Iltasadut on luettu meidän perheessä - toistaiseksi. Ehkä sitten mummon taaperoille.. joskus.
Mitä satua lapsesi kuuntelivat/ sinä itse kuuntelit mielelläsi? Iltasatuna taikka muuten.
Tammen kultaiset kirjat luettiin meillä puhki iltasatuina. Samoin Puppe-kirjat on jääneet mieleen.
Itse luin Tuhannen ja yhden yön satuja ja Grimmin satuja - silloin pienenä Niisku-myynä :D
Mitä satua lapsesi kuuntelivat/ sinä itse kuuntelit mielelläsi? Iltasatuna taikka muuten.
Tammen kultaiset kirjat luettiin meillä puhki iltasatuina. Samoin Puppe-kirjat on jääneet mieleen.
Itse luin Tuhannen ja yhden yön satuja ja Grimmin satuja - silloin pienenä Niisku-myynä :D
Vastaukset 14
Vanhimmat
Muistan aina Lumikin. Sitä meille joko luettiin tai saatiinko siskon kanssa jopa oma kirja, jota iltasella ihmeltiin kouluiässä.
Ja kaiken kruunasi Tampereella Kinopalatsissa nähty elokuva. Hui, olihan se jännää.
ehdottomasti, oli niin jännä, niin raakaa ei tänä päivänä enää lapsille iltasatuna varmaan luetakaan...kun ei poikia saatu hyviks niin jauhettiin jyviks. Se oli niin karmivan ihanan jännnittävää. Kirjailijaa en muista mutta poikien nimistä päätellen vois olla joku saksalainen.
lempi iltasatu oli Tove Janssonin "Vaan kuinkas sitten kävikään"?
Vielä kymmenisen vuotta sitten, osasin sen ulkoa.. Sängyn pohjalta kuului hyvin usein "Äiti! Sä unohit kääntää sivua!"
ja pyrstötähti, taikuri ym. Näitä tuli kuuntelemaan jopa jo edesmennyt koirani.
Tosin se rakasti kaikkia satuja ja hermostui kovasti, jos sen mielestä sadun lukeminen loppui liian lyhyeen.
Jopa jo kotoa lähistölle muuttanut 18 vee tuli kuuntelemaan iltasadun. *hymyilee*
Hau Hau kuulkaa haukkua yössä.
Taas ovat olleet rosvot työssä.
Jalokiviin ne kyntensä iski.
Etsimään niitä nyt jokainen piski.
Kirjasta Keskiyön Haukku, joka luettu 4 lapselle niin usein, että muistan sen kirjan vielälon ulkoa.
Luin kerran grimmin satuja pikkuisilleni..ihan koemielessä.
Sängystä kuului: EIHÄN ME SAADA TELKKARISTAKAAN KATSOA NÄIN KARMEITA OHJELMIA!!!!!!
Sitä luettiin minulle kun olin pikku-Mysteriet ;D
Osasin sen ulkoa ja niin osasi mutsikin - silti piti vaan ottaa kirja käteen ja siitä lukea ;D
Annas olla jos meni tavukin väärin... "ei se noin mennyt", oli kommentti...
Itse olen niin surkea lukemaan (ääneen), että en juuri lukenut omilleni... Toki klassikot, punahilkat ja ruususet luettiin...
Mutta meillä laulettiin - ääni käheänä välillä ;D
Meksikon Pikajuna ja Huakotti olivat molempien lasten lempilauluja...
Valikoima oli muuten laidasta laitaan - Olavi Virtaa, Malmsteneja, Pikku Tapania, Rauli Baddingia...
minäkin laulaa omilleni..*nolo*
Lempituutulauluni on ja oli Levon hetki jo lyö ja osaankin sen aikas hyvin, mutta..
Vanhin lapseni pillahti itkuun sen kuullessaan..oli kuulemma ihan liian surullinen laulu.
Äitini joutui nuorimmaiselleni puhumaan laulaen..oli kuulemma pidemmän päälle rasittavaa.
Hän ei myöskään olisi joka kerta nuorimmaisteni siellä yötä ollessaan välttämättä halunnut laulaa Sinistä Unta, mutta mitään muuta ei nukkumaanmennessä huolittu.
Lapsenlapsenlapsille hän ei sitä ole enää laulanut..liekkö yliannostusta Nukku-Matin sinisistä tarvikkeista.
*hymyilee*
Peppi Pitkätossut ja Vaahteranmäen Eemelit luettiin aikoinaan puhki.
Nykyään olen aivan huumautunut Jukka Parkkisen Karhukirjeisiin.
Hilima von sadut-rules-aina :}
Entäs nämä videokasetit, joissa Eemeli seikkaili. Huh. Opetusvideoita :D Onneksi oppi ei menny perille... Johtuu varmaan siitä, kun ei ole piikaa, renkiä eikä omaa lipputankoa :D
melkonen sälli se Eemeli.
Viimmeks kun luin Peppiä, hän eväsretkellä puraisi palan kärpässienestä ja hyppi kalliolta alas kokeillakseen lentämistä..siinä olikin lapsille selittämistä ettei missään tapauksessa saa sellaista kokeilla.
Hilima von :}
Olena ja vassuska Tai Lumiki ja seitsemän kääpiötä.
Oikeestaa pidän niin monesta sadusta että, taitaa olla turhaa luetella niitä kaikkia.
lukemaan jo nelivuotiaana, mutta sairastellessani (usein keuhkokuumeessa) äiti aina luki minulle Pekka Töpöhäntää ihanan ilmeikkäästi.
Toisaalta löysin joskus maalta vintistä äidin oman lapsuuden aikaisen satukirjan, joka suorastaan seisautti vereni:
Eräässäkin tarinassa oli kolme tätiä Seppu-täti, Teppu-täti ja ...kolmatta en muista.
Näennäisen ystävälliset tädit houkuttelivat pikkulapsia metsään, pudottivat sitten valtavaan kuoppaan ja söivät lapsiparat.
Ilmeisesti kysessä oli kolme tädiksi pukeutunutta sutta..?
Kirjan mustavalkoinen kuvituskin oli todella kammottava.
Hanhiemon iloinen lipas (Se pitkulainen kirja):
Tunteellinen Siili
Oi, sanoi siili
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä.
Ja kenelläpä, kellä
on vastaansanomista?
Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.
Oi, sanoi siili,
olen surullinen siili
niin yksinäinen jotta!
Ja se on aivan totta:
Se yksinänsä eli
ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla
sitten itkeskeli.
by Kirsi Kunnas
Ruma Ankanpoikanen
Paljon on hyviä satuja,
opettavaisia tarinoita!
Satu tietenkin.. ;)))
http://www.kotiposti.net/raamattu/jt/lisatietoja/satu-keisarin-vaatteista/