polttomerkkisi

sanojesi kiviseltä kaiulta
ei pelastusta, ei unohdusta
heikkoutesi synnyttämiä
ikuisia polttomerkkejä
kannan syvällä sisälläni

sanasi jäisinä pisaroina
loistivat sieluni maisemassa
laskeutuivat iholleni
hetken siinä levähtäen
syövyttivät tiensä polttaen
ihoni pinnan sulattaen
luihini asti lähettäen
säälimättömiä tuskan aaltoja

sinua en unohda
kannan sinua itsessäni

arpina
7567
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

selvinnyt... joskus tuska oli vielä paljon pahempi... mutta ehkä joskus asiasta voi vielä hymyillen nauttia..

Äänestä
  • taistelukenttä sisälläni
    on viimein hiljennyt
    tappioni karvaan
    olen nöyränä hyväksynyt
    mutta kuinka voisin iloita
    näistä raunioista?

    ei hymyä tuo mieleeni
    enää sinun kosketuksesi
    ei lämmintä valoa
    muistoistasi kajasta
    kuinka voisin nauttia
    raiskatusta maasta?

    muistot sinusta
    eivät ole kauniita
    katsella

    hetkiä hävityksen keskellä
    rauhan enteitä sisälläni
    kun sinut unohdan
    rakennan raunioista
    itseni uudelleen

    Äänestä

  • minussa kirjoitti:

    taistelukenttä sisälläni
    on viimein hiljennyt
    tappioni karvaan
    olen nöyränä hyväksynyt
    mutta kuinka voisin iloita
    näistä raunioista?

    ei hymyä tuo mieleeni
    enää sinun kosketuksesi
    ei lämmintä valoa
    muistoistasi kajasta
    kuinka voisin nauttia
    raiskatusta maasta?

    muistot sinusta
    eivät ole kauniita
    katsella

    hetkiä hävityksen keskellä
    rauhan enteitä sisälläni
    kun sinut unohdan
    rakennan raunioista
    itseni uudelleen

    seistessä
    voi vielä tuntea
    tuhon tuoksun
    ja kun kaikki on
    rakennettu uudelleen
    vielä sittenkin
    sellaisena hetkenä
    kun nykyisyys unohtuu
    ja menneisyys palaa
    mutta luojan kiitos
    vain katoavaksi hetkeksi

    Äänestä

  • minussa kirjoitti:

    taistelukenttä sisälläni
    on viimein hiljennyt
    tappioni karvaan
    olen nöyränä hyväksynyt
    mutta kuinka voisin iloita
    näistä raunioista?

    ei hymyä tuo mieleeni
    enää sinun kosketuksesi
    ei lämmintä valoa
    muistoistasi kajasta
    kuinka voisin nauttia
    raiskatusta maasta?

    muistot sinusta
    eivät ole kauniita
    katsella

    hetkiä hävityksen keskellä
    rauhan enteitä sisälläni
    kun sinut unohdan
    rakennan raunioista
    itseni uudelleen

    antanut mahdollisuutta.. tulkitsit mut väärin. et hyväksynyt sitä millä lailla osoitin huomiotani sulle.. esim se kun tulit mua vastaan ja mä kävelin ohi.. ei ollut torjuntaa.. mutta sinä vihasit minua siksi.

    Äänestä

  • ikinä edes kirjoitti:

    antanut mahdollisuutta.. tulkitsit mut väärin. et hyväksynyt sitä millä lailla osoitin huomiotani sulle.. esim se kun tulit mua vastaan ja mä kävelin ohi.. ei ollut torjuntaa.. mutta sinä vihasit minua siksi.

    jos syvälle katsoisit
    minun sieluuni
    et vihaa sieltä löytäisi
    pelkkää tuskaa
    menetyksen vereslihaa
    rakkauden kuolemaa

    sinä tulit aurinkona
    jätit jälkeesi tyhjyyden
    näytit oven sieluusi
    sitten suljit sen
    minä jään miettimään
    ymmärtämättä
    karkoitukseni merkitystä

    viimein se on poissa
    kun annan sinun mennä
    hyväksyn päätöksesi
    elä oma elämäsi
    minun on taisteltava
    uskoni takaisin

    Äänestä

  • minussa kirjoitti:

    jos syvälle katsoisit
    minun sieluuni
    et vihaa sieltä löytäisi
    pelkkää tuskaa
    menetyksen vereslihaa
    rakkauden kuolemaa

    sinä tulit aurinkona
    jätit jälkeesi tyhjyyden
    näytit oven sieluusi
    sitten suljit sen
    minä jään miettimään
    ymmärtämättä
    karkoitukseni merkitystä

    viimein se on poissa
    kun annan sinun mennä
    hyväksyn päätöksesi
    elä oma elämäsi
    minun on taisteltava
    uskoni takaisin

    siksi että vittu helvetti soikoon mä tykkään susta.

    Äänestä

  • miksi... kirjoitti:

    siksi että vittu helvetti soikoon mä tykkään susta.

    sanoisinko että siinä tapauksessa sulla on lievän kummallinen tapa osoittaa rakkauttasi.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


minussa kirjoitti:

sanojesi kiviseltä kaiulta
ei pelastusta, ei unohdusta
heikkoutesi synnyttämiä
ikuisia polttomerkkejä
kannan syvällä sisälläni

sanasi jäisinä pisaroina
loistivat sieluni maisemassa
laskeutuivat iholleni
hetken siinä levähtäen
syövyttivät tiensä polttaen
ihoni pinnan sulattaen
luihini asti lähettäen
säälimättömiä tuskan aaltoja

sinua en unohda
kannan sinua itsessäni

arpina

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu