eli koirallahan on oikeus "mielipiteeseen"
mutta missä menee teillä raja?
saako koira esim.murista luun tai ruokakipon päälle?
näykätä käteen jos ei halua että siihen kosketaan?
nämä ei tietenkää koske sairasta/kipeää eläintä
vaan ihan yleisesti.
mutta missä menee teillä raja?
saako koira esim.murista luun tai ruokakipon päälle?
näykätä käteen jos ei halua että siihen kosketaan?
nämä ei tietenkää koske sairasta/kipeää eläintä
vaan ihan yleisesti.
Vastaukset 35
Vanhimmat
koira murista tai näykkiä. Sunhan se pitäisi olla se kuka määrää ei koira...
... luulle tai leluille koira ei saa murista, se täytyy ottaa koiralta pois ja torua.
Ja koira ei saa näykätä käteen vaikkakin se ei haluaisi, että siihen kosketaan.
- jos koira murisee lelulla leikkiessä ja katsoo sinua, se pitää ottaa heti pois, se pitäisi tehdä jo heti pentuna.
meillä koira EI SAA murista minulle, ei suojellakseen lelua tai ruokaansa.. ei ollenkaan. leikkiessään ainoastaan ymmärrän pienen murinan :)
ei todellakaan saa näykkiä, ei missään tilanteessa.
alussa kun kuro tuli minulle, se murisi kun suojeli ruokaansa ja herkkujansa, mutta sekin saatiin kitkemällä pois. :) aluksi pidin sen syödessä ruokakuppia sylissä ja "kerroin" sille etten vie sen ruokaa. tiputtelin myös kuppiin ruokaa lisää tehostamiseksi. luiden kanssa sama juttu, niitä pidin kädessä kun se järsi niitä. lopulta otin luun pois ja annoin jotain herkullisempaa tilalle (esim lihapullon) ja sen jälkeen annoin luunkin takaisin. :)
meillä on kans nollatoleranssi kaiken murinan,irvistelyn ja napsimisen suhteen.
myöskään sisällä ei haukuta.
huoletta voi kätensä työntää ruokakuppiin tai
ottaa luun pois.
koirat lähtee/siirtyy sohvalta käsimerkillä jos siihen haluan mennä istumaan.
keskenään saavat ärrätä luista ja muista sen verran että toinen ei ihan suusta hae ruokia.
monesti kun leikin koiran kanssa niin murisee mutta häntä heiluu eikä puris vahingossakaa.. onko siis väärin kun silleen murisee.. luun antaa ottaa pois ja kupposet kans.. ja lelustaki päästä lopulta irti ettei oon koiralle mikää elämän tärkee..
Ns. leikkimurina on mielestäni eri juttu. Itse palkkaan koiria usein koulutus- ja agikentillä taisteluleikillä. Silloin koira kyllä murisee, mutta murinan sävy on erilainen kuin jos koira varottaisi tosissaan.
Itsekin saatan silloin leikillä murista, ja se koirasta vain hyvä juttu.
meillä ei murista edes leikkiessään
mut noi harrastavat mielellään
ns "vetoleikkejä" vetävät sukkaa eripäistä.
jotku terrieri tyyppiset koirat yleensä sitä ärinää harrastaa just noissa vetoleikeissä
sen saattasin jopa salliakkin mutta niin että
se leikki/lelu on mun hallinnassa.
eli koira päästää siitä ensin irti en minä.
sanokaa te viisaammat mulla ei oo kokemuksia ku noista molosseista..
Tuota viisaudesta en tiedä :=),mutta omasta puolestani sanoisin näin.Minä olen siis harrastanut vetoleikkejä mölöjen ( kuuluu meillä koulutukseen,jos viettiä riittää) kanssa.Siinä saa murista,kun homma on hanskassa.Kun tietää mitä tekee,niin sen motskarin voi jättää myös koiralle.Jollei tiedä,niin ei kantsi jättää,varsinkin jos on vahvaa dominointia koirassa,mikä ei ole oikein hallinnassa...
Karkeesti sanottuna sanoisin kuitenkin niin,että en suosittele rajuja vetoleikkejä yleensä mölöjen ( siis useinpien molossirotujen )kanssa,jos on ihan aloittelija,ei tunne tosi hyvin koiraansa ja sen " kuumenemispistettä" tai on ongelmia koiran kanssa...
Ja noitten " ärrierien" kanssa kannattaa muistaa,että kaikki koirat ei ymmärrä tuota ärrierien rajua leikkimurinaa.Kannattaa siis pitää huolta,ettei vastapuoli ole " liian tosikko" noissa asioissa...
meillä dogot varsinki narttu rakastaa tuota vetämistä oli se sitten "mikätahansa
esine" mitää saa kiskoa.
mutta se ei ole koskaan murissut ei pentuna,
eikä aikuisena.ei ole koskaan tarvinnut kieltää:)
vaikka leikki olis miten raju
päästetään käskystä irti välittömästi.
näin ei kyllä sais sanoo mutta aivan käsittämättömän helppoja koiria on nuo dogot ollu
kouluttaa ja kasvattaa.
mistä olen tietenkin kiitollinen.
ruokakupista, luusta tai muustakaan. Koirani on kyllä melkoinen jurputtaja, eli mielenkiintoisia ääniä päästelee, esim silmiä putsatessa tai vastaavissa tilanteissa. Ei kuitenkaan pistä hanttiin juputtaa vain.
Taisteluleikessä koira murraa ja saa sen tehdä. Lelun luovuttaa käskystä. Agilitytreeneissä murraa aina kepeillä. Se käy keppeihin kuumana, tykkää pujotella ja murraamisen sävy on aivan toinen, kuin esim. toiselle koiralle muriseminen. Itsekseen leikkiessäänkin pitää omaa jurinaansa eli pitää ylipäätään omia pörinöitä, mutta ei mitään agressiivista. Ei yritä näykkiä, eikä purra. Kaiken luovuttaa käskystä, myös vapaana ollessaan, kun vaan käskee.
Elikkäs meillä saa pitää noita purinoita ja jupinoita, mutta aito murina on kielletty.
Lillillä. Lilli on koko laumani lempein jäsen. Nauttii silmin nähden ns. R-Ä-Y-H leikistä.
Ei saa...
Jos noin tapahtuisi,niin katsoisin peiliin ja miettisin,mikä on munittu,kun koira ei luota minuun,että sen tarvitsee noin käyttäytyä...
Juu,leikkimurina on tosiaan eri asia ( selvennän,ettei tule väärinkäsitystä).
Silloin saa rätistä sydämensä kyllyydestä, jos haluaa,kun se homma vaan pysyy hanskassa...
Kun koira murisee ruokakupillaan tai luustaan, se viestii epäluottamusta. Jos tuollaisessa tilanteessa lähdetään purkamaan tilannetta "harjoittelemalla" luusta luopumista tai ruokakupin pois ottamista, tai pahimmassa tapauksessa koira saa selkäänsä, se vain vahvistaa koiran epäluottamusta, ei poista sitä.
Meillä on useita laumanvartijakoiria, joille syöminen on lähes pyhä asia, ja koskaan ei ole ollut ongelmia murinoiden tai muiden suhteen. Niille on annettu täysi ruokarauha (ei tarkoita sitä että hiivitään varpaisillaan, vaan ihan normaali elämä jatkuu ympärillä niiden syödessä), ainoastaan on saatettu lisätä kuppiin jotain. Jos suussa on jotain kiellettyä, sen saa pyytämällä pois.
Kuinka monesta molossista kaukkaripennulla onkaan kokemusta, ja kuinka pitkältä ajalta??
Että Gagsilla (menikö se noin?) olikin hyvät vinkit siihen, jos tilanne on jo päässyt siihen pisteeseen että ruokakupilla tai luulla muristaan.
elikkä meillä on
2 dogo argentinoa narttu 4v ja uros 3.5v
ja sitten tuo kaukkari kakara 4.5kk
Ok. Muistelin vaan että joskus kyselit neuvoa kaukkarikakaran koulutukseen, ja ikävä kyllä muistini mukaan sait ohjeeksi selätystä... :/
Piti vielä lisätä aloittajan kysymykseen, että meillä ei koirat myöskään näyki tai edes murise käsitellessä. Samoiten katsoisin peiliin jos niin kävisi.
Meillä koiria käsitellään runsaasti pennusta asti, ja asiat viedään loppuun asti vaikkei se koiraa huvittaisikaan. Tällä tavoin kun toimii pikkupennusta asti, pärjää laumanvartijankin kanssa selättelemättä tai muuten turhia kurmoottamatta. LGD:t ovat itsepäisiä, täytyy itse olla vielä jääräpäisempi! ;o)
kun teitä löytyy kaksin kappalein vastaamaan tuolle kaukkaripennulle! Ei selätykselle, kun taito loppuu, niin selätys alkaa...
"Ei selätykselle, kun taito loppuu, niin selätys alkaa..."
pentu oli n 10vko ikäinen kun se rupesi silmille hyppimään
eli kerrotko mulle nyt ihan yksityiskohtaisesti
mitä mä olen tehnyt väärin koiran kanssa joka ehti mulla olla n 2vko?
tästä asiasta on keskusteltu aijemminkin
ja siihentulokseen on tultu että se ei ollut mitään ongelma käyttäystymistä
vaan koira yritti päästä johtajan paikalle
ja selättämällä,osottamalla sen paikan alempana
on taas kaikki hyvin
ja koira on paikkansa hyväsynyt.
Mutta 10-viikkoinen ei ala asemaansa kyseenalaistamaan... Laumanvartijoilla johtopaikkaa haetaan lähinnä vuoden iässä, jos silloinkaan.
Kyse on todennäköisimmin ihan vain tottelemattomuudesta, tai pennun oppimattomuudesta rajojen suhteen/riehakkuudesta. En tiedä tarkemmin mikä tilanne teillä on ollut, mutta ihan jo pelkällä päättäväisyydellä ja johdonmukaisuudella pääsee laumanvartijoiden kanssa todella pitkälle.
"Kyse on todennäköisimmin ihan vain tottelemattomuudesta, tai pennun oppimattomuudesta rajojen suhteen/riehakkuudesta."
mitä kaikkea 10vko ikäisen pennun pitää osata?
miten se on tottelematon jos se ei vielä osaakkaan yhtään mitään?
kiellettäessä pentu napsi sormille (kun sitä otti kaula nahkoista kiinni katto silmiin ja kielsi)
irvisteli
ja haukku päin naamaa
kiellettäessä.
muutamia kertoja se pisti todellakin hanttiin,irvisteli,puri ja tappeli kun se selätettiin
sen jälkeen kun se ensimmäisenkerran hyväksyi että se selätettiin(suosiolla)
kaikki irvistelyt,puremiset,haukkumiset jäi
nyt on niin kuuliainen ja tomera
kova puhumaan(urahtelee)
kun tietää ettei sisällä saa haukkua
siinä ei paljon päättäväisyys enään auttanut kun oli sormet verillä.johonkin se raja on vedettävä
ettei vuoden päästä tarvitse katua kun koira hyppii pitkin seiniä
ei meillä ole ollut tällästä tilannetta
kummankaan dogon kohdalla
ei niitä ole tarvinnut koskaan selättää
ne oppi hyvin nopeesti mitä saa ja mitä ei
ja kuka on pomo
Jaa-a,ja molossi on aivan samaa mieltä LGD: kanssa ;=)...
" Mutta 10-viikkoinen ei ala asemaansa kyseenalaitamaan"
Ah,nuo terminaattori kakarat :=)))))))))
"mitä kaikkea 10vko ikäisen pennun pitää osata?
miten se on tottelematon jos se ei vielä osaakkaan yhtään mitään? "
Tähän kommenttiin viitaten, lueppa uudelleen ensimmäinen lauseeni. Harvalle 10-viikkoiselle on rajat selvillä, ja niitä se hakee. Tuskin sitä johtajan paikkaa... ;o)
Kaukkaripennut ovat riehakkaita, ja niiden pikkuiseen kaaliin ei kovin herkästi uppoa missä menee sopivan käytöksen raja. Ja mitä enemmän joudut niihin "käymään käsiksi", eli käytät fyysistä rankaisua, sitä enemmän se nostaa niiden aggrea! Saavat tavallaan vastakaikua omalle toiminnalleen, ja siitä tulee helposti kierre, koska se palkitsee koiraa. Sama kaikissa muissa konfliktitilanteissa.
Meillä ei myöskään ole koskaan hyväksytty minkäänlaista hampaiden käyttöä ihmisiin, ja parhaiten överiksi heittäneille kaukkaripennuille on tehonnut se, että ensin kielletään, jollei tehoa vaan purukalustoa edelleen käytetään, kuonosta kiinni ja uusi kielto, jos riehaantuu vaan enemmän tai näyttää että aggret nousevat, olen ottanut syliin ja pitänyt siinä kiinni rauhoittavasti jutellen niin kauan että pentu on täysin rauhoittunut.
Näin ei tarvitse niin sanotusti mitellä voimiaan pennun kanssa, ja samalla se oppii rauhoittumisen, sekä sen että ihminen on hyvällä tavalla voimakkaampi ja vahvempi kuin se.
Tuon rauhoittumisen opettaminen on muutenkin hyödyllistä, sillä saa koiran rauhoittumaan missä vaan ja minkälaisessa tilanteessa hyvänsä kun se on sen oppinut.
"olen ottanut syliin ja pitänyt siinä kiinni rauhoittavasti jutellen niin kauan että pentu on täysin rauhoittunut."
10vko ikäisen pennun selätys vastaa aivan tuota rauhoittamista
koira vaan pidetään sylissä selällään.
ei sen kanssa mitään painiotteluita käydä
ja katsota "kumpi kuolee ensin"
ei siinä fyysistä voimaa tarvitse käyttää
kun tuon ikäinen pentu menee nurin kun
sitä sormella tuuppaa
varsinkin kaukkari joka on hieman..kömpelö:)
ja niinkuin jo sanoinkin ei tarvitse
eikä ole tarvinnut enää selättää eikä
edes korottaa ääntä
koira kuuntelee/uskoo puhetta
LGD,kumpi nyt ei ymmärrä kumman tekstiä,heh... ;=)
Minähän juuri sanoin,että olen kanssasi aivan samaa mieltä ;=)
Siis että 10-viikkonen on vielä ihan vauva,ei se mitään vielä kyseenalaista saati yritä nousta laumassa.Ja tuosta olen vielä sitä mieltä,että koskee kaikkia rotuja yleensäkin.Kakaria ne on kaikki tuossa iässä,ja nuo tohinat on ihan villien kakaroitten tohinoita,jotka ei vielä tiedä mitä saa tehdä ja mitä ei...
Selätyksestä olen jo mielipiteeni sanonut,eli en kannata.Ja sylityksestä ( Minä käsitän nämä eri asiana)olen muistaaksenikin jossain maininnut.
Eli sitähän meillä on harrastettu nimenomaan noiden " iltahepuleiden" hoitona ;)
Eli tämä kirjoituksesi loppua myöten on aivan samaa,mitä meillä on myös toimittu.
Ps.Meillä tuohon sylitykseen on myös pennulle totutettu tietty sana ja tietyt eleet.
Ne kun sitten " tekee" muuallakin, esim.kehään menoa odotellessa tai ennen koetta,jos koira käy kuumana ym.niin koira oppii helposti rauhoittumaan,kun tietää mikä on homman nimi.Noita isoja kun ei ainakaan ihan samalla lailla " sylitä",kun pikkupentuja.Vaikka kovin ne silti sitä itse haluaisivat isonakin.No,jonkun näkönen versio siitä toteutuukin,muttei kurakelillä ulkona :=)))))
Ja niinkuin olen joskus sanonut,minun " idoli" on koiran kasvatuksessa minun koiristani nykyinen pienin.Se,miten se on käsitellyt meidän omia,ja muitakin koiria,on opin paikka meille ihmisillekin.Se ei ole koskaan tarvinnut voimaa,eikä siinä pärjäisikään.Sen toiminta perustuu äärettömään itseluottamukseen,rauhallisuuteen muiden kanssa,ja mikä tärkeintä,sitä ei yksikään " kovapäinen ole " saanut vastaamaan " haasteeseen" agressiolla tai voimalla.Se hoitaa homman rauhoittamalla .Niin tämä papparainen pisti tämän hetkisenkin villin ja kovapäisen murkkumme järjestykseen,vaikka toinen oli jo tullessaan paljon isompi.Kertaakaan selättämättä tai edes murisematta. Tuskin koskaan kuitenkaan pystymme täysintuohon kommunikointiin,kun eri lajia olemme,eikä siihen pysty nykypäivänä kaikki koiratkaan.
Tuohon kuitenkin itse pyrin aina, että niin vähän fyysistä voimaa kuin mahdollista.
Mielestäni se on siksikin hyvä,että siinä koirat saavat osaltaan mallia,miten kohdella toisiaan.
Ja meillä se on siksikin tärkeää,koska koirien erot on ollut välillä ja tälläkin hetkellä kymmenissä kiloissa,että ne ei turhaan mittelisi voimiaan fyysisesti.
Pääkoppa ratkaisee,ei voima,koiran kasvatuksessakin... ;=))))
Niin,ja eiköhän nuo minunkin harrastamani rodut ole hyvinkin monessa samanlaisia kuin sinun.
Ei se voimannäyttö,vaan järjenkäyttö ;=)))))
Sillä pärjää parhaiten...
Siis edellisen viestini alku oli tarkoitettu kaukkaripennulle! :D Jatkoin niin hassusti sun viestisi perään, mutta ajattelin että hokasit siinä sen kaukkaripennun lainauksen!
Olen samoilla linjoilla kanssasi, meilläkään ei alennuta mittelemään voimia mukuloiden kanssa. Hallinta lähtee pääkopasta, ja rauhallisuudella, päättäväisyydellä ja johdonmukaisuudella pääsee jääräpäisyyden lisäksi pitkälle. ;o)
Omilta koiriltani olen oppinut paljon, ne käyttävät (ja myös lukevat) ruumiinkieltä niin loistavasti, että harvoin jää tulkinnan varaa. Ne myös osoittavat alistumistaan hyvin selkeästi ja oma-aloitteisesti (esim. nuorimmainen nyt 6kk ikäinen kellahtaa selälleen aina sitä suoraan lähestyessäni, vanhemmat osoittavat asemaansa laskemalla niskaa ja kääntämällä päätään pois päin), kertaakaan en ole joutunut koiriani selättelemään, vaikka asiasta jos toisesta onkin tietysti tullut "erimielisyyksiä", ja joitakin asioita tahkoamaan pitkäänkin ennenkuin oppi on tuottanut hedelmää.
On kuitenkin ilo katsella noita aikuisia koiria, ja nähdä miten iloisia, kuuliaisia ja fiksuja koiria niistä on kasvanut kun pentuajan häsellys ja murrosiän myrskyt on takana päin! Ei ole turhaa ollut se työ mitä niiden kanssa on tehty! :o)
Vielä kun nuo pari mukulaa saa tuosta kasvamaan aikuisikään niin voi taas hetkeksi huokaista helpotuksesta! :D
Hienoa että asia ratkesi! Kuten molossikin sanoi, minäkin käsitän selätyksen ja "sylityksen" eri asioina. Selättämisessä josta yleisesti puhutaan, on tarkoituksena koiran nopea alistaminen väkisin, sylityksessä taas koira rauhoitetaan ilman että sen aggreja nostetaan tai sitä alistetaan. Kuvaamasi perusteella vaikuttaisi enemmänkin sylitykseltä. ;o)
No,vähän minä ihmettelinkin asiaa,mutta piti ottaa selvän,ettei jää mitään epäselvyyksiä ;=)
Niin,ja minäkin toivon,että voisinpa minäkin taas joooooskus huokaista helpotuksesta.
Meillä kun tuppas tuo väki eläköitymään,ja nyt on pitkästä aikaa taas pentu talossa.Tai siis nyt murkku...
Ja huh,huh,mikä murkku taas kerran.
Luonnetta on kun pienessä kylässä,ja vähän voimaakin noissa kiloissa...Kroppa lähestyy aikuista,mutta päässä ne herneet ei ole ihan vielä kohdanneet...Pientä järjenvaloa sieltä jo tosin välillä pilkistää,joten toivoa jo on :=))))
Välillä tulee jo päätäkin hakattua seinään,siis omaa :=D,sitten taas voi mennä mamin pikku kultamussukalle sanomaan,että jos nyt kuitenkin tekisit näin,kun mami sanoo :=))))))
...kuin jäädä pohtimaan! :o)
Meillä on yksi parhaassa murrosiässä oleva kaukkari, ja sitten tuo pikkukakara. Ne kun saa kunnialla aikuistumaan niin en pentua hetkeen ota. ;o))) Jollei sitten omista kasvateista jää/jätetä.
Melkoista huumorintajua tarvitaan, ja kykyä nauraa ennenkaikkea itselleen, välillä päreet on ilmiliekeissä ja toisena hetkenä taas ovat niin ihania niin ihania että! Sitähän se on noiden kanssa!
sun koira heittäytyy aina selälleen kun lähestyt sitä?
Kuulostaa tosi oudolta.
Miks sen pitää näyttää alemmuuttaan jatkuvasti?
Jos mun koira olis selällään heti kun sitä lähestyn niin huolestuisin kyllä.
Niin minäkin ihmettelisin jos kyseessä olisi joku muu rotu kuin alkukantainen laumanvartija.
Jos sinulla olisi niistä omakohtaista kokemusta ja tutustuisit niiden sielunelämään ja elekieleen, et huolestuisi.
LGD-rotuinen pentukoira näyttää selkeästi ylemmilleen alistumistaan (tämäkin tietysti yksilöllistä, toiset näyttävät sen voimakkaammin kuin toiset), samoin vanhemmat koirat "nöyristelevät" kohdatessaan ylempiään. Pentukoirat toimivat näin sekä vanhempien itseään ylempänä olevien koirien kanssa, että ihmisten.
Tämä saattaa herättää asiaan perehtymättömissä ihmisissä ihmetystä, koira voi käyttäytyä joskus kuin olisi suorastaan piesty, mitä se ei suinkaan ole! :o))
Riippuu myös paljon tilanteesta missä tätä tapahtuu (eli ei joka kerta kohdatessa), koirat lukevat erinomaisesti ihmisten elekieltä, samoin kuin tilanteita ja toimintatapoja, tästä syystä esim. tilanteet joissa ne joutuvat tekemään jotain mistä eivät välttämättä niin kauhesti pidä (kynsienleikkuu, peseminen, autoon nouseminen) saavat aikaan tällaisen reaktion kun huomaavat niihin johtavat valmistelut. Ne myös kerjäävät (syliin hyppäämisen lisäksi) tälla tavoin huomiota, osoittavat ikäänkuin olevansa "kilttejä, pieniä ja vaarattomia". ;o)
Tuommoisia rotuja ei ole perusteltua pitää ollenkaan, ainakaan seurakoirina. Niitä ei ole yksinkertaisesti tarkoitettu seurakoiriksi.
Meillä koirat opetetaan jo ihan pennuista siihen, että minkä tahansa voi ottaa niiltä pois ihan milloin tahansa. Vaikka ruokakupin kesken syömisen, eikä kukaan älähdä millään lailla meillä milloinkaan.
ei todellakaan murista eikä näykitä ruokakupilla tai muun ruuan suhteen. Jos koiraa kosketaan niin sitä kosketaan ihan ilman konflikteja.
Leikkimiset on asia erikseen. Jos leikimme esim taisteluleikkiä niin silloin murina ja rähinä on sallittua.
Jos ja kun niin sattuu että, tuo nuoriso (koirista) joskus pullikoi vastaan niin ne kyllä palautetaan ns maan tasalle saman tien.
...on juuri tuota persoutta ruualle. Meillä koira ei saa syödä luitaan sängyssä, mutta, jos koira sinne pääsee, onkin melkoinen työ saada se sieltä pois. Minulle ja vanhemmilleni se murisee varoittavasti, mutta ei ole ikinä purrut. Mutta, jos pikkuveljeni menee edes vähän lähelle, saattaa koira jopa purra kivuliaasti, mutta haavaa se ei saa aikaan. Yleensä tässä veli tilanteessa on syy yleensä veljeni, koska hyvin tiedetään, että koira hermostuu, kun veli menee sen lähelle, kun se syö. Sängyssä ei kuitenkaan saa syödä, joten, jos koira puree sängystä tuuppimisen takia, niin sitten lähtee herkut pois...