Tämä nyt on vähän hassuhkoa mutta olen ollut sinkkuna nyt vuoden. Viimeisin kumppani viimekesältä jätti minut sanaakaan sanomatta.
Sen jälkeen en ole pystynyt luottamaan keneenkään miespuoliseen ihmiseen, mutta nyt en ole asiasta enään niin varma..
Noin vähän päälle kuukausi sitten tapasin maailman ihanimman ihmisen ja tuntuu että olen todella rakastunut. En voi olla ajattelematta häntä..
HÄN vain sattuu käymään töissä viikot parin sadan kilometrin päässä ja vain viikonloppuisin meillä on aikaa nähdä. Jos silloinkaan.
En nyt tiedä sitten mitä hänen mielessään liikkuu ja kerroin ajatukseni *****lle...
***** sanoi etten ollut ensimmäinen joka sanoo ettei hänestä oikein ota selvää.
Nyt kun viikko taas alkoi ja joudun nukkumaan yksin tunnen oloni erittäin surulliseksi ja yksinäiseksi ja odotan viikonloppua apaattisena.
En kuitenkaan ole varma pystynkö vieläkään sitoutumaan viimekesäisen jälkeen, eli mitä minun pitäisi tehdä? Itse en ole oikein vieläkään tullut ulos kuorestani vaikka ***** on aivan ihana. Minua epäilyttää mutten itse tiedä mikä. Tarvitsisin jonkunlaista apua.
Itsetuntoni on nollassa enkä enää pysty hymyilemään hauskoillekaan jutuille kun kelaan ajatuksia yksin pääni sisässä.
Kaverit sanovat että sen jälkeen kun tapasin *****n olen ollut hiljainen ja poissaoleva ja vietän aikaa yksin todella paljon. Nukun myös liikaa koska yritän saada ajan kulumaan nopeammin että taas näkisin *****n. En syö enkä puhu enään asioistani kenellekään joten ajattelin sitten kirjoittaa tänne. Toivottavasti joku voi auttaa.. :(
Sen jälkeen en ole pystynyt luottamaan keneenkään miespuoliseen ihmiseen, mutta nyt en ole asiasta enään niin varma..
Noin vähän päälle kuukausi sitten tapasin maailman ihanimman ihmisen ja tuntuu että olen todella rakastunut. En voi olla ajattelematta häntä..
HÄN vain sattuu käymään töissä viikot parin sadan kilometrin päässä ja vain viikonloppuisin meillä on aikaa nähdä. Jos silloinkaan.
En nyt tiedä sitten mitä hänen mielessään liikkuu ja kerroin ajatukseni *****lle...
***** sanoi etten ollut ensimmäinen joka sanoo ettei hänestä oikein ota selvää.
Nyt kun viikko taas alkoi ja joudun nukkumaan yksin tunnen oloni erittäin surulliseksi ja yksinäiseksi ja odotan viikonloppua apaattisena.
En kuitenkaan ole varma pystynkö vieläkään sitoutumaan viimekesäisen jälkeen, eli mitä minun pitäisi tehdä? Itse en ole oikein vieläkään tullut ulos kuorestani vaikka ***** on aivan ihana. Minua epäilyttää mutten itse tiedä mikä. Tarvitsisin jonkunlaista apua.
Itsetuntoni on nollassa enkä enää pysty hymyilemään hauskoillekaan jutuille kun kelaan ajatuksia yksin pääni sisässä.
Kaverit sanovat että sen jälkeen kun tapasin *****n olen ollut hiljainen ja poissaoleva ja vietän aikaa yksin todella paljon. Nukun myös liikaa koska yritän saada ajan kulumaan nopeammin että taas näkisin *****n. En syö enkä puhu enään asioistani kenellekään joten ajattelin sitten kirjoittaa tänne. Toivottavasti joku voi auttaa.. :(
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos et ole varma pystytkö sitoutumaan niin kannattaa edetä pikku hiljaa. Kattelet ,että miten juttu etenee ja myöhemmin sitten sitoudutte jos haluatte/pystytte. Ei kannata miettiä sitä vielä. Mulla oli aluks vähän sama fiilis kun tyttö jätti ja aloin sitten uuden kanssa seurustelemaan :D Sitten kun oltiin tutustuttu kunnolla niin sitoutuminen tuntu helpolta. Ja mitä siihen tulee, että olet vain kotona 24/7 ja odotat jätkää jota näet vkl, ehdottaisin sulle ulos menoa eli kavereiden kanssa oleilet ja teet kaikkea mikä saa ajatukset muualle. Jotain muuta tekemistä. Jos himassa olet niin kai se nyt päässä liikuu eikä sitä saa pois. Yritä piristää itseäsi! :o)
Yritä saada uudestaan kiinni elämästä. Se voi olla äärimmäisen vaikeaa, etenkin jos olet sisäistänyt itsestäsi mieleesi sellaisen sulkeutuneen kuvan. Sinun on yritettävä luottaa ihmisiin. Mieti, miksi et luota heihin? Jos yksi on petti sinut, tiedät ainakin, että maailmassa on yksi sika vähemmän kohdallesi.
Et voi muuttaa rakkaasi työpaikkaa tai normaalia viikkorytmiä väkisin, mutta voisit yrittää auttaa poikakaveriasi sisäistämään sinut siihen. Jos sopisitte vaikka, että viikonloppujen lisäksi näkisitte joka keskiviikko. Eihän teidän välttämättä tarvitse olla koko päivää yhdessä, luulen, että pelkkä näkeminenkin lievittäisi ikävääsi.
Vaikka sinulla on ihana poikaystävä, sinä et saa silti unohtaa omaa maailmaasi, kuten ystäviäsi. Kysy siis heiltä, miten olet muuttunut ja miten voisit muuttua takaisin. He varmasti auttavat sinua mielellään. Luulen kuitenkin, että palaudut entisellesi pian, kun "ensihuuma" on suhteessasi ohi. :)
Mutta ongelma on siinä etten yksinkertaisesti jaksa enään nähdä kavereita ja jos juon, juon yksin.. ***** tuli eilen käymään täällä kun töistä ehti. Mutta sitten sen piti lähteä nukkumaan että viideltä aamulla taas kotkaan ja yleensä se on sielläkin yötä.. :/
Tekemisen keksiminenkään ei ole ongelma, pitäisi siivota ja kasata tavaroita pahvilaatikoihin ja alkaa suunnittelemaan koulujuttuja. En vain yksinkertaisesti pysty keskittymään mihinkään joten makoilen vain apaattisena sohvalla, käyn silloin tällöin kylällä hakemassa kaljaa ja poltan askin tupakkaa päivässä. :/
Tiedän itsekin, ettei tämä ole elämäni hohdokkainta aikaa mutta kukaan ei ole koskaan saanut minua tuntemaan näin.
Tilanne varmasti helpottuu, kun koulut alkaa.
Sinä olet ehkä "kasvanut ohi" ystävistäsi. Tai sitten vain olet katsellut liian kauan samoja naamoja. Yritäs hankkia uusia kavereita vaikka koulusta. Sitten ehkä muistat taas, miten ihanaa vanhojen kavereidesi kanssa voi ollakaan. :)
Nyt vaan on sellanen olo etten haluu enää tutustua uusiin ihmisiin ku tuttuja on jo ihan liikaa joitten kans pitäis ehtiä viettää aikaa.. :( Tulee aina huono omatunto sanoa joka toiselle että "sori, mut on muuta menoa.." Et toivottavasti tää kaks viikkoo tekis mulle jonku ihmeen et jaksasin taas tehä jotain.. Mut sit kun koulu alkaa taas niin opiskelut on ensimmäisenä tärkeänä asiana.
Keväällä äitienpäivän aikaan olin yhden pojan kanssa. Me juttelimme ja teimme erilaisia asioita mitä ystävät tekevät. Tuli ilta ja meni kotiini. menin piharakennukseemme yöksi, mutta juuri kuin olin saanut tavarani raahattua sinne minulle tuli tekstiviesti. Hän pyysi minua viellä heille. Minä menin sitten sinne ja me aloitettii käyttämällä heidän koiransa pihalla. sen jälkeen koko painajainen, joka on seurannut minua koko kesän alkoi. Me kuuntelimme musiikkia ja olimme todella väsyneitä. Menimme makoilemaan siihen hänen sängylleen, kunnes yhtäkkiä olimmekin kyljellään sylikkäin siinä sängyssä makaamassa.(kyllä varmaan tiedät mitä tarkoitan) Hän kävi kätensä kanssa paitani alla ja housuissani. En reakoinut väsymykseni takia siihen mitenkään. Kello läheni aamu 5 ja oli alkamassa äitienpäivä ja minun piti lähteä. Kun pääsin kotio hän lähetteli ihania viestejä minulle ja olin varma että hän pitää minusta. Sitten meni aikaa joku kuukausi kunnes kunnolla näimme. Istuimme läheisessä puistossa sylikkäin. Tällä kertaa en ollut väsynyt eikä minua haitannut vaikka hän minua piti hyvänä. Sitten tapahtui se asia mitä ei olisi ikinä pitänyt tapahtua. Hän pussasi minua ja minä vastasin hänen pusuunsa.Siinä sitten ilta meni toisiamme hyväillessä. Kunnes taas oli aika lähteä kotiin.Sen jälkeen pojasta ei ole kuulunut mitää oikeastaan. Sain vain selville että hän oli alkanut seurustelemeen jonkun muun kanssa. Hän ei edes sanallakaan maininut siittä kuulin sen aivan itse. En tiedä pystynkö enään ikinä nukkumaan kyljelteen, koska tähän asti sitä en ole voinut viellä tehdä liian huonojen muistikuvien takia. tämä poika josta kerroin asuu 30 km päässä minusta ja käy äitillänsä joka toinen viikonloppu tai kesällä joka toinen viikko. En uskalla ilota edes uudesta löytämästäni pojatsa koska pelkään jos käy samoin, ensin käyttää ja sitten jättää kun löytää toisen.
Mutta en tarkoita tällä minulle tapahtuneella että sinulle käy heti samanlailla. Varoitan vain sinua koska haluan ettei muut ihmiset tee minun virhettäni. haluan kovasti että minun ja uuden poikani juttusta tulee jotain. Haluan luottaa viellä ihmisiin mutta se on vaikeaa. :/
Yritä pärjäillä ja keksiä sinulle se paras vaihto ehto ja jos oikeesti tulee syömisen kanssa ongelmia niin käänny ammattiauttajien puolee. En tarkoita että olet hullu/seko vaan syöminen on oikesti tarkeä osa elämää. Tämä poika voi oikeasti välittää sinusta enkä usko että hän haluaa että kuihdut pois.
JAKSAMISIA :) kyllä elämä viellä sinullekin hymyilee... Usko pois :)
Kiitos tästäkin.. :) Kun luin tekstiäsi niin viimekesän muistikuvat alkoivat välkkyä silmissä.
Nyt olen suurin piirtein unohtanut koko ihmisen, mutta joku asia aina muistuttaa hänestä. Esimerkiksi musiikki, molemmille tutut ihmiset jne. Mutta en ajattele enää samoin. Muistan varmasti vain yhden asian vielä pitkään viimekesältä; olimme *****n kanssa juomassa ja menimme yhtiin kaverin "bileisiin". Tämä kaveri asui aivan junaradan lähellä. Olin kuulemma ollut niin humalassa etten pysynyt pystyssä ja koko ajan meni vain pahemmaksi. Sen muistan että tämä poika loukkasi minua erittäin kivuliaasti ja sen jälkeen lähdin leijona pullo kourassa kävelemään junaradalle ja jäin sinne istumaan.
Hetken päästä ***** tuli viereeni istumaan ja sanoi että jos jään istumaan siihen, hänkin jää. Pidin pääni ja istuin vain enkä sanonut mitään.
Lopulta hän kantoi minut pois siitä ja viimeisimmät muistikuvat illalta ovat tapahtumasta jolloin satuin lyömään erittäin.. näin sanoen paskamaista henkilöä.
Nyt yritän vain elää tätä päivää suomatta ajatustakaan menneelle. Nyt minulla on ***** ja toivon ettei hän loukkaa minua tai varsinkaan jätä sanomatta yhtään mitään. Ne asiat olivat ainoat joita en eksältänikään olisi odottanut mutta ***** on aito. Hän sanoo kaiken suoraan kiertelemättä ja arvostan sitä. Toivottavasti olemme vielä pitkään yhdessä, sillä olen todellakin niin toivottomasti RAKASTUNUT ja vielä ensimmäistä kertaa. Eksääni luulin rakastavani mutta se oli aivan erilainen tunne joka lopulta hiipui kun tutustuin häneen paljon paremmin. *****n tunnen, sillä hänellä ei ole mitään salattavaa, ei menneisyydestään eikä nykyisyydestä. Itse taas tunnen huonoa omatuntoa kun en pysty aina sanomaan mitä ajattelen ja istun vain hiljaa jolloin ***** alkaa udella että mikä on. Itse olen myös kyllä kertonut hänelle kaiken tämän ja paljon muuta. Kohta pitää lähteä kahville sen höpsön kanssa kunhan ehdin kirjoittamisiltani soittaa. :)
Kiitos vielä kerran, arvostan sitä että olette jaksaneet lukea ongelmiani ja yrittäneet parhaanne mukaan piristää ja auttaa minua. :)