Mistäköhän tällainen voisi johtua?
minulla on 1-vuotias uros koira joka mitä ilmeisemmin on tullut murrosikään. Auton pölykapselit tien varressa ovat maailman pelottavin asia jne..voiko murrosikä tuoda mukanaan myös ihmisten arkuuden ja meneekö se ohi? vai onko tämä luonteesta kiinni enempi? nuorempana se on aina ollut ns. "kaikkien kaveri" eli kuka tahansa ovesta käveli sisään tai tuli kadulla vastaan niin oli niiiin ihana. Nykyään erityisesti tumma hiuksiset/partaiset/aurinkolasiset miehet pelottavat ja saattaa jopa haukkua niille. Uusia ihmisiä ei uskalla oikein haistaa ja perääntyy jos ei koe ihmistä kiinnostavaksi.
Kuinka tätä asiaa voisi auttaa? koira kävelee ihan normaalisti ihmisjoukossa, mutta ei halua että esim vieras välttämättä silittää. Ei ole aggressiivinen vaan lähtee perääntymään.
minulla on 1-vuotias uros koira joka mitä ilmeisemmin on tullut murrosikään. Auton pölykapselit tien varressa ovat maailman pelottavin asia jne..voiko murrosikä tuoda mukanaan myös ihmisten arkuuden ja meneekö se ohi? vai onko tämä luonteesta kiinni enempi? nuorempana se on aina ollut ns. "kaikkien kaveri" eli kuka tahansa ovesta käveli sisään tai tuli kadulla vastaan niin oli niiiin ihana. Nykyään erityisesti tumma hiuksiset/partaiset/aurinkolasiset miehet pelottavat ja saattaa jopa haukkua niille. Uusia ihmisiä ei uskalla oikein haistaa ja perääntyy jos ei koe ihmistä kiinnostavaksi.
Kuinka tätä asiaa voisi auttaa? koira kävelee ihan normaalisti ihmisjoukossa, mutta ei halua että esim vieras välttämättä silittää. Ei ole aggressiivinen vaan lähtee perääntymään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Koirallasi on yleensa ohimenevia ja harmittomia pelkokausia. Kun se alkaa saikkya jotain, mene itse rohkeasti tuon "kummituksen" luo ja koksettele sita ja puhu reippaasti. ala ota koiraan paljoa kontaktia, vaan pyri rohkaisemaan se itse esineen lahelle. Ala anna sen pelata tai juosta karkuun, vaan varmista etta joka keralla koira paasee riittavan lahelle esinetta (vaikka se kestaisikin kauan) ja esim. nuuhkisi sita. Kun pelokas kaytos on asettunut ja koirasi rentoutunut, voitte jatkaa matkaa normaalisti.
Missaan nimessa ei pida hyssytella tai liikaa reagoida, vaan rauhallisella aanella jutella tuolle pelottavalle esineelle (ei siis koiralle) ja osoittaa omalla kaytoksellaan esineen olevan aivan harmiton. Tama on myos loistava suhteen ja luottamuksen rakentaja, joten pelkokausista on kylla hyotyakin!
Mita ihmisiin tulee, kannattaa varmistaa, etta koira ei paase kehittamaan mitaan ennakkoluuloja "erilaisia" ihmisia kohtaan, tai juuri esim. parrakkaita jne. Pyyda kaveria kylaan ja pue hanelle koiran pelkaama tekoparta tai hattu/aurinkolasit jne... ja kaske antamaan pari namia kun koira ottaa kontaktia ja lahestyy. Myohemmin jatka vieraamassa ymparistossa ja koiralle vieraiden ihmisten kanssa.
Peraantyminen ei valttamatta ole haitta, silla joillakin koirilla se on luonteeseen ja rotuun sidonnainen kayttaytymistapa. Esim. hovawartit ja kiharakarvaiset noutajat saattavat pentuina rakastaa kaikkia, mutta myohemmalla ialla suhatutua ihmisiin hyvin valinpitamattomasti. Turha vaistely ei kumminkaan ole tarpeen, silla koiran tulisi kuitenkin antaa vieraan koskea itseensa jos omistaja on paikalla. Harjoittele naita saannollisesti ja pyyda rauhallisella seudulla koirista pitavaa vastaantulijaa rapsuttamaan koiraasi leuan alta (ei selasta tai paasta koska tama voi tuntua uhkaavalta).
tulivat todella ytimekkäästi :)
Meillä oli koirulilla n. puolivuotiaana kauhea pelko kaikkia ihmisiä kohtaan. Koira pelkäsi autoja ja kaikkea muutakin.
Koira on todella iso ja hiukan pelotti aluksi tällainen käytös. Ikävää oli kuulla syytöksiä oudoilta kuinka koirani on varmasti hakattu! Tultiin ihan päin naamaa sanomaa. En kuitenkaan lannistunut vaan valikoin hiukan ihmisiä, jotka koirani luo päästin. Itse olin myös mukana kokoajan. Lapsia koirani pelkäsi ihan yli kaiken. Tiedän ettei sille koskaan kuitenkaan ollut tapahtunut mitään ilkeitä tilanteita.
Tein näin:
Hankin koirulille mahdollisimman paljon uusia turvallisia ystävyyksiä ja vein sitä erillaisiin paikkoihin. Kaikista tilanteista tein turvallisen tuntuisia olemalla itse kokoajan ihan vieressä ja puhumalla koiralle. Nykyään koirani on vähän päälle yksi vee ja maailman kiltein. Se ei osaa enää pelätä mitään(joissakin tilanteissa tämä jopa hankalaa). Lapset saavat syöksyä kaulaan halimaan(mistä en kuitenkaan itse pidä) ja kaikki ovat tervetulleita koiraa silittelemään(toki tarvitaan ensin minun lupani).
Ei mitään ongelmaa enää, koira on lauhkea ja ystävällinen. Olisiko sitten jotain murrosikää ollut.. Who Knows.