Kyselisin nimiasioista

kun kolmannen kerran meni naimisiin; että kolmas kerta toden sanoo ja nyt ollaan niin tosissaan että jopa nimestäni luovun!

Minä suhtauduin nihkeästi nimeni vaihtamiseen, eihän se toki mikään kuolemanvakava kysymys ollut, mutta mieluummin ei.

Yllättäen tuleva mieheni on sittemmin muutaman kerran tuumaillut minun nimeni ottamista! En usko, että hän sitä loppujen lopuksi tulee tekemään, mutta jo tuumailu on yllättävää! Hänen juurensa ovat maaseudulla, ja luultavasti isänsä saisi halvauksen ja kuolisi pois jos ainoa poika ottaisi vaimonsa nimen...

on ehdottanut, että voisi ottaa minun sukunimeni. Minusta tuntuu etten haluaisi aivan kokonaan nimestäni luopua, vaan tahtoisin yhdistelmänimen.Senkin vuoksi koska olen taiteilija, ja jos nimeni muuttuisi kokonaan, tähän mennessä tekemäni työt menisivät tavallaan hukkaan. Hän taas haluaisi että meillä olisi yksi ja aivan sama sukunimi, ja mieluummin ottaisi minun nimeni kuin että minulle tulisi yhdistelmä. Minusta vaan tuntuu kummalta, jos mies ottaa vaimon nimen, en voi sille mitään.
Kun nainen naimisiin mennessään "menee miehen sukuun", ei niin että mies tulee vaimon sukuun. Jotenkin epämiehekästä jos mies ottaa minun nimeni. Toisaalta joku vaarin vaarin vaarin vaarini aikoinaan oli tehnyt saman tempun, ottanut vaimonsa sukunimen, olen kuullut myöhemmin.Luulen että me pähkäilemme tätä pitkään ja hartaasti ja minä otan sen yhdistelmän.
Mitä mieltä muuten olet yhdistelmästä? Mielestäni ne ovat persoonallisia. Eipä sitten löydy todennäköisesti henkilöä, jolla on sama etu- ja sukunimi.