...onko muita perheitä jotka olette hankkineet koiranpennun,millaisin kokemuksin.
koiran hankinta
onko muita
81322
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
lähes joka kodissa. Mutta jos lapselle hommaat koiranpennun vastuu on sitten sinulla. Sinä vastaat ruokinnasta ja koiran muistakin kuluista, myöskin ulkoilusta kun lapset ei aina tee mitä lupaavat saadessaan koiranpennun.
Kyllä lapset siinä sivussa sitten oppivat kun näytät esimerkkiä ja koirasta tulee ikuinen perheenjäsen! Lapseni oli melkein 17 v. kun yhdessä haluttiin hänelle koiranpentu. Nyt lapseni asuu omillaan ja koira hänen kaverinaan.
Alussa koira teki tarpeet minne lystäs, pian oppi tekemään tarpeensa sanomalehdelle ulos johtavan oven taa ja sitten hommat hoitui jo lenkillä. Sitten huolenpitoa, rakkautta ja asiallista kasvatusta niin koira on tyytyväinen.
Jonain päivänä nelijalkainen perheenjäsen nukkuu pois. Meidän kuusivuotias karvakuono hukkui kotirantaan kevätjään aikaan. Kolme kuukautta on kulunut, eikä suru hellitä. Perheenjäsenestä voidaan siis puhua, mutta ei ikuisesta.
josta vanhemmat ovat vastuussa samalla lailla kuin jälkikasvustaan. Toki voitte vastuuttaa myös lapsia, mutta viime kädessä aikuiset vastaavat siitä että elävän olennon on hyvä olla perheessä, se saa ruokaa, juomaa, pääsee tarpeilleen, saa tarpeeksi liikuntaa, virikkeitä, kasvatusta ja koulutusta.
Muista siis että koira ei ole lapsen leikkikalu eikä harrastusväline, vaan elävä olento, joka tuo paljon vastuuta mukanaan.
Vastaukseni on ehkä tyly, mutta minusta on erikoista että koiran hankinnasta keskustellaan "Lapsi harrastaa" otsikon alla.
Kyllä otsikko tännekin sopii, koirakerhot järjestävät toimintaa koiranomistajille. Rodusta riippuen on erilaisia näyttely-, tottelevaisuus-, agility- esim. luola- tai jäljestysharjoituksia. Lapsille on koiranäyttelyissä omat lapsi ja koira- tai vähän isommille junior handler -kilpailut, joita tietenkin treenataan kerhoissa. Koira voi olla koko perheen harrastus ja aktiiviharrastajat ajavat tuhansia kilometrejä vuodessa koirakilpailusta toiseen.
Koiraa valittaessa kannattaa myös kiinnittää huomiota paitsi rodun ominaisiin luonneseikkoihin ja käyttötarkoituksiin (esim. metsä- vai seurakoira), myös karvan laatuun. Toiset rodut ovat helppohoitoisia, toiset leikattavia, toiset käsin nypittäviä. Trimmattavilla roduilla karvaa ei lähde niin runsaasti, mutta karva täytyy nyppiä tai leikata aika ajoin. Mitä enemmän harrastaa, sitä tärkeämmäksi karvan hoito tulee.
Jos perheeseen on tarkoitus hankkia lisää lapsia, kannattaa huomioida myös se, että paimenkoirat voivat olla ylisuojelevia laumastaan ja mustasukkaisia uudesta vauvasta tai käyttäytyvät aggressiivisesti suojellessaan vauvaa liikaa esim. vierailta.
ja se tekeekin varmasti hyvää lapsen itse- ja vastuuntunnolle, mutta viestini pointti oli se, että koira on elävä olento, josta on pidettävä huolta. Pelkoni oli, että koira otetaan kuin se olisi lelu, ja sen takia toivon vanhemmilta vakavaa harkintaa siitä, ovatko valmiita ottamaan vielä yhden elävän olennon vastuulleen.
Sinulla oli muuten hyviä pointteja siitä, mitä kannattaa ottaa huomioon koiran hankinnassa.
Eli voisiko kukaan kertoo että miten voi osallistua Näyttelyissä Junior Hanler kilpialuihin?? Ja missä sen voi ilmottaa ja miten? Kertokaa ees joku.
Et sanonut lastesi ikää. Itse olen elänyt koirien kans syntymästä lähtien, parhaillaan 7 aikuista ja 9 pentua yhtäaikaa. Tärkeintä on opettaa lapsille pienestä lähtien kunnioittamaan koiraa. Koira tarvii myös lepoa kuten ihmisvauva, syövää tai nukkuvaa koiraa ei saa häiritä ja koiraa pitää aina käsitellä hyvin (esim pikkulapset helposti tunkevat sormia silmiin, vetävät karvoista). Kun lapselle pienestä pitäen opetetaan, miten koiran kanssa ollaan, lapsi oppii luonnostaan kunnioittamaan ja huolehtimaan eläimestä. Kiintymys kasvaa molemminpuoliseksi. Itse elin 18 vuotta saman koiran kanssa, sitoumus on siis aika pitkä... eikä kaikki rodut sovellu helposti uudelle omistajalle (ns.yhden omistajan rotuja). Toiset rodut taas tarvitsevat jämäkämmän omistajan kuin toiset ja koira aika ajoin koittaa ottaa herruuden talossa. Silloin on oltava rohkeutta näyttää, kuka määrää.
ennenkuin hankkii koiran,että kuka sitä haluaa ja miksi haluaa!
Koira todellakin on perheenjäsen ja sitä tulee kunnioittaa.
Koira ei todellakaan ole lasten lelu ja kavereiden kiusankohde...kuten monesti on ikävä kyllä tullut nähtyä.
Koira tarvitsee huolta ainakin yhtäpaljon kuin lapset,jollei enemmänkin.
Meillä koirat ovat yhtä suurta perhettä (mies,minä,4 lasta ja kaksi koiraa)meillä hommat toimii hyvin,sillä olin itse se joka koirat halusi ja olen huomannut,että ompa koirat kasvattaneet lastemme vastuuntuntoa pienemmästä' ja avuttomammasta.
Meillä on hyvin opittu milloin koiraa voi ja milloin ei voi koskea tai muuten häiritä.
Koirat ovat suloisia ja ihania ystäviä koko perheelle,mutta kannattaa muistaa,että ulkoiltava on vaikka sataa kaatamalla tai on pakkasta -35,
koiralle on hommattava hoitopaikka pidempien matkojen ajaksi,kotiin on tultava koulusta tai töistä suoraa,sillä koiran on päästävä pissalle,jollei sitä tehdä,niin on turha raivota koiralle kun pissat on lattialla.
Ja hyvät ihmiset muistakaa,että kun otatte koiran,niin ottakaa sellainen rotu johon rahkeenne riittää...liian paljon näkee häiriintyneitä koiria kun niitä ei osata oikeaoppisesti kouluttaa.