Tuuli lehvistössä huokaa.
Ikäväni huomasi.
Istun rappusella ja katson jonnekkin.
Kauaksi, hyvin kauaksi kaukaisuuteen.
Tunne kaipuun , tuskan.
Voi miksi kohtalo onkin julma.
Kiroan päivän.
Tuskaisen , lohduttoman päivän.
Miksi kiusaa viattoman, tekee tuskan julman.
Vie ilon silmistä, hymyn huulista.
Julmista, julmin kohtalo.
Armahda jo.
Anna tuskalle loppu.
Saata taskaisin iloon.
Tyytyväiseen, vähään tyytyvään iloon.
Saatathan?
Rukoilen, kuulethan?
Huokaan ja käännyn lähteäkseni sisälle.
Syksy jo saapuu.
Yöt viilenee, pimenee.
Helpottaa,,,,,,,,,
Ikäväni huomasi.
Istun rappusella ja katson jonnekkin.
Kauaksi, hyvin kauaksi kaukaisuuteen.
Tunne kaipuun , tuskan.
Voi miksi kohtalo onkin julma.
Kiroan päivän.
Tuskaisen , lohduttoman päivän.
Miksi kiusaa viattoman, tekee tuskan julman.
Vie ilon silmistä, hymyn huulista.
Julmista, julmin kohtalo.
Armahda jo.
Anna tuskalle loppu.
Saata taskaisin iloon.
Tyytyväiseen, vähään tyytyvään iloon.
Saatathan?
Rukoilen, kuulethan?
Huokaan ja käännyn lähteäkseni sisälle.
Syksy jo saapuu.
Yöt viilenee, pimenee.
Helpottaa,,,,,,,,,
Vastaukset 2
Vanhimmat
ramaattisia runoja kirjottaa minuu rupes ihan pelottammaan.
Elämä on kärsimystä.
Rakkauskin on kärsimystä.
Tuskaa, kipua ei voi toiselta ottaa pois.
Voi vain lievittää. lääkitä.
Elää mukana.
Rakastaa.