useinmiten tuntuu että maailman ihanin "ammatti". Ja haluaisin jo toisenkin lapsen.(poika nyt 7kk)
Mutta sitten on myös niitä V¤¤¤¤maisikin päiviä, jolloin tuntuu että kaikki asiat heti aamusta asti on mennyt pieleen. Lapsi itkenyt yöllä, eikä ole alkanut nukkumaan, mikään ei tunnu helpottavan oloa. aamulla lapsi ei syö ruokaa, nukkuu lyhyet päikkärit, sen jälkeen kärtyää koko päivän!
Mutta kun hän hymyn heläyttää näyttää kaikki taas niin suloiselta...
Joskus on niin ylpeä olo, kun vaunuja pukkaa..Toisinaan tuntuu että olisipa se ihanaa jos joskus pääsisi jonnekin yksin, tai saisi edes yhdet kunnon yöunet..
Mutta hetkeäkään en kadu, että saimme mieheni kanssa maailman ihanimman pojan!
Mutta kysynkin, että miltä sinusta tuntuu olla äiti, ja äitiys yleensä.
Yleistetäänkö äitejä helliksi puuronkeittäjiksi, jotka siinä sivussa hoivaavat pihan, miehen, ja lapset????
Mutta sitten on myös niitä V¤¤¤¤maisikin päiviä, jolloin tuntuu että kaikki asiat heti aamusta asti on mennyt pieleen. Lapsi itkenyt yöllä, eikä ole alkanut nukkumaan, mikään ei tunnu helpottavan oloa. aamulla lapsi ei syö ruokaa, nukkuu lyhyet päikkärit, sen jälkeen kärtyää koko päivän!
Mutta kun hän hymyn heläyttää näyttää kaikki taas niin suloiselta...
Joskus on niin ylpeä olo, kun vaunuja pukkaa..Toisinaan tuntuu että olisipa se ihanaa jos joskus pääsisi jonnekin yksin, tai saisi edes yhdet kunnon yöunet..
Mutta hetkeäkään en kadu, että saimme mieheni kanssa maailman ihanimman pojan!
Mutta kysynkin, että miltä sinusta tuntuu olla äiti, ja äitiys yleensä.
Yleistetäänkö äitejä helliksi puuronkeittäjiksi, jotka siinä sivussa hoivaavat pihan, miehen, ja lapset????
Vastaukset 4
Vanhimmat
Päivääkään en vaihtaisi pois tästä kuudesta kuukaudesta. En vaikka välillä on pojan kanssa itketty yhdessä, kun ollaan oltu molemmat väsyjä,mutta uni on lopulta koittanut ekana hälle ja sitten äidille :) Elän hyvin realistista elämää poikani kanssa, ajatuksin yrittää kasvattaa hieno mies maailman tuuliin,toivoen tietenkin onnistuvani siinä - aika tietenkin näyttää mitä elämä tuo tullessaan. Vaikka välillä on huonoja päiviä, niin kuitenkin parempia on enemmän, ihania uusia juttuja näemme ja koemme kuitenkin yhdessä ja kun poika oppii uutta, äiti on rinta rottingilla, että katos poikaa :) en tunne olevani se pullantuoksuinen äiti, vaikka odotankin kovasti että pojan kanssa pääsee touhuamaan kaikkee kun hän varttuu.Hoitoon poika lähtee äitiysloman päätteeksi, en jää hoitovapaalle, koska mielestäni hänen on hyvä saaada myös sitä lapsiseuraa ja virikkeitä muualtakin kuin äidiltä. Meillä on illat ja viikonloput ja lomat sitten sitä yhteistä aikaa. Nyt nautimme vauva-ajan ihanuuksista ja "kamaluuksista". Ehkä tämän äitiyden tekee upeaksi sekin, että 15 vuotta lääkärit hokivat että omaa lasta en koskaan saa, mutta viime juhannuksen alla raskaustesti kaikkien yllätykseksi näytti plussaa :)
juttu että kuitenkin saitte lapsen monen vuoden yrittämisen jälkeen!
Tuntuu varmasti mahtavalta?!
olen oikein onnellinen vauvastamme. Meillä on niin mukava olla kotona, ja nauttia kaikesta mitä lapsi oppii joka päivä!
Lapset ovat elämän suola!!!
On mahtavaa olla äiti! Tuntea itsensä tärkeäksi ja saada olla ylpeä omasta lapsestaan, nähdä lapsen kehittyvän ja ennen kaikkea kokea sen rajattoman rakkaudentunteen molemminpuolisesti!!
Mutta kaikella on myös se toinen puoli...
Mieheni on töissä 400km päässä meistä, ja näemme hänet vain viikonloppuisin. Olemme siis aivan kaksin kaiket päivät kotona. Ystävät kun jäivät, vaikka kovin vakuuttelivat että heiltä saa aina apua jne..jne.. Yksi läheinen ystävä on jäljellä, mutta hänkin on päivät töissä ja illat miehensä kanssa/omissa menoissaan. Kaiken lisäksi lapsemme vierastaa todella kovasti. Äitiäni tyttö ei vierasta, mutta kaikkia muita kyllä. Hoitoapua ei siis ole juuri mitään...
Tyttömme on vasta 5kk, ja minusta hyvin usein tuntuu etten enää jaksa. Yöt ovat edelleen erittäin katkonaisia, olen kokeillut kaikki ilmavaivalääkkeet, antanut lisäruokaa, mutta tuntuu ettei mikään auta. Tyttö nukkuu jo vieressä, koska se edes vähän helpottaa heräilyä. (Mihkään unikoulu-systeemiin en kykene.) Päivät meneekin sitten aikaa kuluttaen ja odottaen perjantaita, että isäntä tulisi kotiin. Yksinäistä on ja väsymys on todellista. Mutta ei auta.. En silti vaihtaisi rooliani pois, toivoisin vain yhdet kunnon yöunet ja aikuista seuraa.