Heti kun väitän, että se on käsissäni, se valuttaa itsensä sormieni välistä kuin erämaan hiekka, enkä voi estää sitä muutoin kuin nöyrtymällä uudelleen ja tunnustamalla loputtoman tietämättömyyteni. Silloin se hohtaa jälleen käsissäni.
Viisaus
Nymfopoika
2188
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Heti kun väitän, että se on käsissäni, se valuttaa itsensä sormieni välistä kuin aavikon lähteen vesi, enkä voi estää sitä muutoin kuin nöyrtymällä uudelleen ja tunnustamalla loputtoman tietämättömyyteni. Silloin se hohtaa jälleen käsissäni. Nöyränä voin juoda sitä kyllikseni, ylpeänä jään ikuisesti janoiseksi.
Samasta aiheesta kaksi runoa; kumpi olisi parempi? En osaa ratkaista ainakaan heti - pitää miettiä.