Seison rantakalliolla
katson kuunsillalle
Taivas itkee kanssani
kyyneleet kastelee hiukseni
Sade poraa reikiä vedenpintaan
tekee kuvioitaan kuunsiltaan
Kyynel silmäkulmassa
kimaltaa auringonvalossa
Älä jätä minua yksin itkemään
älä yksin sateeseen seisomaan
Itke kanssani
niin kuin taivas itkee
jättämättä ystävää
Kuivaa kyyneleeni
niin kuin aurinko kuivaa
sateen kyyneleet
Ole luonani päivin öin
ole unissani kun ikävöin
katson kuunsillalle
Taivas itkee kanssani
kyyneleet kastelee hiukseni
Sade poraa reikiä vedenpintaan
tekee kuvioitaan kuunsiltaan
Kyynel silmäkulmassa
kimaltaa auringonvalossa
Älä jätä minua yksin itkemään
älä yksin sateeseen seisomaan
Itke kanssani
niin kuin taivas itkee
jättämättä ystävää
Kuivaa kyyneleeni
niin kuin aurinko kuivaa
sateen kyyneleet
Ole luonani päivin öin
ole unissani kun ikävöin
Vastaukset 6
Vanhimmat
kanssasi... hienosti sen ilmaisit, surullinen mutta loppuosassa runoasi aavistin toivonkipinän...
Niin, kaikkea sitä tulee välillä mieleen, kiitos kun käväsit lukemassa.
Kaikesta huolimatta elämä hymyilee. :)
runojen kirjoittaminen niin, että istun vain koneen ääreen ja kirjoitan sen kummemmin miettimättä ja siksi tulee lähetettyä liiankin usein tänne kaikenlaisia tekeleitä, itsekritiikkini ei pelaa olen liian impulsiivinen
Pidän tämäntyyppisistä aiheista mutta en ole vieras hauskoille runoillekaan, niitä vain ei usein kirjoiteta, itse en osaa olla hauska muuta kuin poikani ja koirani seurassa
Hymyilevää iltaa sinulle!
Minäkin lähetän useinmiten turhan hätäisesti, joskua jopa tarkistamatta oikeinkirjoitusta. :)
Olen monen monta kertaa huomannut lähetettyäni, että olisin kirjoittanut toisin jos olisin
vähän malttanut miettiä. Mutta kyllä kait se amatöörille suodaan. :)
runostasi :)
Kiitän mielipiteestä, kiva jos niin... :)