Elikkä tämmöistä asiaa utelisin. Minulla on lähes nelikuukautinen neitikissa. Pentu on melko vilkas, ja leikkii mielellään. Tämähän on vain tervettä, mutta pentu myös mielellään hyökkää jalkoihin. Ei kuitenkaan yleensä kynsien kanssa.
Pentu myös monesti meidän "aikuisten" nukkumaan mennessä, innostuu melkoisen riehakkaisiinkin leikkeihin. Siinä saavat kädet ja sormetkin kyytiä. Olen yrittänyt karsia näitä riehakkaita tapoja mm. vesipullon kanssa pois. Tuntuu auttavan vain hetkellisesti.
Eli kysyisinkin, että meneekö tämä riehakkuus automaattisesti kasvaessa pois? Vai pitäisikö näihin tapoihin suhtautua hanakammin? Itse olen puuttunut vain kaikkein riehakkaimpiin leikkeihin, silloin kuin kissa on todella ottanu kynnet ja hampaat käyttöönsä. Olen myös vienut pennun omien leikkiensä pariin. Mitä mieltä olette?
Pentu myös monesti meidän "aikuisten" nukkumaan mennessä, innostuu melkoisen riehakkaisiinkin leikkeihin. Siinä saavat kädet ja sormetkin kyytiä. Olen yrittänyt karsia näitä riehakkaita tapoja mm. vesipullon kanssa pois. Tuntuu auttavan vain hetkellisesti.
Eli kysyisinkin, että meneekö tämä riehakkuus automaattisesti kasvaessa pois? Vai pitäisikö näihin tapoihin suhtautua hanakammin? Itse olen puuttunut vain kaikkein riehakkaimpiin leikkeihin, silloin kuin kissa on todella ottanu kynnet ja hampaat käyttöönsä. Olen myös vienut pennun omien leikkiensä pariin. Mitä mieltä olette?
Vastaukset 3
Vanhimmat
auttaa terävä sähähdys tai kiljahdus eli kissalle kerrotaan, että nyt sattuu. Suihkupulloa ei kannata ensimmäiseksi ottaa käyttöön, koska kissa voi mieltää sen hauskaksi leikiksi. Kaikki pennut riehuvat jonkin verran mutta raajojen puremista ym ei pidä hyväksyä. Käsillä ja jaloilla ei koskaan saa leikittää eikä härnätä kissaa.
Iltariehuminen on normaalia kissan käytöstä. Kissa on hämäräeläin ja aktiivisimmillaan iltaisin ja aikaisin aamulla. Asiaa auttaa ruokkiminen juuri ennen sänkyyn menoa ja leikitys muutamaa tuntia ennen, että kissa ehtii rauhoittua. Koti kannattaa pimentää esim mustilla rullaverhoilla.
Oma tyttökissani hyökkäsi pentuna jalkoihin ja käsiin, sitä jatkui myös niin kauan, ennenkuin sain leikkautettua kissan ja hommattua kaverin sille. Kummasti rauhoittui.
Ei kuitenkaan ollut kivaa, kun voimaa tälle kasvoi tietysti iän myötä ja puremiset rupesivat sattumaan ja raapimiset jättäneet käsiin arvet.
Yritä pennun huomion kiinnittää johonkin muuhun, kuin jalkoihin ja käsiin.Kyllä se iän myötä rauhoittuu.
sain oman villikkoni 5 kk ikäisenä ja yöt oli yhtä hullun myllyä, ja vesipullosta ei ole hyötyä tosiaan kuin hetkeksi. Iän myötää se menee ohi kun se rauhottuu muyutenkin ja jaksaa nukkua pitempiä aikoja putkeen. Meillä mies oli aina pirun äkänen kun yöllä heräs metelöintiin ja kai se kissakin sitten oppi että ei kannata tuota miestä herättää. Nyt se on jo pitkään nukkunut yönsä sängyssä ihaqn rauhassa ( 3v)