Deliverance [viimeinen osa]

Benjamina kirjoitti:

Tämä nyt on sitten viimeinen osa tästä, ensin lupailin, että 10 osaa tulisi, mutta nyt tuo kymmenes osa näyttää niin lyhyeltä, että päätin laittaa sen sitten suoraan tänne.

Tarinan ensimmäinen osa: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=105&con ference=1000000000000019&posting=22000000017767335

toinen osa: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=105&con ference=1000000000000019&posting=22000000017789999

kolmas osa: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=105&con ference=1000000000000019&posting=22000000017872718

neljäs osa: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=105&con ference=1000000000000019&posting=22000000017903207

viides osa: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=105&con ference=1000000000000019&posting=22000000018002233

kuudes osa: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=105&con ference=1000000000000019&posting=22000000018050204

seitsemäs osa: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=105&con ference=1000000000000019&posting=22000000018139687

kahdeksas osa: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=105&conference=1000000000000019&posting=22000000018247453

----------

Deliverance tuijotti varasta silmiin, tajusi vasta sitten tuijottavansa Rosaa. Rosaa, jolla oli varkaan asu päällä ja musta pipo päässä.
"Rosa?" Del kysyi ihmeissään. Poliisi huomasi tytön vasta nyt.
"Oletteko te Deliverance Payne?" poliisi kysyi tiukasti, ja Del nyökkäsi ja sanoi "olen".
"Hyvä että soititte. Tämä varas kuuluu erääseen murtovarasjengiin, ja olemme yrittäneet saada jäseniä kiinni kauan aikaa", poliisi jatkoi.
"Deliverance, ethän sinä anna näin tapahtua omalle sukulaisellesi?" Rosa kysyi ja katsoi Deliä anovasti.
"Sukulaiselle?" poliisi kysyi ihmeissään.
"Rosa, sinä sanoit.. Sanoit, että olet lainvalvonta-alalla..." Del aloitti hämmentyneenä.
"Enhän minä voinut sinulle paljastaa, mikä minä oikeasti olen ammatiltani! Varsinkin, kun se sinun poikaystäväsi isä sattuu olemaan poliisi", Rosa sanoi halveksien. Del ei ollutkaan ennen ajatellut, että Brianin isä oli poliisi! "Onneksi et ole yhtä fiksu kuin isäsi, kun et ole puhunut minusta paljon mitään sille Brianille, olen koko ajan pelännyt, että satut sanomaan, mikä minun ammattini on, ja sitten Brian menisi kysymään isältään, tietääkö hän minua.. Olen koko ajan joutunut olemaan varpaillani, joutunut melkein salakuuntelemaan sinun ja Brianin keskusteluja, mutta se on niin mahdotonta..." Rosa näytti kuihtuvan silmissä.
"Mutta", Del ihmetteli, "oletko sinä silti minulle sukua?"
"Tietenkin", Rosa sanoi. "Tulin siksi luoksesi, koska kaupungin toisella puolella jouduin pakoilemaan koko ajan, en voinut nukkuakaan rauhassa, kun poliisit koputtelivat ovelle. Ajattelin, että jos tulet luoksesi, tämä on hienostoaluetta, eivät poliisit täältä minua etsisi!" Silloin Del tajusi, miten ei ollut koskaan nähnyt Rosaa aiemmin. Hänet oli pienestä pitäen opetettu, ettei "roistokulmille" saanut ikinä mennä, joten hän oli totellut vanhempiaan, eikä ollut liikkunut siellä päinkään.
"Mutta miten... Miten vanhempani eivät ikinä puhuneet sinusta?" Del kysyi ja yritti pinnistellä, ettei paha olo veisi hänessä voittoa.
"Minähän olin suvun musta lammas! Eivät vanhempasi halunneet puhua sinulle minusta, huonoa esimerkkiä! He olivat niin tekopyhiä..."
"MITÄ? Tekopyhä taidat olla itse!" Del sanoi ja alkoi menettää malttiaan.
"Otetaanpa rauhallisemmin", poliisi sanoi ja piteli Rosaa kiinni, joka näytti nyt tylyltä ja roistomaiselta, mitä hän olikin.
"He eivät mielellään antaneet minun edes tulla käymään teillä, koska heidän mielestään voisit saada huonoja vaikutteita minulta!" Delin päässä jyskytti. Hän joutui nojaamaan seinään, ettei pyörtyisi...
"Voitteko hyvin?" poliisi kysyi Deliltä, joka joutui sulkemaan silmänsä voittaakseen pyörrytyksen tunteen.
"Joo, ei tässä mitään.."
"Jospa me lähdettäisi tämän Rosalynin kanssa poliisiasemalle", poliisi sanoi ja lähti taluttamaan Rosaa kohti ovea. "Ai niin, saatte myös tuhat simeleonia palkkioksi vaarallisen varkaan kiinniotosta." Del joutui istahtamaan tuolille selvittelemään ajatuksiaan. Rosa olikin varas... Del oli antanut varkaan tulla asumaan luokseen... Rosa oli vain hämännyt... Deliverance istui vielä hetken miettimässä, kunnes meni sänkyynsä - mutta ei saanut enää nukutuksi koko yönä.

"Brian, mitä sinä täällä teet?" Deliverance kysyi torstaiaamuna pojalta, joka oli tullut Delin oven taakse koputtelemaan.
"Mun isä kertoi sen Rosa-jutun", Brian sanoi ja halasi tyttöä. "Kauheeta."
"Mmmh, niin... En olis uskonut Rosasta.." Del sanoi ja sulki oven Brianin jälkeen. Del meni istuman olohuoneen sohvalle; hänellä oli vieläkin huono olo.
"Et taida lähteä tänään kouluun", Brian kysyi ja Delin pudistaessa päätään jatkoi: "Mä voisin jäädä sun seurakses tänne. Jos sä haluat."
"Brian, ei sulla tarttes mun takia jäädä pois koulusta..."
"Sä koit viime yönä kauheen järkytyksen ja olet vielä sairas", Brian sanoi, eikä Del voinut enää vastustella. Onneksi hänellä oli Brian!
"Onko Steffystä kuulunut mitään?" Del kysyi.
"Mä soitin sille tänä aamuna ja kerroin osan siitä Rosa-jutusta." Del ei ehtinyt vastata mitään, kun ovikello soi jo toistamiseen.
"Mä meen avaamaan", Brian sanoi ja käveli ovelle.
"Onko Del täällä?" Deliverance kuuli Steffyn huolestuneen äänen. Brian päästi tytön sisään. Delin ja Steffyn katseet kohtasivat, ja seuraavassa hetkessä he jo halasivat.
"Voi Del... Mä olen niin pahoillani..." Brian katosi keittiöön.
"Mä en olis Rosasta uskonut", Del sanoi hiljaa ja Steffyn katsoi maahan.
"Mä olen ollut idiootti, kun olen käyttäytynyt sua kohtaan niin kylmästi..."
"Voi Stef, ei se mitään... Sulla oli oikeastaan oikeus", Del yritti puolustella.
"Eikä ollut, mä vaan.. En mä tiedä miten mä silleen suutuin... Eihän se Chelsean ja Peten juttu ollu sun syytäs..." Stef pudisteli päätään ja katsoi Deliveranceen. Brian oli ilmestynyt olohuoneen oviaukkoon.
"Tulkaa tytöt juomaan kahvia", hän sanoi. Kolmestaan he menivät istumaan keittiöön.

Del parantui iltaa myöten. Brian ja Steffy olivat vastahakoisina lähteneet koteihinsa.
"Taas asun yksin", Del mietti. Hän oli tavallaan iloinen, tavallaan surullinen... Hänen tietämänsä ainoa sukulainen oltiin viety kuuleman mukaan kauas pois toiseen kaupunkiin ja hän saisi istua lopun elämäänsä kiven sisässä. Del kokkasi niin ajatuksissaan, ettei tajunnut ollenkaan mitä teki. Puhelin soi, Del ei olisi ehtinyt vastaamaan, kun ruoka oli hellalla. Del yritti saada ruoan nopeammin valmiiksi, että ehtisi mennä vastaamaan puhelimeen, mutta... Tyttö vilkaisi ulos ikkunasta, aivan kuin hän olisi nähnyt pimeällä pihamaalla jonkinlaista liikettä... Del säikähti kun näki kaksi haamua.
"Isä ja äiti", hän henkäisi ja oli jo ryntäämässä ulos, kun yhtäkkiä hella syttyi tuleen. Del alkoi kiljua hysteerisesti, mutta sai pian järkensä takaisin ja alkoi sammuttamaan paloa omin avuin. Tuli kuitenkin levisi, palohälytin piippasi, puhelin soi itsepintaisesti... ja pihalla vaelteli kaksi punaista haamua...

Del ei voinut tehdä mitään palolle, joka vain levisi ja levisi. Pian olohuoneenkin huonekalut olivat tulen peitossa. Delillä oli kuuma ja häntä ahdisti, hänen oli saatava tuli sammumaan, hän ei halunnut, ei halunnut... Tuli oli ympäröinyt tytön kokonaan, hänellä ei ollut enää pakomahdollisuuksia. Paloauto kaarsi pihaan.. Del oli väsynyt, likainen ja luotti siihen, että palomies tulisi ja pelastaisi hänet. Tuli lähestyi koko ajan, Del ei tajunnut, ennen kuin hän oli itsekin tulessa. Palomiehen rynnätessä sisälle taloon Del lyyhistyi. Palohälytin piippasi, puhelin soi edelleen itsepintaisesti, pihalla vaelteli kaksi punaista haamua. Ja Deliverance oli kuollut, ja liittyisi pian isänsä ja äitinsä seuraan.

----------

Siinä se nyt oli. Kommentoikaa vielä tätäkin. Kertokaa myös, mitä mieltä olitte tästä koko tarinasta, mikä oli hyvää, mikä olisi voinut olla toisin? Kaikenlaisia kommentteja otetaan vastaan, mieluiten perustelujen kera, mutta sellaiset viestit tyyliin "nämä tarinat eivät kuulu tänne" ovat mielestäni turhia.

Benjamina kiittää ja kumartaa tarinansa lukijoita!

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä