Olemme mieheni kanssa menossa naimisiin ensi keväänä ja olemme päättäneet että perinteistä huolimatta otamme yhteiseksi sukunimeksi minun sukunimen. Haluaisin ihan uteliaisuuttani kysellä että miten yleistä tämä naisen sukunimen ottaminen nykyään on? Eli onko muita pareja jotka ovat ottaneet/ottamassa naisen sukunimen?
Kyselisin nimiasioista
UteliasUuno
6915
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kun kolmannen kerran meni naimisiin; että kolmas kerta toden sanoo ja nyt ollaan niin tosissaan että jopa nimestäni luovun!
Minä suhtauduin nihkeästi nimeni vaihtamiseen, eihän se toki mikään kuolemanvakava kysymys ollut, mutta mieluummin ei.
Yllättäen tuleva mieheni on sittemmin muutaman kerran tuumaillut minun nimeni ottamista! En usko, että hän sitä loppujen lopuksi tulee tekemään, mutta jo tuumailu on yllättävää! Hänen juurensa ovat maaseudulla, ja luultavasti isänsä saisi halvauksen ja kuolisi pois jos ainoa poika ottaisi vaimonsa nimen...
on ehdottanut, että voisi ottaa minun sukunimeni. Minusta tuntuu etten haluaisi aivan kokonaan nimestäni luopua, vaan tahtoisin yhdistelmänimen.Senkin vuoksi koska olen taiteilija, ja jos nimeni muuttuisi kokonaan, tähän mennessä tekemäni työt menisivät tavallaan hukkaan. Hän taas haluaisi että meillä olisi yksi ja aivan sama sukunimi, ja mieluummin ottaisi minun nimeni kuin että minulle tulisi yhdistelmä. Minusta vaan tuntuu kummalta, jos mies ottaa vaimon nimen, en voi sille mitään.
Kun nainen naimisiin mennessään "menee miehen sukuun", ei niin että mies tulee vaimon sukuun. Jotenkin epämiehekästä jos mies ottaa minun nimeni. Toisaalta joku vaarin vaarin vaarin vaarini aikoinaan oli tehnyt saman tempun, ottanut vaimonsa sukunimen, olen kuullut myöhemmin.Luulen että me pähkäilemme tätä pitkään ja hartaasti ja minä otan sen yhdistelmän.
Mitä mieltä muuten olet yhdistelmästä? Mielestäni ne ovat persoonallisia. Eipä sitten löydy todennäköisesti henkilöä, jolla on sama etu- ja sukunimi.
Minulle hankilökohtaisesti on aivan sama onko sukunimemme minun vai mieheni. Minun mieheni on vain sanonut että hän ei suostu omaa sukuaan jatkamaan ja haluaa sukunimestään eroon, joten otamme sitten minun sukunimeni käyttöön.
Mietin kyllä silloin kun hän sanoi haluavansa vaihtaa sukunimeä että jos tekisimme meidän molempien sukunimistä jonkin sekotelman mutta hän ei oikein lämmennyt tälle idealle (silloin olisi kyllä varmasti persoonallinen sukunimi). Yhdistelmänimiä emme ole koskaan edes suunnitelleet, haluame että koko perheellä on sama sukunimi (tämä on taas sitten aika perinteistä).
että suvussasi kauan sitten esi-isä oli ottanut vaimonsa sukunimen lisäisin, että ennen se olikin yleisempää. Ihmisillä ei välttämättä varsinaisia sukunimiä (varsinkin tavalliset köyhät ja maanviljelijät) ollutkaan, oltiin vain Liisa Tuomaantyttäriä ja Matti Johanneksenpoikia. Usein sitten sukunimi otettiin talon mukaan, jos torpalla johon perhe asettui oli joku nimi, siitä tuli myös perheen sukunimi. Jos perheen tytär meni naimisiin siten, että tytär ja vävy jäivät kotitilaa jatkamaan, kotivävy usein otti vaimonsa sukunimen. Näin muuten on minunkin isoisän isä aikanaan tehnyt! Sukunimi oli hyvin pitkään ihmeen "häilyvä" käsite.
Omapahan on asiasi.
Minun mielestäni yhdistelmänimet ovat idioottimaisia ja yleensä liian pitkiä.
No voi voi jos mies menettää miehekkyytensä ottaessaan vaimon sukunimen. Jos ajattelet näin, älä anna hänen vaihtaa nimeään. Muuten alat vähitellen pitää häntä nahjuksena.