Löytyykö kohtalotovereita ?
Harmittaa todella, koska makselen opintolainojani edelleen takaisin, vaikken koskaan hyötynyt opinnoistani. Jäin työttömäksi savoon ja olen edelleen velkavankeudessa. Mieheni palkalla kitkuutellaan eikä nouhoojan palkkapussilla oikein kaksi ihmistä elä, vaikka välillä saammekin tukea vanhemmiltani. Kumpa olisin tämän tiennyt opiskelemaan lähtiessäni...
Harmittaa todella, koska makselen opintolainojani edelleen takaisin, vaikken koskaan hyötynyt opinnoistani. Jäin työttömäksi savoon ja olen edelleen velkavankeudessa. Mieheni palkalla kitkuutellaan eikä nouhoojan palkkapussilla oikein kaksi ihmistä elä, vaikka välillä saammekin tukea vanhemmiltani. Kumpa olisin tämän tiennyt opiskelemaan lähtiessäni...
Vastaukset 10
Vanhimmat
En oo kohtalotoveri.
Mutta sen oon päättäny, että velkaa en ota muuta ku korkeintaan äiskältä. Ei tuu sitte sitä että joutuu maksamaan takas. Luulisin sen olevan aika veemäistä.
Koettakaa jaksaa, älkääkä sortuko pulloon. Sitte menee vielä huonommin.
Juuri sen takia, mitä sullekin on käynyt, oon koettanut julistaa kaikille kavereille ettei kannata ottaa velkaa. Mutta joidenki on ikävä kyllä pakko.
Niin, kaikilla ei ole sellaisia äisköjä, joilla olisi antaa rahaa lainaksi.
Juu, ei tosiaan ole sellasta äitiä kaikille siunaantunut...
Mutta Raijuli, minua kiinnostaa mitä opiskelit? eli mikä tutkintonimike sinulla nyt on? Itse painin sellaisen ongelman kanssa, että opiskelen alaa, jolle kyllä löytyisi tulevaisuudessa töitä, mutta aion vaihtaa, koska tämä nykyinen opiskelu on yhtä tuskaa, koska tuntuu ihan väärältä alalta minulle. Nyt on tietysti meneillään laskukausi taloudessa, joten siinä mielessä olen hyvässä asemassa, että kun valmistun niin luultavasti ollaan taas nousukaudella, jolloin työnäkymät kokonaisuudessa paranevat.
Onneksi itse en ole joutunut velkaa ottamaan kuin muutama sata euroa tähän mennessä, enkä aio ottaakaan muuta kuin sen mitä on pakko (jotkuthan nostavat lainaa kustantaakseen erilaisia huvituksia itselleen, eivät edes alkuunsa tiedä mihin sellaisen summan haaskaisi...hullua).
Jaksamista ja parempaa jatkoa, Raijuli!
Ei kohtalotoveri, mutta kuuntelin kun kaveri oli ottanut 10 000mk:n opintolainan. No itse en ensinnäkään usko että ko. tyyppi ikinä valmistuu...joten lainan ottamisesta tuskin älyttömästi hyötyä on. Nyt neljäs vuosi menossa,kolmantena normaalisti valmistutaan, viidennestä joutuu jo maksamaan ja kuulin ettei edelleenkään ole mennyt kaikille kursseille, mille pitäisi osallistua...miten kuvittelee valmistuvansa, viime keväänä uskoi itse vielä valmistuvansa tässä kuussa..luuli hieman liikoja itsestään:(
Menee vähän asian sivusta, mutta jollakin tavalla surullista, kun ei valmista tuu, ei sitten ikinä..
eikä tajua luovuttaa ja katsoa jotain paremmin itselle sopivaa opiskelupaikkaa tai töitä
Hänen kohdallaan voin sanoa, että oli älytön veto.
Itse en velkoja taakakseni halua, en näin suuria.
Ainakin itse koen, että opintolainan ottaminen keväällä -01 kannatti. Sai vähän ilmaa ympärille, eikä tarvinnut jokaista pennosta laskea. Valmistun 19.12.2002 AMK:sta insinööriksi, eikä mieltäni sanottavasti huoleta 2100 EUR:n laina, joka täytyy Sampoon myöhemmin maksaa. Laina oli siinäkin mielessä pieni uhraus, ettei tarvinnut niin paljoa KELA:n kanssa olla naimisissa. Pystyi ostamaan itselleen ruokaa, vaatteita, matkustamaankin...!
Töissäkin olen koko ajan ollut tienaten 50000 - 150 000 mk vuodessa. Tämä on tietysti merkinnyt sitä, että kevätlukukaudella, jolloin rahat ovat olleet vähissä, olen ottanut KELAlta ilmaista lainaa, jotka olen maksanut seuraavan vuoden maaliskuun loppuun mennessä ilman korkoja. Tälläkin hetkellä olen käyttänyt ainoastaan yhden kuukauden tutkinnon oikeuttavasti 55 kk:sta, että näin... ;)
Olen ollut tyytyväinen päätökseeni (opintolaina). Eri asia tietty on, jos opiskelee lääkäriksi, eikä tee töitä välissä ollenkaan. Tällöin lainaa saattaa toki olla ihan erilaisia summia, mutta mielestäni työ ja opiskelu eivät ole toisensa poissulkevia asioita, vaan ihan normaalia arkipäivää useimmille (poislukien pappa maksaa yms. tapaukset...) =) Korotkin ovat alhaalla.
-Vellu
En asunut enää vanhempieni kanssa, kun aloin opiskella, joten lainaa kertyi. Kun valmistuin, sitä oli miltei 14 000 euroa. Teidän lainanne ovat tosi mitättömiä:)kooltaan. Teidän onneksenne. En kuitenkaan valita. Ilman opintolainajärjestelmää varattoman olisi tosi vaikea opiskella. Minä olin aikuinen aloittaessani, ja halusin tehdä jotain muutakin kuin syödä kaurapuuroa ja lukea. Vaikka en luonnollisestikaan tuhlaillut opintovuosinani, menihän sitä rahaa.
Onneksi sain parin vuoden työttömyyden jälkeen töitä, ja lainoista on maksettu jo aika paljon.
Lukion tokalla muutin pois kotoa ja sen jälkeen maksanut kaiken itse (lko. pieniä summia jouluisin...). Siitä huolimatta se 2100 EUR. Ootko ollut laiska? ;-)
Siis miten niin laiska? Kyllä yliopisto-opinnot vievät useita vuosia ilman laiskotteluakin, eikä minun velkasaldoni kaikkein suurimmasta päästä ole. Ja kuten kirjoitin, tahdoin tehdä muutakin kuin lukea.
Minulle oli hyötyä opintolainasta, otin kahdelle opintovuodelle. Maksoin opintolainaa 12 vuotta, nyt maksettu. Välillä töissä välillä työtön, työttömänä ollessani lyhennykset " lepäsivät / vaapaa lyhennyksistä ", joten hyvin pärjäsin, valtio maksoi korot työttömyysaikana. Opinnoista on hyötyä minulle.
Itse aion ottaa tulevaisuudessa (häpeilemättä) opintolainaa, vaikka vanhemmiltakin heruisi rahaa. En halua elää 26- vuotiaaksi saakka porukoiden rahoilla. (itsenäisyyttä?)
...Mutta toki vain niin vähän kuin mahdollista, parasta olisi jos saisi työpaikan -muutama ilta viikossa.
Takaisinmaksu ei huoleta, nehän on niin pieniä ne kuukausierät, ja maksuaikaa kauan.