siis varmaan sekä minua että Jaanaa, kohtaan. Kun Makke paiskasi ison napollisen vettä kiukaalle, jatkuvalämmitteinen ärähti sen verran tuimasti, että saunasta pakenivat kaikki muut paitsi hän ja Ari. Ulkoterassilla pikkupakkasessa Mikonkin kalu vetäytyi takaisin normaalimittoihinsa, jotka eivät nekään olleet ihan vaatimattomat.

Menimme takaisin sisään. Heti pukuhuoneeseen päästyämme Jaana odottamatta painautui selkääni vasten, kiersi toisen kätensä rinnoilleni ja toisen jalkoväliini. Työuupumus ei ole koskaan kuulunut heikkouksiini, joten vastasin hänen hellyydenosoituksiinsa kääntymällä ympäri ja koskettamalla hänen kostunutta vulvaansa. Mikko seurasi silmä tarkkana tekemisiämme ja alkoi pikkuhiljaa runkata. Tästä ainakin minä innostuin niin, että panin koko oikean käteni Jaanan pimpsalle, hieroin peukalolla ja etusormella klitorista ja annoin muiden kaivaa aarretta syvemmältä. Jaana voihki ja Mikkokin näytti olevan tulossa. Vinkkasin Mikkoa lähemmäs ja otin hänen sladdinsa suuhuni. Annos täytti tajuntani samalla hetkellä, kun Jaana laukesi.
Levittäydyin lattialle, siinä oli jonkun eläimen nahasta tehty talja. Mikko kumartui nuolemaan pimppiäni ja Jaana istui hajareisin kaulalleni, jotta saatoin nuolla häntä. Uusi kiihtyminen tapahtui nopeasti ja yhtäkkiä huomasin neljännenkin hahmon liittyvän joukkoome. Koska makasin selälläni, en tunnistanut , oliko tulija Ari vai Makke, mutta suorana sojottavan siittimen tunkeutumisen Jaanan suuhun kyllä huomasin kuin myös hikisten, karvaisten jalkojen tulemisen pääni molemmille puolille.
Laukesin Mikon nuolemisesta ja huomasin hänen olevan nousemassa ”ylemmäs”. Mikollakin oli taas täysi seisokki ja minulla konjamiinin jäljiltä jano, yhdistelmänähän sellainen olisi mitä sopivin. Niinpä nousin istuma-asentoon ja näin lähietäisyydeltä, miten Mikko työnsi laitteensa Jaanan jalkojen välistä, aivan pimpin karvoja hipoen, kohti suutani. Ihan tavallinen pippeli ei olisi muuten ylettänytkään, mutta hänen ”Porvoon mitallaan” ei tällaisia ongelmia ollut…
Mikko oli työntänyt taas pari sormeaan sisääni ja nappasin iloisesti hänen kalunsa poskeeni nakertaen samalla hieman Jaanan karvoja. Yläpuolellani oleva, Jaanan suuhun keskittynyt miekkonen oli ilmeisestikin Makke, koska kauempaa kuului Arin ääni, jossa huhuiltiin, miksemme tulleet yöpalalle. Mikko vastasi meillä olevan juuri nyt muuta tekemistä. Välittömästi sen jälkeen laukesimme kaikki neljä…

Ihana spermanmaku suussani palasin saunaan. Jaana, Mikko ja Makkekin seurasivat. Makke varoitti jatkuvalämmitteisen kiukaan vaaroista, se kuulemma potkaisisi aika lujaa. Emme pitäneet kiirettä saunomisen emmekä peseytymisen kanssa.

Palattuamme tuvan puolelle Ari oli jo kattanut yöpalaa ja avannut uuden konjakkipullon. Arin ihmetellessä, mihin Mikko ja Makke olivat jääneet, Mikko selitti heidän suorittaneet äänenhuollollisia tehtäviä. Muuan kuuluisa kuoronjohtaja, Pyssy Turunen, oli aikanaan sanonut tenorien pystyvän parhaiten pitämään huolta äänensä soinnista harjoittamalla aktiivista seksielämää. Bassoille oli suositeltu vain viinanjuontia, joten stemmajako oli mennyt ihan oikein, koska Ari oli basso…