Olen asunut yhdessä avoliitossa (olemme kihloissa) avomieheni asunnossa parisen vuotta, yhdessä oltu muuten 4 v. Eilen mieheni tuli kotiin ja sanoi, että minun on lähdettävä välittömästi ja viikonloppuna kamojeni täytyy olla poissa. Olen maksanut yhtiövastikkeen ja puolet menoista.
Hän on löytänyt uuden naisen ja tarvitsee asunnon itselleen.
Mitä voin asialle tehdä?. Käytännössä asian toteuttaminen on mahdotonta minulle.
Hän on löytänyt uuden naisen ja tarvitsee asunnon itselleen.
Mitä voin asialle tehdä?. Käytännössä asian toteuttaminen on mahdotonta minulle.
Vastaukset 6
Vanhimmat
.. poistut ja viet OMASI mukana. :(
Ei siinä varmaan mikään auta, jos olet puhumista jo yrittänyt. Miehen puolelta olisi tietysti fiksua, että voisit asua siellä siihen asti, kunnes löydät jonkun muun asunnon, takarajana kuitenkin joku tietty aika esim. 2 kuukautta.
Et maininnut, kumman asunto on, mutta ilmeisesti siis miehen. Muutenhan homma olisi yksinkertainen.
..".. avomieheni asunnossa .."
".. Et maininnut, kumman asunto on .."
???
Minulta on joskus kysytty neuvoa vastaavankaltaisiin tilanteisiin ja joskus jopa onnekkaasti ennen niiden realisoitumista. Jälkiviisastelu tässä tapauksessa ei kannata, mutta yleisemmin totean kaikille avoliitossa / rekisteröimättömässä parisuhteessa asuville, että sopikaa asioista kirjallisesti etukäteen!
Ihmiset kokevat sopimisen etukäteen usein esim. luottamuksen puutteen osoituksena tai muuna negatiivisena ilmaisuna kumppanille. Fakta nyt kuitenkin on se, että tällöin molempien asema eron sattuessa on turvatumpi. Useinhan erotaan riidoissa, joten hyvää tahtoa toiselta osapuolelta on tällöin turha vaatia. Näissä tilanteissa sopimus on ainoa mahdollisuus asian saattamiseksi järkevään lopputulokseen. Sopimuksen voi laatia avopari yhteisestikin, mutta järkevä on käyttää lakimiestä.
Sopimuksessa tulee sopia ainakin siitä, miten eron sattuessa toisen puolison osallistuminen asumiskustannuksiin yms. korvataan (esim. kun vain toinen puoliso omistaa yhteisenä kotina käytettävän asunnon). Yksi mahdollisuus on, että asuminen toisen puolison asunnossa katsotaan riittäväksi korvaukseksi verrattuna asumiseen sijoitettuihin varoihin. Tästä tulee kuitenkin riitojen välttämiseksi sopia. Avioliiton antamaa turvaa ei nimittäin ole.
Koska mitään mallisopimusta ei voi tilanteiden ja olosuhteiden erilaisuuden vuoksi antaa, suosittelen että tilanne kartoitetaan lakimiehen luona, joka sitten laatii sopimuksen joka on molemmille osapuolille tasapuolinen. Palkatkaa juristi siis yhteisesti.
Avoliiton oikeusvaikutuksista erilaisissa tilanteissa on muutamia korkeimman oikeuden ratkaisuja, jotka kannattaa myös käydä katsomassa (KKO 1993:168, 1988:28 jne.).
Itse Jaden kysymykseen totean vain, että tilanne näyttää kannaltasi hankalalta. Mikäli joudut / olet mahdottomassa tilanteessa asumisen kanssa, ota yhteys lakimieheen ja kysy vaikka puhelimitse neuvoa. Useimmissa toimistoissa alkuneuvottelu ei maksa mitään. Yksittäistapaukseen on ilman tarpeeksi yksityiskohtaisia tietoja vaikea antaa neuvoa. Siksi en ryhdy neuvomaan.
Ehdotuksesi kirjallisten sopimusten tekemisestä on vastoin koko avoliiton ideaa. Avoliitossahan osapuolet nimenomaan haluavat asua "takaovi raollaan", eli haluavat olla sitomatta itseään ja seuraavat valppaasti ympäristöään etsiessään kiinnostavampaa partneria.
Sopimuksilla avoliitosta tulee lähes yhtä ahdistava kuin avioliitto.
Avoliitossahan osapuolet nimenomaan haluavat asua "takaovi raollaan", eli haluavat olla sitomatta itseään ja seuraavat valppaasti ympäristöään etsiessään kiinnostavampaa partneria.
Vai niin??? En ihan kyllä usko. Ihmisillä on monenlaisia syitä olla sotkematta viranomaisia ja järjestelmään henkilökohtaisiin suhteisiinsa. Siksi on mielestäni varsin vanhoilliskristillistä ja moralistista halveksia avosuhteessa eläjiä moisella yleistyksellä!!
Tiedän valitettavasti monia, joille naimisiinmeno on kaupallinen asia, eli "odotetaan että saadaan kunnon prinsessahäät", ja siinä välissä tekaistaan pari lasta ja ostetaan talo jne... Mutta yleensä avoliitto on valinta, jossa toiseen HALUTAAN sitoutua omalla henkilökohtaisella tavalla, luotetaan toiseen ja suhteeseen niin paljon, ettei tarvita A4-saastetta virallistamaan yhteiseloa.
(sori kiihtyminen, huomannee kai, että itsekin olen puolikas "susi"parista, ENKÄ hyväksyisi ympärille vilkuilua puolin enkä toisin. Tämä on meidän tapa elää. piste.)