Viitaten tähän:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=106&con ference=4500000000001288&posting=22000000018311465
Ennen kuin luette alaspäin niin varatkaa pari tyynyä päällekäin päänne päälle ja pari myös peffan alle tai jotain sellaista pehmentävää (taikka sitokaa itsenne tuoliin.. tuoli kannattaa kiinnittää asianmukaisesti lattiaan) koska taidatte varmaan oikein pompata kattoon riemusta tästä lohdutuksesta:
Oon kohta 18v. poika.. tai no poika olen nytkin.
Meikäläisellä ei ole kaverin kaveria. Ei ole ollut oikeastaan kuuteen vuoteen jos ei kahta puolen lukukauden "välitunti kamua" lasketa. Ja viimeinen lause jonka ystäväni minulle sanoi oli "sä et kuulu tänne". Viimeisin fyysinen jälki kaverilta näkyy taasen kädessäni, johon mokoma viskasi kivellä ja polveenkin tekivät lasilla haavan jossa on mukava arpi. Kyllä tässä vieläkin pää hyrrää, että minkä ihmeen takia tyypit jotka osa oli jo päiväkodissa kavereitani tekee sellaista, samat tyypit joiden kanssa jaetuista mukavista hetkistä on vieläkin aivoissani jälki. Mutta kyllä minä sittenkin tiedän eikä se ole minun vikani.
Kai tää on sitä pienemmässä mittakaavassa, kun kaksi lasta leikkii keskenään sulassa sovussa mutta aikuisena samat höpönassut pommittaa toisiaan ohjuksilla. (toisaalta mä en oo tehny mitään toista osapuolta vastaan vaikka toinen teki mulle) Jaa no valta turmelee.
Joo no se on surullista nähdä kuinka valta ja raha turmelee ihmisen. Mutta vielä surullisempaa on nähdä kuinka suuri osa ihmisistä menee sen alle ja aivopeseytyy. Kuin sirkuseläimiä häkeissään, tekemässä temppuja mitä tirehtööri käskee. Missä paljon puhuttu aito vapaus, rauha ja rakkaus? Eikö kenelläkään ole nykyään oma tahtoa, ainoaa voimaa vastustaa sitä mihin tämä kaikki on menossa? En tuhlaa ainoaa rakasta elämääni perseiden nuolemiseen ja teeskentelyyn, tähän keinotekoiseen paskaan.
Siksi toteutan unelmani ja hyppään fillarin selkään lähteäkseni maailmalle. Viisi vuotta aioin vähintään viipyä maailmalla, pois tästä kaikesta. Kiertelen syrjäseudut, autan ihmisiä matkallani, teen pikkutöitä päästäkseni merten yli.. ja jatkuu.
Ja joku itikka pörrää näytölläni ja pitäis siivota isän kännioksennukset eteisestä! Elämä on.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=106&con ference=4500000000001288&posting=22000000018311465
Ennen kuin luette alaspäin niin varatkaa pari tyynyä päällekäin päänne päälle ja pari myös peffan alle tai jotain sellaista pehmentävää (taikka sitokaa itsenne tuoliin.. tuoli kannattaa kiinnittää asianmukaisesti lattiaan) koska taidatte varmaan oikein pompata kattoon riemusta tästä lohdutuksesta:
Oon kohta 18v. poika.. tai no poika olen nytkin.
Meikäläisellä ei ole kaverin kaveria. Ei ole ollut oikeastaan kuuteen vuoteen jos ei kahta puolen lukukauden "välitunti kamua" lasketa. Ja viimeinen lause jonka ystäväni minulle sanoi oli "sä et kuulu tänne". Viimeisin fyysinen jälki kaverilta näkyy taasen kädessäni, johon mokoma viskasi kivellä ja polveenkin tekivät lasilla haavan jossa on mukava arpi. Kyllä tässä vieläkin pää hyrrää, että minkä ihmeen takia tyypit jotka osa oli jo päiväkodissa kavereitani tekee sellaista, samat tyypit joiden kanssa jaetuista mukavista hetkistä on vieläkin aivoissani jälki. Mutta kyllä minä sittenkin tiedän eikä se ole minun vikani.
Kai tää on sitä pienemmässä mittakaavassa, kun kaksi lasta leikkii keskenään sulassa sovussa mutta aikuisena samat höpönassut pommittaa toisiaan ohjuksilla. (toisaalta mä en oo tehny mitään toista osapuolta vastaan vaikka toinen teki mulle) Jaa no valta turmelee.
Joo no se on surullista nähdä kuinka valta ja raha turmelee ihmisen. Mutta vielä surullisempaa on nähdä kuinka suuri osa ihmisistä menee sen alle ja aivopeseytyy. Kuin sirkuseläimiä häkeissään, tekemässä temppuja mitä tirehtööri käskee. Missä paljon puhuttu aito vapaus, rauha ja rakkaus? Eikö kenelläkään ole nykyään oma tahtoa, ainoaa voimaa vastustaa sitä mihin tämä kaikki on menossa? En tuhlaa ainoaa rakasta elämääni perseiden nuolemiseen ja teeskentelyyn, tähän keinotekoiseen paskaan.
Siksi toteutan unelmani ja hyppään fillarin selkään lähteäkseni maailmalle. Viisi vuotta aioin vähintään viipyä maailmalla, pois tästä kaikesta. Kiertelen syrjäseudut, autan ihmisiä matkallani, teen pikkutöitä päästäkseni merten yli.. ja jatkuu.
Ja joku itikka pörrää näytölläni ja pitäis siivota isän kännioksennukset eteisestä! Elämä on.
Vastaukset 7
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=106&conference=4500000000001288&posting=22000000018311465
En mä näitä osaa käytää kun linkit menee miten satuu ja tuli toiseen kertaan.
En tiedä, vastaanko ihan sillä tavalla kun odotit. En tiedä siis, että miten haluaisit lukijoidesi reagoivan. No, vastaan miten huvittaa.
Niin, valta ja raha turmelevat ihmisen, kuten mikä tahansa, mitä yhden ihmisen pienelle persoonalle on tullut liikaa. Liika rakkauskin voi olla pahasta ja tappaa ihmisen sisäisesti.
Luultavasti monilla olisi tahtoa vastustaa systeemiä ja menosuuntaa, mutta ei mahdollisuuksia saada ääntään kuuluviin. Onhan sitä muutamia pieniä kansanryhmiä, jotka yrittävät elää erillään kaikesta, mutta se ei riitä. Ihmisten pitäisi tehdä jotain yhdessä, eikä huuhailla erillään kuin eksyneet lampaat. Mutta kellä on voimia koota kaikki ihmiset? Enpä usko, että kovin monilla.
Mutta siis. Kavereita sinä varmasti löydät vielä jostain, harrastuksista tai maailmalta, minne meinaat lähteä siipiäsi kokeilemaan. Aivan varmasti. Ehkä sinulla vain on ollut väärä, sulkeutunut asenne toisia kohtaan? Jos on, ymmärrän kyllä miksi, mutta siihen pitäisi saada muutosta. Kun kuljet hymyssä suin ja avoimin mielin, aivan varmasti löytyy kavereita kelle tahansa. :)
Odotin lukijoilta vaan sellaista reaktiota ettei tule vastauksen vastaustakaan. Siis kaikki on niinku "häh?" tai jotain. :D
Mut joo oli mulla tossa aika jolloin olin todella kielteinen muita ihmisiä kohtaan ja etten kaipaakaan ketään. Mutta se on jo mennyt ohi. Se tuntuu vaan olevan kovin hankalaa tutustua johonkin ja ainakin kynnys on korkea. Pikkupoikana riitti kun sano ikätoverille "voiks sää olla?" mutta nykyään näytetään tyyliin keskisormea jos vaikka kelloa uskaltautuu kysymään.
Ja jos muut ihmiset sitten sattuu tulemaan puhumaan tuolla ulkona niin lähinnä tulta kyselevät.. ja tietysti kun sitä ei näin savuttomana ihmisenä ole niin kiroillaan päin naamaa sellasella "jumalauta" -äänellä. :(
haluaisitko alkaa kirjottelee sähköpostitse tai messengerissä?jos haluut ni laittasitko tohon osoitteesi? jos kiinnostaa niin voisi myöhemmin tavata..? voi olla helpompi ehkä ensin tutustua netin kautta ..ehkä:>:>
Kuulostaa kieltämättä houkuttelevalta kun noin pyydetään, vaikken tuossa oikein kamuja hakenutkaan vaan lähinnä "sekoilin" ajan kuluksi, ja että täällä olisi erilaistakin lukemista.
Mut siis tais kuitenkin tulla väärään paikkaan sulla tuo vai tarkotitko oikeesti?
niinno ei oo mikää pakko mut jos haluat nii..kyllähän mä ihan oikeesti meinasin..omistatkohan messengeriä?
En omista ainakaan toistaiseksi. Mut tossa on mun sähköpostiosoite mut toi on tommonen vähemmän tärkeä. Eli jos kirjotat niin saat sitten mun "paremman" osotteen.
[email protected]