Moi!
Pakko sanoo ihan ekaks, et oon kyllä mahdoton tapaus. Tässä pari todistetta:
1. oon heitelly verisiä pikkuhousuja siteineen tuolille ja lattialle (laiskuus)
2. pikkuhousut on ollu ihan mahdottoman likaset ja on vielki kyl käyny niin, et nolottaa antaa pesuun (pikkuhousunsuoja liukuu paikaltaan pois ---> pikkarit likaantuu)
3. loukkaannun tosi helposti, olen mahottoman herkkä
4. olen myös ylpeä joskus, mikä vaikeuttaa elämää (vaikea pyytää vanhemmilta anteeksi yms.)
5. käytöstapani ovat joskus huonot vanhempiani kohtaan (en kyllä kiroile, huuda yleensä yms. vaan sanon, että he eivät vaikka välitä tavalliseen äänensävyyn)
6. ryhtini on todella huono, mutta en jaksa millään tehdä fysioterapeuttini antamia ohjeita. On mennyt jo melkein vuosi, kun hän antoi ne minulla ja olen tehnyt ne 2-3 kertaa
7. Minusta on vaikeaa kysyä vanhemmilta "Mitä kuuluu?". Se ahdistaa ja pelottaa, en tiedä miksi :( Ja muutenkin vaikeaa olla vanhempien kanssa _todella_ ystävällinen, vaikka haluaisin. Haluan kai kovistella, mutta miksi ihmeessä? En ymmärrä. :(
Auttakaa, pyydän! Olen jo 15-vuotias, ois aika päästä eroon noista luonteenpiirteistä. Ois mahtavaa, jos jaksaisit vastata joka ongelmaani erikseen, koska tämä on minulle todella tärkeää. Ja vaikeaa. Pyydän apua! :(
Ja suurkiitos jo etukäteen!
Pakko sanoo ihan ekaks, et oon kyllä mahdoton tapaus. Tässä pari todistetta:
1. oon heitelly verisiä pikkuhousuja siteineen tuolille ja lattialle (laiskuus)
2. pikkuhousut on ollu ihan mahdottoman likaset ja on vielki kyl käyny niin, et nolottaa antaa pesuun (pikkuhousunsuoja liukuu paikaltaan pois ---> pikkarit likaantuu)
3. loukkaannun tosi helposti, olen mahottoman herkkä
4. olen myös ylpeä joskus, mikä vaikeuttaa elämää (vaikea pyytää vanhemmilta anteeksi yms.)
5. käytöstapani ovat joskus huonot vanhempiani kohtaan (en kyllä kiroile, huuda yleensä yms. vaan sanon, että he eivät vaikka välitä tavalliseen äänensävyyn)
6. ryhtini on todella huono, mutta en jaksa millään tehdä fysioterapeuttini antamia ohjeita. On mennyt jo melkein vuosi, kun hän antoi ne minulla ja olen tehnyt ne 2-3 kertaa
7. Minusta on vaikeaa kysyä vanhemmilta "Mitä kuuluu?". Se ahdistaa ja pelottaa, en tiedä miksi :( Ja muutenkin vaikeaa olla vanhempien kanssa _todella_ ystävällinen, vaikka haluaisin. Haluan kai kovistella, mutta miksi ihmeessä? En ymmärrä. :(
Auttakaa, pyydän! Olen jo 15-vuotias, ois aika päästä eroon noista luonteenpiirteistä. Ois mahtavaa, jos jaksaisit vastata joka ongelmaani erikseen, koska tämä on minulle todella tärkeää. Ja vaikeaa. Pyydän apua! :(
Ja suurkiitos jo etukäteen!
Vastaukset 8
Vanhimmat
"1. oon heitelly verisiä pikkuhousuja siteineen tuolille ja lattialle (laiskuus)"
Entäs sitten? Kuoletko siihen vai??
Monet ihmiset ovat laiskoja, ei laiskuutta tarvi itsessään pelästyä. :)
"2. pikkuhousut on ollu ihan mahdottoman likaset ja on vielki kyl käyny niin, et nolottaa antaa pesuun (pikkuhousunsuoja liukuu paikaltaan pois ---> pikkarit likaantuu)"
Ei siinä mitään noloa ole, että kuukautisvuotoa on tullut alushousuihin. Ihan samanlailla, jos kaadut tuolla ulkona, housusi tulevat vastaavasti täyteen kuraa. Mitä eroa?? Ei mitään. Lika on likaa. Anna reippaasti ja rohkeasti vain pesuun, koska pesemällä ne saadaan jälleen puhtaiksi. ;)
"3. loukkaannun tosi helposti, olen mahottoman herkkä"
Sama ongelma täällä, paitsi ei ehkä enää niin voimakkaana kuin aikaisemmin. Mutta kyllä se siitä.. Mitä enemmän ikää tulee, sitä vähemmän sisäistää muiden mielipiteitä itseensä. Ja jos pienestä loukkaantuu, niin varmaankin myös pienestä ilostuu? Herkällä reagointitavalla voi olla hyväkin puolensa!
"4. olen myös ylpeä joskus, mikä vaikeuttaa elämää (vaikea pyytää vanhemmilta anteeksi yms.)"
On minunkin vaikea pyytää yhä edelleen vanhemmiltani tarvittaessa anteeksi. Itselleni tulee aika lapsimainen olo, jos niin teen. Mutta sitten aina välillä muistan, että eihän se olekaan kuin yksi sana. =)
"5. käytöstapani ovat joskus huonot vanhempiani kohtaan (en kyllä kiroile, huuda yleensä yms. vaan sanon, että he eivät vaikka välitä tavalliseen äänensävyyn)"
Tuo on Täysin Normaalia!! Tuo on juuri merkki siitä oman itsenäistymisensä työskentelystä, jota psykologian kirjat ovat pullollaan. Olisit poikkeus, jos et välillä olisi "pahatapainen nuori". Murrosikään kuuluu väliaikainen käytöstapojen löystyminen.
"6. ryhtini on todella huono, mutta en jaksa millään tehdä fysioterapeuttini antamia ohjeita. On mennyt jo melkein vuosi, kun hän antoi ne minulla ja olen tehnyt ne 2-3 kertaa"
Usko tai älä, mutta minullakin on huono ryhti. Liikun aika vähän ulkona ja lisäksi olen keholtani melko pitkä, joten siitähän se tuppaa veltostumaan. Mutta pyritään me kummatkin parantamaan ryhtiämme! :)
"7. Minusta on vaikeaa kysyä vanhemmilta "Mitä kuuluu?". Se ahdistaa ja pelottaa, en tiedä miksi :( Ja muutenkin vaikeaa olla vanhempien kanssa _todella_ ystävällinen, vaikka haluaisin. Haluan kai kovistella, mutta miksi ihmeessä? En ymmärrä. :( "
Ei syytä huoleen. En ole esimerkiksi itse koskaan kysynyt vanhemmiltani, mitä heille kuuluu. Ei sen kysyminen muuta yhtään mitään.
tuo on sua ittees!
Ei ole, koska aion päästä noista eroon! en kaipaa noita luonteenpiirteitä lainkaan ja ne ilmestyivät vasta murrosiässä. :(
vaan laiskalta. asenteestas se on aika paljon kii, pystytkö muuttumaan vaiko et.
Minäkin olen saanut fysioterapeutiltani ohjeet huonon ryhdin takia enkä ole tehnyt niitä paljoo :D
Millasia ohjeita ne oikein antaa? Mun pitäis ilmeisesti parantaa ryhtiä kans.
Luulen, et ne on henkilökohtaisia. :) Tietääkseni alaikäsille fysioterapeutti on ilmanen, ainaki koulun kautta, joten kannattaa käydä! :)
Onhan se totta, että olen melko laiska, tiedän sen kyllä sattumalta itsekin, mutta miten pääsen siitä eroon? Ei se ole niin helppoa, tyyliin "Nouse ja tee". Sillä hetkellä, ku haluu vaikka vihdoin lukea kirjaa, kun on tosi väsyny, nii ei sillo oo voimia tehdä ja jättää sen homman huomiseksi. MITEN pääsisin tästä eroon? Vinkit auttaisivat varmaan muitakin täällä kävijöitä.