Oliko Jeesus Buddhisti?

evankeliumit uudestaan, ja lue myös varhaiskristillinen mutta apokryfinen Tuomaan evankeliumi. Voit yllättyä.

http://www.nic.fi/~jhakwe/okkultti/kirjasto/tuomev.htm

3: Jeesus sanoi, "Jos teidän johtajanne sanovat teille, ’Katso, (Isän) valtakunta on taivaalla,’ silloin taivaan linnut ovat teitä arvokkaampia. Jos he sanovat teille, ’Se on meressä,’ silloin kalat ovat teitä arvokkaampia. Ennemmin valtakunta on teissä ja teidän ulkopuolellanne. Kun te tunnette itsenne, te tulette tunnetuiksi, ja ymmärrätte, että olette elävän Jumalan lapsia. Mutta jos te ette tunne itseänne, silloin te elätte köyhyydessä, ja te olette köyhyys."

22. Jeesus näki lapsia, joita imetettiin. Hän sanoi opetuslapsilleen, "Nämä imevät lapset ovat kuin ne, jotka astuvat sisälle valtakuntaan." He sanoivat hänelle, "Astummeko siis valtakuntaan sisälle lapsina?" Jeesus sanoi heille, "Kun teette kahdesta yhden, ja kun teette ulkopuolen sisäpuoleksi ja sisäpuolen ulkopuoleksi, ja yläpuolen kuin alapuoli, ja kun teette miehen ja naisen yhdeksi, niin ettei mies ole mies eikä nainen nainen, kun laitatte silmänne, kätenne ja jalkanne niille paikoille, mihin ne kuuluvat, kuvan kuvalle varattuun paikkaan, silloin te astutte sisälle [valtakuntaan]."

113. Hänen opetuslapsensa sanoivat hänelle, "Milloin valtakunta tulee?" "Se ei tule odottamalla sen tuloa. Ei sanota ’katso, täällä!’ tai ’katso, tuolla!’. Ennemmin valtakunta levitetään maan päälle, eivätkä ihmiset näe sitä."

Kun teksti on tuollaista, ei ole ihmekään, että evankeliumi on jätetty Raamatun kaanonin ulkopuolelle, sillä se ei ole lainkaan sellaista, mitä myöhempien aikojen vallantavoittelijat ja tuomiopäivänjulistajat tahtoisivat sen olevan...

[Enkä yllättyisi oikeastaan lainkaan, jos tuleva Maitreya Buddha syntyisi Daavidin sukuun...]

satuin jostain syystä tälle palstalle,ja uskon että Jeesus haluaisi sanoa teille tämän:

evank.Matt.7:15 Varokaa vääriä profeettoja.He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa,mutta sisältä he ovat raatelevia susia.

evank.Joh.6:35 Jeesus sanoi,minä olen elämän leipä.joka tulee minun luokseni,ei enää koskaan ole nälissään ja joka uskoo minuun,ei enää koskaan ole janoisaan

efes.2:8-9 Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon.Pelastus ei ole lähtöisin teistä,vaan se on Jumalan lahja.
Se ei perustu ihmisen tekoihin,jottei kukaan voisi ylpeillä.

Kaikella rakkaudella kehoitan teitä ottamaan vastaan Jeesuksen sydämeenne asumaan ja kääntymään pois stnan valheelisista verkoista,jotta Jeesus saisi valmistaa sijaa teillekin taivaassa,rauhan maassa.

Jeesuksen oma kirjoitti:

satuin jostain syystä tälle palstalle,ja uskon että Jeesus haluaisi sanoa teille tämän:

evank.Matt.7:15 Varokaa vääriä profeettoja.He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa,mutta sisältä he ovat raatelevia susia.

evank.Joh.6:35 Jeesus sanoi,minä olen elämän leipä.joka tulee minun luokseni,ei enää koskaan ole nälissään ja joka uskoo minuun,ei enää koskaan ole janoisaan

efes.2:8-9 Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon.Pelastus ei ole lähtöisin teistä,vaan se on Jumalan lahja.
Se ei perustu ihmisen tekoihin,jottei kukaan voisi ylpeillä.

Kaikella rakkaudella kehoitan teitä ottamaan vastaan Jeesuksen sydämeenne asumaan ja kääntymään pois stnan valheelisista verkoista,jotta Jeesus saisi valmistaa sijaa teillekin taivaassa,rauhan maassa.

Kannattaa lukea Paavalin kirjeiden ohella evankeliumeja ja myös varhaiskristillistä apokryfistä kirjallisuutta, kuten jo mainitsemani Tuomaan evankeliumi.

Siddharta Gotama Buddha oli pikemminkin filosofi kuin profeetta, ja jos kristillinen maailma on kyennyt hyväksymään sellaiset pakanalliset filosofit kuin Aristoteleen ja Platonin, niin miksei sitten Siddharta Gotamaa?

Loppujen lopuksi sekä kristillisyydessä että buddhalaisuudessa on hyvin voimakas meditoinnin perinne, ja buddhalaisuudessa ja kristillisyydessä on lopultakin paljon enemmän yhteistä kuin eroja.

... kirjoitti:

Kannattaa lukea Paavalin kirjeiden ohella evankeliumeja ja myös varhaiskristillistä apokryfistä kirjallisuutta, kuten jo mainitsemani Tuomaan evankeliumi.

Siddharta Gotama Buddha oli pikemminkin filosofi kuin profeetta, ja jos kristillinen maailma on kyennyt hyväksymään sellaiset pakanalliset filosofit kuin Aristoteleen ja Platonin, niin miksei sitten Siddharta Gotamaa?

Loppujen lopuksi sekä kristillisyydessä että buddhalaisuudessa on hyvin voimakas meditoinnin perinne, ja buddhalaisuudessa ja kristillisyydessä on lopultakin paljon enemmän yhteistä kuin eroja.

Tottakai kristillinen (=länsimainen) maailma hyväksyy Siddhartan filosifina siinä missä Aristoteleen tai Platonin. Eihän se ole mikään ongelma. Mutta hänen/heidän filosofiansa ei ole uskontoa, ne eivät ole Jumalan sanaa, kuten Jeesuksen puheet ovat. Siinä on vissi ero, eikä kannata sekoitella käsitteitä.

ei ole usko kirjoitti:

Tottakai kristillinen (=länsimainen) maailma hyväksyy Siddhartan filosifina siinä missä Aristoteleen tai Platonin. Eihän se ole mikään ongelma. Mutta hänen/heidän filosofiansa ei ole uskontoa, ne eivät ole Jumalan sanaa, kuten Jeesuksen puheet ovat. Siinä on vissi ero, eikä kannata sekoitella käsitteitä.

> Mutta hänen/heidän filosofiansa ei ole
> uskontoa, ne eivät ole Jumalan sanaa, kuten
> Jeesuksen puheet ovat. Siinä on vissi ero,
> eikä kannata sekoitella käsitteitä.

Totta, ja juuri se onkin noiden filosofioiden hyvä puoli: mahdollisuus kyseenalaistaa kaikki -- sokean uskon sijaan. Se sopii siis kriittisille ihmisille, jotka eivät halua uskoa pelkästään uskon vuoksi. Lisäksi buddhalaisuudessa on valtava määrä käytännön harjoitusmenetelmiä, joiden avulla ilmiöiden todellinen luonto voidaan tavoittaa.

Keskeinen ero kristinuskon ja buddhalaisuuden välillä on seuraava: kristitty ei harjoituksen lopputuloksena tule jumalaksi (tai jeesukseksi tai paratiisiksi, tms.), kun taas dharman harjoittaja tulee harjoituksen väistämättömänä lopputuloksena buddhaksi eli kaikkitietäväksi iloksi ja rakastavaksi toiminnaksi. (Itse asiassa harjoittaja vain löytää tämän todellisen, ajattoman luontonsa.)

Onneksi... kirjoitti:

> Mutta hänen/heidän filosofiansa ei ole
> uskontoa, ne eivät ole Jumalan sanaa, kuten
> Jeesuksen puheet ovat. Siinä on vissi ero,
> eikä kannata sekoitella käsitteitä.

Totta, ja juuri se onkin noiden filosofioiden hyvä puoli: mahdollisuus kyseenalaistaa kaikki -- sokean uskon sijaan. Se sopii siis kriittisille ihmisille, jotka eivät halua uskoa pelkästään uskon vuoksi. Lisäksi buddhalaisuudessa on valtava määrä käytännön harjoitusmenetelmiä, joiden avulla ilmiöiden todellinen luonto voidaan tavoittaa.

Keskeinen ero kristinuskon ja buddhalaisuuden välillä on seuraava: kristitty ei harjoituksen lopputuloksena tule jumalaksi (tai jeesukseksi tai paratiisiksi, tms.), kun taas dharman harjoittaja tulee harjoituksen väistämättömänä lopputuloksena buddhaksi eli kaikkitietäväksi iloksi ja rakastavaksi toiminnaksi. (Itse asiassa harjoittaja vain löytää tämän todellisen, ajattoman luontonsa.)

Eikö rakkaus ole lopultakin se, mitä meiltä kaikilta odotetaan ja oletetaan?

Entäpä, jos kristitty tulee oman oppinsa mukaisesti rukouksen, meditoinnin, laupeudentöiden ja rakkauden kautta onnelliseksi, kaikkiteiteäväksi iloksi ja rakastavaksi toiminnaksi, niin onko hän tällöin harjoittanut dharmaa tietämättään?

... kirjoitti:

Eikö rakkaus ole lopultakin se, mitä meiltä kaikilta odotetaan ja oletetaan?

Entäpä, jos kristitty tulee oman oppinsa mukaisesti rukouksen, meditoinnin, laupeudentöiden ja rakkauden kautta onnelliseksi, kaikkiteiteäväksi iloksi ja rakastavaksi toiminnaksi, niin onko hän tällöin harjoittanut dharmaa tietämättään?

>Eikö rakkaus ole lopultakin se, mitä meiltä
>kaikilta odotetaan ja oletetaan?

Kuka odottaa ja olettaa? Buddhalaisuuden mukaan tuollaista subjektia ei voi löytää.

>Entäpä, jos kristitty tulee oman oppinsa
>mukaisesti rukouksen, meditoinnin,
>laupeudentöiden ja rakkauden kautta
>onnelliseksi, kaikkiteiteäväksi iloksi ja
>rakastavaksi toiminnaksi, niin onko hän tällöin
>harjoittanut dharmaa tietämättään?

Kyllä, kaikki vähäinenkin onnellisuus on peräisin dharmasta. "Dharma" on sinänsä vain sana. Mutta on huomattava, että kristinuskossa ei ole tuolla tavoin määriteltyä päämäärää, ellei Jeesuksen puheita tulkitse metaforiseksi kuvaukseksi mielen luonnosta (dharmakaya = jumala; sambhogakaya = pyhä henki; nirmanakaya = "poika", keho joka ilmentää myötätuntoista toimintaa; "kirkkaus" = "mielen kirkkaus" jne. Nämä kaikki ovat vailla itsenäistä olemassaoloa.

Onneksi... kirjoitti:

>Eikö rakkaus ole lopultakin se, mitä meiltä
>kaikilta odotetaan ja oletetaan?

Kuka odottaa ja olettaa? Buddhalaisuuden mukaan tuollaista subjektia ei voi löytää.

>Entäpä, jos kristitty tulee oman oppinsa
>mukaisesti rukouksen, meditoinnin,
>laupeudentöiden ja rakkauden kautta
>onnelliseksi, kaikkiteiteäväksi iloksi ja
>rakastavaksi toiminnaksi, niin onko hän tällöin
>harjoittanut dharmaa tietämättään?

Kyllä, kaikki vähäinenkin onnellisuus on peräisin dharmasta. "Dharma" on sinänsä vain sana. Mutta on huomattava, että kristinuskossa ei ole tuolla tavoin määriteltyä päämäärää, ellei Jeesuksen puheita tulkitse metaforiseksi kuvaukseksi mielen luonnosta (dharmakaya = jumala; sambhogakaya = pyhä henki; nirmanakaya = "poika", keho joka ilmentää myötätuntoista toimintaa; "kirkkaus" = "mielen kirkkaus" jne. Nämä kaikki ovat vailla itsenäistä olemassaoloa.

Mutta älkää hyvät ihmiset sekoittako rukousta ja meditointia keskenään!!!!
Ja harjoitteluilla ei pelastu Taivaan kotiin,sinne on vain yksi tie,Jeesus Kristus,syntien lunastaja.

vaikka päälläseisontaa kirjoitti:

Mutta älkää hyvät ihmiset sekoittako rukousta ja meditointia keskenään!!!!
Ja harjoitteluilla ei pelastu Taivaan kotiin,sinne on vain yksi tie,Jeesus Kristus,syntien lunastaja.

> Mutta älkää hyvät ihmiset sekoittako rukousta
> ja meditointia keskenään!!!!

Ei todellakaan sekoiteta. Mutta jos rukous on keskittynyttä, on mahdollista, että sen johdosta ilmenee joitakin ohimeneviä "epätavallisia uskonnollisia" kokemuksia, joita monet kokemukselliset kristityt pitävät arvossa ja joille annetaan kaiken maailman tulkintoja. Buddhalaisuuden näkökulmasta kiinostavaa eivät kuitenkaan ole kokemukset, jumalat, saatanat, taivaat helvetit ja sen sellaiset, vaan se, mikä kokee noita ohimeneviä asioita.

> Ja harjoitteluilla ei pelastu Taivaan
> kotiin,sinne on vain yksi tie,Jeesus
> Kristus,syntien lunastaja.

Onneksi... Sillä buddhalaisuudessa ei haluta päätyä "Taivaan kotiin", vaan ymmärtää ilmiöiden luonto ja sitä kautta löytää katoamaton onnen lähde. "Taivaan kodin" perusongelma on se, että se ei ole luotettava "paikka". Sieltä voi milloin tahansa tipahtaa alas, kuten Aatamin ja Eevan esimerkki osoittaa. Buddhalaisuudessa ollaan kiinnostuneita pysyvistä arvoista.

vaikka päälläseisontaa kirjoitti:

Mutta älkää hyvät ihmiset sekoittako rukousta ja meditointia keskenään!!!!
Ja harjoitteluilla ei pelastu Taivaan kotiin,sinne on vain yksi tie,Jeesus Kristus,syntien lunastaja.

Jollet satu tietämään, niin kristinuskossa, varsinkin ortodoksisuudessa, on hyvin voimakas meditoinnin perinne - joskaan ei yhtä intensiivinen kuin buddhalaisuudessa.

Molemmat ovat tärkeitä. Rukous on puhetta Jumalalle, meditointi hänen kuuntelemistaan.

Mutta mitä luulet Jumalan ajattelevan, jos vain puhut, puhut ja puhut Hänelle, muttet suostu kuuntelemaan Häntä?

Onneksi... kirjoitti:

> Mutta älkää hyvät ihmiset sekoittako rukousta
> ja meditointia keskenään!!!!

Ei todellakaan sekoiteta. Mutta jos rukous on keskittynyttä, on mahdollista, että sen johdosta ilmenee joitakin ohimeneviä "epätavallisia uskonnollisia" kokemuksia, joita monet kokemukselliset kristityt pitävät arvossa ja joille annetaan kaiken maailman tulkintoja. Buddhalaisuuden näkökulmasta kiinostavaa eivät kuitenkaan ole kokemukset, jumalat, saatanat, taivaat helvetit ja sen sellaiset, vaan se, mikä kokee noita ohimeneviä asioita.

> Ja harjoitteluilla ei pelastu Taivaan
> kotiin,sinne on vain yksi tie,Jeesus
> Kristus,syntien lunastaja.

Onneksi... Sillä buddhalaisuudessa ei haluta päätyä "Taivaan kotiin", vaan ymmärtää ilmiöiden luonto ja sitä kautta löytää katoamaton onnen lähde. "Taivaan kodin" perusongelma on se, että se ei ole luotettava "paikka". Sieltä voi milloin tahansa tipahtaa alas, kuten Aatamin ja Eevan esimerkki osoittaa. Buddhalaisuudessa ollaan kiinnostuneita pysyvistä arvoista.

Tässä asiassa olen eri mieltä teidän molempien kanssa, ja pohjaan mielipiteeni omakohtaiseen kokemukseeni. Olen ollut kerran jo kliinisesti kuollut ja minut on elvytetty. Siinä välillä kuitenkin sain kokea jotain hyvin järisyttävää.

Ensiksi todettakoon, että Jumala _on_ olemassa. Tältäosin mahayana on oikeassa ja hinayana väärässä. Toiseksi todettakoon, että hän on _yhteinen_ kaikille uskonnoille. Kenelläkään uskonnolla ei ole monopolioikeutta Jumalaan. Kolmanneksi todettakoon, että me jokainen olemme osa Jumalaa itseään ja olemme kaikki samaa substanssia, ja meillä on jokaisella tietoisuus ja identiteetti. Sekä buddhalaisuus että kristinusko ovat molemmat oikeassa sen osalta, että ego on kuolevainen, pysymätön ja tuhoutuva, ja materiaalisessa maailmassa ei ole mitään pysyvää.

Mutta se, mikä meillä todella on tässä maailmassa tavoitteenamme, on oppia, kokea ja kasvaa Taivaan Kotia varten, sillä se on se paikka, josta olemme tänne lähteneet ja jonne lopuksi palaamme, ja joka todellakin on katoamattoman onnen lähde. Sillä siellä me kaikki pääsemme kytkeytymään kaikkitietävyyteen ja rajattomaan rakkauteen - tuonpuoleisessa ei myöskään ole lainkaan aikaa, vaan se todella on iäisyys tai ikuisuus - menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus ovat kaikki samanaikaisesti läsnä.

Olemme täällä vapaaehtoisina ja tipahdimme kotoamme pois vapaaehtoisesti, "lankesimme syntiin", jotta todella oppisimme kantapään kautta oikean ja väärän, hyvän ja pahan, kokisimme rakkautta, antaisimme ja saisimme rakkautta, oppisimme kultaisen säännön merkityksen ja todella ymmärtäisimme, mistä tässä kaikessa on kysymys. Meille kaupan päälle annettiin vielä tehtäväksi löytää itse tiemme takaisin kotiin. Mutta koska jokainen olemme osa Jumalaa, löydämme myös takaisin - ennemmin tai myöhemmin.

... kirjoitti:

Tässä asiassa olen eri mieltä teidän molempien kanssa, ja pohjaan mielipiteeni omakohtaiseen kokemukseeni. Olen ollut kerran jo kliinisesti kuollut ja minut on elvytetty. Siinä välillä kuitenkin sain kokea jotain hyvin järisyttävää.

Ensiksi todettakoon, että Jumala _on_ olemassa. Tältäosin mahayana on oikeassa ja hinayana väärässä. Toiseksi todettakoon, että hän on _yhteinen_ kaikille uskonnoille. Kenelläkään uskonnolla ei ole monopolioikeutta Jumalaan. Kolmanneksi todettakoon, että me jokainen olemme osa Jumalaa itseään ja olemme kaikki samaa substanssia, ja meillä on jokaisella tietoisuus ja identiteetti. Sekä buddhalaisuus että kristinusko ovat molemmat oikeassa sen osalta, että ego on kuolevainen, pysymätön ja tuhoutuva, ja materiaalisessa maailmassa ei ole mitään pysyvää.

Mutta se, mikä meillä todella on tässä maailmassa tavoitteenamme, on oppia, kokea ja kasvaa Taivaan Kotia varten, sillä se on se paikka, josta olemme tänne lähteneet ja jonne lopuksi palaamme, ja joka todellakin on katoamattoman onnen lähde. Sillä siellä me kaikki pääsemme kytkeytymään kaikkitietävyyteen ja rajattomaan rakkauteen - tuonpuoleisessa ei myöskään ole lainkaan aikaa, vaan se todella on iäisyys tai ikuisuus - menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus ovat kaikki samanaikaisesti läsnä.

Olemme täällä vapaaehtoisina ja tipahdimme kotoamme pois vapaaehtoisesti, "lankesimme syntiin", jotta todella oppisimme kantapään kautta oikean ja väärän, hyvän ja pahan, kokisimme rakkautta, antaisimme ja saisimme rakkautta, oppisimme kultaisen säännön merkityksen ja todella ymmärtäisimme, mistä tässä kaikessa on kysymys. Meille kaupan päälle annettiin vielä tehtäväksi löytää itse tiemme takaisin kotiin. Mutta koska jokainen olemme osa Jumalaa, löydämme myös takaisin - ennemmin tai myöhemmin.

>Ensiksi todettakoon, että Jumala _on_ olemassa.
>Tältäosin mahayana on oikeassa ja hinayana
>väärässä.

Ei, vaan tältä osin sinä olet erehtynyt. Missään buddhalaisuuden muodossa ei hyväksytä jumalan olemassaoloa. Hinayanassa uskotaan atomeihin, mahayanassa osoitetaan, että atomit eivät ole todellisia, koska ne voi jakaa aina pienempiin ja pienempiin osiin. Tässä on eräs keskeinen ero hiyananan ja mahayanan välillä. Kun buddhalaisuudessa puhutaan jumalista, se viittaa tiettyihin ohimeneviin pitkäaikaisiin mielentiloihin, joista lopulta lankeaa alas helvetintiloihin, haamuksi, eläimeksi tai ihmiseksi -- karmasta riippuen.

>Toiseksi todettakoon, että hän on _yhteinen_
>kaikille uskonnoille. Kenelläkään uskonnolla ei
>ole monopolioikeutta Jumalaan.

Mutta onneksi buddhalaisuudessa ei olla kiinnostuneita tuollaisista jumalista. Heille toivotaan kaikkea hyvää, vapautumista kärsimyksestä, ja toivotaan, että he kiinnostuisivat henkisestä harjoittamisesta.

>Kolmanneksi todettakoon, että me jokainen
>olemme osa Jumalaa itseään ja olemme kaikki
>samaa substanssia, ja meillä on jokaisella
>tietoisuus ja identiteetti.

Sorry, mutta noiden kaikkien kolmen -- jumalan, tietoisuuden ja identiteetin -- olemassaolo kumotaan siististi buddhalaisuuden madhyamaka-filosofiassa. Lue esim.

http://www.amazon.com/gp/product/0195093364/sr=8-1/qid=1154934738/ref=pd_bbs_1/103-2952250-6150224?ie=UTF8

Mitään pysyvää substanssia ei voi löytää -- ei ulkoa eikä sisältä eikä välistä.

>Sekä buddhalaisuus että kristinusko ovat
>molemmat oikeassa sen osalta, että ego on
>kuolevainen, pysymätön ja tuhoutuva, ja
>materiaalisessa maailmassa ei ole mitään
>pysyvää.

Ei, tuo ei ole buddhalaisuuden näkemys. Buddhalaisuuden mukaan ego on syntymätön, sillä mitään egoa ei ole koskaan ollut olemassakaan: se on illuusiota. Niinpä ego ei voi kuolla, koska egoa ei ole olemassa. Mutta harha egosta jatkuu kuoleman jälkeen, kunnes mielen todellinen luonto tavoitetaan. Ja tuo harha johtaa harhanomaisiin kärsimyksiin.

>Mutta se, mikä meillä todella on tässä
>maailmassa tavoitteenamme, on oppia, kokea ja
>kasvaa Taivaan Kotia varten, sillä se on se
>paikka, josta olemme tänne lähteneet ja jonne
>lopuksi palaamme, ja joka todellakin on
>katoamattoman onnen lähde.

Buddhalaiset eivät halua mennä tuonne. Sitä paitsi, miksi läksit sieltä, jos olit jo tuossa "katoamattomattomassa onnen lähteessä"? Jos koit aiemmin sen, mutta et koe sitä nyt, olet kadottanut sen, eikä se siis tuo onnen lähde ole katoamaton. Buddhalaisuuden mukaan taas harha egosta on jatkunut aina, eikä sillä ole alkua.

>Sillä siellä me kaikki pääsemme kytkeytymään
>kaikkitietävyyteen ja rajattomaan rakkauteen -
>tuonpuoleisessa ei myöskään ole lainkaan aikaa,
>vaan se todella on iäisyys tai ikuisuus -
>menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus ovat
>kaikki samanaikaisesti läsnä.

"Me"? Oletko sen jälkeen sama jumala kuin se, joka asustelee "Taivaan kodissa" vai eri jumala? Vastaatpa niin tai näin, johtopäätökset tulevat olemaan ristiriitaisia omien väitteidesi kanssa.

Jos harha "itsestä" säilyy tuossakin tilassa, et ole tavoittanut ilmiöiden todellista luontoa. Mutta kuvauksesi ajattomuudesta on kyllä kiinnostava...

>Olemme täällä vapaaehtoisina ja tipahdimme
>kotoamme pois vapaaehtoisesti, "lankesimme
>syntiin", jotta todella oppisimme kantapään
>kautta oikean ja väärän, hyvän ja pahan,
>kokisimme rakkautta, antaisimme ja saisimme
>rakkautta, oppisimme kultaisen säännön
>merkityksen ja todella ymmärtäisimme, mistä
>tässä kaikessa on kysymys. Meille kaupan päälle
>annettiin vielä tehtäväksi löytää itse tiemme
>takaisin kotiin. Mutta koska jokainen olemme
>osa Jumalaa, löydämme myös takaisin - ennemmin
>tai myöhemmin.

Tuo kaikki on ristiriitaista. Voit tipahtaa pois sieltä aina uudestaan ja uudestaan "vapaaehtoisesti". Sitä paitsi, kuka antoi sinulle tehtäväksi löytää tiesi kotiin? Lähditkö todella vapaaehtoisesti vai pakottiko "jumala" sinut lähtemään? Jos pakotti, niin aika erikoinen huumorintaju hänellä on. Mutta kaikkea hyvää kyseiselle jumalalle! Toivon todella, että hän tulisi tolkkuihinsa ja lopettaisi toisten kiusaamisen ja "läksytyksen".

Mutta kristinusko on kaiken kaikkiaan hyvä uskonto. Se ei vain sovi kaikille. Onneksi...

... kirjoitti:

Jollet satu tietämään, niin kristinuskossa, varsinkin ortodoksisuudessa, on hyvin voimakas meditoinnin perinne - joskaan ei yhtä intensiivinen kuin buddhalaisuudessa.

Molemmat ovat tärkeitä. Rukous on puhetta Jumalalle, meditointi hänen kuuntelemistaan.

Mutta mitä luulet Jumalan ajattelevan, jos vain puhut, puhut ja puhut Hänelle, muttet suostu kuuntelemaan Häntä?

>Jollet satu tietämään, niin kristinuskossa,
>varsinkin ortodoksisuudessa, on hyvin voimakas
>meditoinnin perinne - joskaan ei yhtä
>intensiivinen kuin buddhalaisuudessa.

Erot ovat melkoiset. On olemassa pohdiskelevaa mietiskelyä, toiveiden esittämistä. Sitä harjoitetaan myös buddhalaisuudessa, mutta se ei ole varsinaisesti meditaatiota, vaikka tuollaisia osuuksia usein sisältyy meditaatioharjoitukseen. Rakkautta ja myötätuntoa ilmentävien toiveiden -- ja käytännön tekojen -- avulla mieleen istutetaan positiivisia vaikutelmia, mikä edesauttaa viisauden ilmaantumista, mikä puolestaan kannustaa toimimaan yhä myötätuntoisemmin jne.

Karkeasti sanoen, buddhalainen meditaatio jakautuu kahteen tyyppiin: shamathaan eli mielen aloillaan pitämiseen ja tyynnyttämiseen, kunnes tuo tila ilmaantuu täysin luontevasti ja vaivattomasti; vipashyanaan eli suoraan läpäisevään näkemykseen mielen ja ilmiöiden todellisesta luonnosta. Tantrisessa buddhalaisuudessa näitä vastaavat meditaation kyerim- ja dzogrim-vaiheet.

Jeesuksen oma kirjoitti:

satuin jostain syystä tälle palstalle,ja uskon että Jeesus haluaisi sanoa teille tämän:

evank.Matt.7:15 Varokaa vääriä profeettoja.He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa,mutta sisältä he ovat raatelevia susia.

evank.Joh.6:35 Jeesus sanoi,minä olen elämän leipä.joka tulee minun luokseni,ei enää koskaan ole nälissään ja joka uskoo minuun,ei enää koskaan ole janoisaan

efes.2:8-9 Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon.Pelastus ei ole lähtöisin teistä,vaan se on Jumalan lahja.
Se ei perustu ihmisen tekoihin,jottei kukaan voisi ylpeillä.

Kaikella rakkaudella kehoitan teitä ottamaan vastaan Jeesuksen sydämeenne asumaan ja kääntymään pois stnan valheelisista verkoista,jotta Jeesus saisi valmistaa sijaa teillekin taivaassa,rauhan maassa.

"evank.Matt.7:15 Varokaa vääriä profeettoja.He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa,mutta sisältä he ovat raatelevia susia. "

ehkä sinä olet just se väärä!

Onneksi... kirjoitti:

>Ensiksi todettakoon, että Jumala _on_ olemassa.
>Tältäosin mahayana on oikeassa ja hinayana
>väärässä.

Ei, vaan tältä osin sinä olet erehtynyt. Missään buddhalaisuuden muodossa ei hyväksytä jumalan olemassaoloa. Hinayanassa uskotaan atomeihin, mahayanassa osoitetaan, että atomit eivät ole todellisia, koska ne voi jakaa aina pienempiin ja pienempiin osiin. Tässä on eräs keskeinen ero hiyananan ja mahayanan välillä. Kun buddhalaisuudessa puhutaan jumalista, se viittaa tiettyihin ohimeneviin pitkäaikaisiin mielentiloihin, joista lopulta lankeaa alas helvetintiloihin, haamuksi, eläimeksi tai ihmiseksi -- karmasta riippuen.

>Toiseksi todettakoon, että hän on _yhteinen_
>kaikille uskonnoille. Kenelläkään uskonnolla ei
>ole monopolioikeutta Jumalaan.

Mutta onneksi buddhalaisuudessa ei olla kiinnostuneita tuollaisista jumalista. Heille toivotaan kaikkea hyvää, vapautumista kärsimyksestä, ja toivotaan, että he kiinnostuisivat henkisestä harjoittamisesta.

>Kolmanneksi todettakoon, että me jokainen
>olemme osa Jumalaa itseään ja olemme kaikki
>samaa substanssia, ja meillä on jokaisella
>tietoisuus ja identiteetti.

Sorry, mutta noiden kaikkien kolmen -- jumalan, tietoisuuden ja identiteetin -- olemassaolo kumotaan siististi buddhalaisuuden madhyamaka-filosofiassa. Lue esim.

http://www.amazon.com/gp/product/0195093364/sr=8-1/qid=1154934738/ref=pd_bbs_1/103-2952250-6150224?ie=UTF8

Mitään pysyvää substanssia ei voi löytää -- ei ulkoa eikä sisältä eikä välistä.

>Sekä buddhalaisuus että kristinusko ovat
>molemmat oikeassa sen osalta, että ego on
>kuolevainen, pysymätön ja tuhoutuva, ja
>materiaalisessa maailmassa ei ole mitään
>pysyvää.

Ei, tuo ei ole buddhalaisuuden näkemys. Buddhalaisuuden mukaan ego on syntymätön, sillä mitään egoa ei ole koskaan ollut olemassakaan: se on illuusiota. Niinpä ego ei voi kuolla, koska egoa ei ole olemassa. Mutta harha egosta jatkuu kuoleman jälkeen, kunnes mielen todellinen luonto tavoitetaan. Ja tuo harha johtaa harhanomaisiin kärsimyksiin.

>Mutta se, mikä meillä todella on tässä
>maailmassa tavoitteenamme, on oppia, kokea ja
>kasvaa Taivaan Kotia varten, sillä se on se
>paikka, josta olemme tänne lähteneet ja jonne
>lopuksi palaamme, ja joka todellakin on
>katoamattoman onnen lähde.

Buddhalaiset eivät halua mennä tuonne. Sitä paitsi, miksi läksit sieltä, jos olit jo tuossa "katoamattomattomassa onnen lähteessä"? Jos koit aiemmin sen, mutta et koe sitä nyt, olet kadottanut sen, eikä se siis tuo onnen lähde ole katoamaton. Buddhalaisuuden mukaan taas harha egosta on jatkunut aina, eikä sillä ole alkua.

>Sillä siellä me kaikki pääsemme kytkeytymään
>kaikkitietävyyteen ja rajattomaan rakkauteen -
>tuonpuoleisessa ei myöskään ole lainkaan aikaa,
>vaan se todella on iäisyys tai ikuisuus -
>menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus ovat
>kaikki samanaikaisesti läsnä.

"Me"? Oletko sen jälkeen sama jumala kuin se, joka asustelee "Taivaan kodissa" vai eri jumala? Vastaatpa niin tai näin, johtopäätökset tulevat olemaan ristiriitaisia omien väitteidesi kanssa.

Jos harha "itsestä" säilyy tuossakin tilassa, et ole tavoittanut ilmiöiden todellista luontoa. Mutta kuvauksesi ajattomuudesta on kyllä kiinnostava...

>Olemme täällä vapaaehtoisina ja tipahdimme
>kotoamme pois vapaaehtoisesti, "lankesimme
>syntiin", jotta todella oppisimme kantapään
>kautta oikean ja väärän, hyvän ja pahan,
>kokisimme rakkautta, antaisimme ja saisimme
>rakkautta, oppisimme kultaisen säännön
>merkityksen ja todella ymmärtäisimme, mistä
>tässä kaikessa on kysymys. Meille kaupan päälle
>annettiin vielä tehtäväksi löytää itse tiemme
>takaisin kotiin. Mutta koska jokainen olemme
>osa Jumalaa, löydämme myös takaisin - ennemmin
>tai myöhemmin.

Tuo kaikki on ristiriitaista. Voit tipahtaa pois sieltä aina uudestaan ja uudestaan "vapaaehtoisesti". Sitä paitsi, kuka antoi sinulle tehtäväksi löytää tiesi kotiin? Lähditkö todella vapaaehtoisesti vai pakottiko "jumala" sinut lähtemään? Jos pakotti, niin aika erikoinen huumorintaju hänellä on. Mutta kaikkea hyvää kyseiselle jumalalle! Toivon todella, että hän tulisi tolkkuihinsa ja lopettaisi toisten kiusaamisen ja "läksytyksen".

Mutta kristinusko on kaiken kaikkiaan hyvä uskonto. Se ei vain sovi kaikille. Onneksi...

hih, noin kolmasosa vastaajista, kenelle kerron kokemuksestani kuolemasta, ei usko sanaakaan, toinen pitää minua harhaisena tai sekopäänä, ja kolmasosa pitää minua Saatanan riivaamana.

Mutta asiaan:

>>Ei, vaan tältä osin sinä olet erehtynyt. Missään buddhalaisuuden muodossa ei hyväksytä jumalan olemassaoloa.> Hinayanassa uskotaan atomeihin, mahayanassa osoitetaan, että atomit eivät ole todellisia, koska ne voi jakaa aina pienempiin ja pienempiin osiin. >Tässä on eräs keskeinen ero hiyananan ja mahayanan välillä. Kun buddhalaisuudessa puhutaan jumalista, se viittaa tiettyihin ohimeneviin pitkäaikaisiin mielentiloihin, joista lopulta lankeaa alas helvetintiloihin, haamuksi, eläimeksi tai ihmiseksi -- karmasta riippuen.>Sorry, mutta noiden kaikkien kolmen -- jumalan, tietoisuuden ja identiteetin -- olemassaolo kumotaan siististi buddhalaisuuden madhyamaka-filosofiassa. Lue esim.

http://www.amazon.com/gp/product/0195093364/sr=8-1/qid=1154934738/ref=pd_bbs_1/103-2952250-6150224?ie=UTF8>Mitään pysyvää substanssia ei voi löytää -- ei ulkoa eikä sisältä eikä välistä>Ei, tuo ei ole buddhalaisuuden näkemys. Buddhalaisuuden mukaan ego on syntymätön, sillä mitään egoa ei ole koskaan ollut olemassakaan: se on illuusiota.> Niinpä ego ei voi kuolla, koska egoa ei ole olemassa. Mutta harha egosta jatkuu kuoleman jälkeen, kunnes mielen todellinen luonto tavoitetaan. >Buddhalaiset eivät halua mennä tuonne.>"Me"? Oletko sen jälkeen sama jumala kuin se, joka asustelee "Taivaan kodissa" vai eri jumala? Vastaatpa niin tai näin, johtopäätökset tulevat olemaan ristiriitaisia omien väitteidesi kanssa.>Jos harha "itsestä" säilyy tuossakin tilassa, et ole tavoittanut ilmiöiden todellista luontoa. Mutta kuvauksesi ajattomuudesta on kyllä kiinnostava...

... kirjoitti:

Jollet satu tietämään, niin kristinuskossa, varsinkin ortodoksisuudessa, on hyvin voimakas meditoinnin perinne - joskaan ei yhtä intensiivinen kuin buddhalaisuudessa.

Molemmat ovat tärkeitä. Rukous on puhetta Jumalalle, meditointi hänen kuuntelemistaan.

Mutta mitä luulet Jumalan ajattelevan, jos vain puhut, puhut ja puhut Hänelle, muttet suostu kuuntelemaan Häntä?

Näytä sormella jumala.Tai paljasta(t) typeryytesi

emilio kirjoitti:

"evank.Matt.7:15 Varokaa vääriä profeettoja.He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa,mutta sisältä he ovat raatelevia susia. "

ehkä sinä olet just se väärä!

meitä.

..jumala.. kirjoitti:

Näytä sormella jumala.Tai paljasta(t) typeryytesi

esittelet meille äänen, joka syntyy siitä, kun yhtä kättä lyödään vastakkain.

... kirjoitti:

esittelet meille äänen, joka syntyy siitä, kun yhtä kättä lyödään vastakkain.

Puistossa on patsas jonka käteen voi lyödä yhdella kädellä.

..jumala.. kirjoitti:

Näytä sormella jumala.Tai paljasta(t) typeryytesi

"tyhjyyskin" on täynnä Krishnaa!

Jeesuksesta: Tämä on minun rakas poikani johon olen mieltynyt. Näin Krishna tunnustaa Jeesuksessa olevan osa Häntä, Korkeinta Herraa.